keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Nuhatalo.

Leikin pientä talonrakentajaa. Toisin sanoen, askartelin pienen kodin. Ei ikkunoita, vain yksi iso piippu.
Joku voisi kysyä saman mitä avomieheni kysyi epäillen: miksi ihmeessä ja mikä siitä muka tulee?
Tässä on syy! Kun näin nämä ihastuttavat tönöt, joista pystyy savupiipusta vetämään nessua nessun tilalle niin pakkohan se oli kokeilla pystyisikö vastaavaa tekemään itse. Yläkuvat täältä, alakuvat täältä.
Lähestyin ideaa piparkakkutalon tavoin. Nessuille pahviloota (kuvassa olevan vaihdoin syvempään) ja talo lootan ympärille. Pieneen taloon (pohja noin 7,5 x 12 cm, kork. 10 cm) riittää yksi paksu huopa-arkki.
Osat ompelin käsin liimaamisen sijaan. En tahtonut ottaa riskiä, että liimasta jäisi epämiellyttäviä hajuja.
Sitten nessujen taittelu lootaan ja loota taloon. Vähän on palat vinksinvonksin ja heikunkeikun, mutta ehkä kyseessä onkin peppipitkätossumainen talo? Mutta somalta se lopputulos silti näyttää omaan silmään.
Ei siihen tönöön hirmuisesti nessuja kerralla mahdu, mutta kauniimmalta tuo olohuoneessa näyttää kuin kaiken keskellä rojottava, auki repiävä paperinenäliinapaketti. Ja kieltämättä, on se niistäminenkin vähän kivempaa, kun saa savupiipusta pyyhkimensä vetää. Astetta miellyttävämpää nuha-aikaa kaikille!

7 kommenttia:

Jo muumeissa opetettiin: Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ole mieluummin hiljaa.