tiistai 29. marraskuuta 2016

Joulukalenteri 2016.

Viime vuonna teimme avomiehen kanssa ensimmäisen yhteisen joulukalenterin. Se oli kivaa, pieni ylläri joka toinen päivä toiselle, joka toinen päivä toiselle. (Ks. viime vuoden joulukalenteri täältä.) Jatkettiin kalenteria tälle vuodelle! Ja koska edellinen meni vanhoja lehtiä kierrättämällä, otin tälle vuodelle lähtökohdaksi vanhan jo osaksi revityn kirjan sivut. Plus trikookudepätkät, joilla sidoin "luukut" metallitankoon ja metallitangon taulukoukkuun.
Ompelin kaksi kirjansivua yhteen jättäen yläreunan auki. Sitten ylläripylläri sisään ja suu taitteelle. Nitojalla kiinni ja numerotarra päälle. Aika helppoa. Kuorien ompelu oli terapeuttisen linjastomaista hommaa.
Ongelmia tuli kyllä siinä vaiheessa, kun yritti keksiä pieniä sisältöjä kuoriin. Luovutin jossain vaiheessa ja hankin sisältöjä koosta huolimatta. Osa mahtui ja osa sitten ei lainkaan.. (Ja eihän yhtään arvaa mikä tuo kolmas ylläri tuossa on..)
Itsehän olin niin ovela, että koodasin erikseen paketut yllärit. Ei siis voi tietää mikä päivä tuleekin jotain isompaa avattavaa.
Ja erikseen pakatut luukut löytyvät kalenterin alta mustaan lahjasäkkiin piilotettuna.
Parhaimmalta joulukalenteri näyttää iltaisin pallovalojen kanssa (ks. pingispalloista tehdyt pallovalot täältä). Kohta siitä saa alkaa napsimaan luukkuja. Tein muuten miehelle pari itsetehtyä sisältöä myös. Palataan niihin vielä myöhemmin.

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Ensimmäinen kynttilä.

Tuli ajatus minimalistisesta kyntteliköstä. Neljä kynttilää pystyyn ja renkula alle. Ei paljoa vähemmällä voisi mennä?
Kun kerran taas tulla tupsahti ensimmäinen adventtisunnuntai, oli perinteisesti minunkin aika aloittaa joulu. Tänä vuonna se alkoi niinkin yksinkertaisesti kuin liimaamalla kynttiläpohjat metalliseen renkaaseen.
Vähän vastaavaa ideoin jo viime jouluna ja hatarassa muistikuvassa yritin jopa liimallakin jotain, mutta silloin yritin pikaliimalla. No eihän se pitänyt yhtään mitään. Idea pysyi jemmassa ja nyt kokeilin uudestaan Cascon Fix-it-liimalla. Piirsin renkaan muodon paperille, jaoin sen neljään ja asetin kynttiläpohjat merkkien päälle. Liimaa pohjiin ja rengas  kohdilleen. Sormin oli turha painaa neljää kohtaa tasapainoisesti, joten kirjapainon alla sai kuivua.
Ja nyt on yksi kynttilä tuikkimassa. Onneksi noista kynttilöistä ei juurikaan valu mitään, muuten saisi kyllä olla suojalautasta alla suojaamassa tasoa streariinivalumilta. (Oulu-juliste mapoulu.fi:n/ paperinen lumipallo viime joululta; ks. postaus)

Rauhallista adventtisunnuntaita! Tästä se joulu alkaa.

perjantai 25. marraskuuta 2016

Muurarinlangasta korvakorut.

Tein aikaisemmin muurarinlangasta seinävaatteen (ks. postaus)  ja mietin, että mitäköhän sitä sitten näistä lopuista voisi tehdä? Virkkaaminen ei tuntunut kivalta (muurarinlanka on kovin liukasta), mutta sitten palautuikin mieleen Elinan tekemät korvikset Virkkasin-blogista (ks. postaus - eivätkö ole upeat?) ja inspiroiduin välittömästi. No korvikset tietenkin, ne teen!
Vähän vastaavaa muotokieltä eristä materiaalista erilailla kyhättynä. Nämä turkoosit oli eka yritys ja en nyt valmistanut loppuun asti, kun tuntuivat liian tönkkösuolatuilta. Ja eipä ollut hopeita korviskoukkujakaan. Jahka saan ostettua lisää koukkuja, mietin millä voisi noita vielä vähän parantaa (muuten kuin saksimalla).
Mutta toinen yritys ja paluu luotettavaan mustaan. Vähän pienemmästi koristeellista yläosaa ja vähän pidemmästi hapsua. Ja tuli hyvät, just hyvät olivat pieneen pikkujouluun, jossa halusi jotain näyttävää tutuntylsän koltun kaveriksi.
Ystävän sanoja lainaten nimitän näitä nyt teekkarikorviksiksi - tiedättehän teekkarit ja heidän tupsulakkinsa, eikö ole niissä ja näissä vähän samaa näköä?

keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Mustat tähdet.

Hiljaa se alkoi sittenkin hiipimään, joulu. Vähän kutkuttaa jo jouluaskartelut ja muut joulutouhut, mutta jarrutetaan vähän. Lähdetään liikkeelle siitä helpoimmasta ikuisuussuosikista eli toisin sanoen hamahelmistä.
Kun on noita jouluhamajuttuja näkynyt jälleen siellä täällä niin nyt myös sitten meillä. Päädyin lumitähtiin kun ei tuota luntakaan täällä Oulussa taas ole. Maa on yhtä musta mitä nuo lumitähdet ovat.
Ennen kuin joulukuusi taas rakennetaan niin lumitähdet ripustautuivat sinne tänne, yks tonne ja toinen tuonne. Kuvassa muurarilangoista tehty seinävaatehässäkkä, sen esittelypostaus oli täällä.

maanantai 21. marraskuuta 2016

Vinkki: printattavat tarrat.

Proaktiivisena ostin kerrankin hyvissä ajoin ensi vuoden kalenterin. Monen kaupan valikoiman kävin läpi kunnes löytyi kiva. Tuollainen mihin saa pistettyä minkä kuvan vain etu- ja takakanneksi. Mukana tuli muutama vaihtoehtokin.

Törmäsin myös ns. kalenteritarroihin, tarra-arkille tulostettaviin (miksei myös normipaperille, jos käyttää kiinnittämiseen paperiliimaa) mietelauseisiin, minilistoihin ja muuhun hauskaan pikkukuvitukseen.
Erilaisia ilmaisia (yksityiskäyttöön) pdf-tarrapohjia löytyi paljonkin! Valikoin kolme itselle mieluisinta tarrakokoelmaa ja tulostin kutakin pari arkkia. Tulosteet ovat täältä (järjestyksessä vasemmalta oikealle): 

Sitten leikkelin tarrat paloihin ja eikun länttäämään uuteen kalenteriin valmiiksi paikoilleen.
Oli kiva merkata inspiroivin mietelausein ja tarroin erityisiä päiviä. Syntymäpäiviä, tapahtumia, juhlia ja merkkipäiviä.
Osasta tarroista tein myös valikoidun kollaasin takakannen sisätaskuun. Kivat nuo kannen taskut, sinne meni myös kuoressa tarrat, jotka jäi vielä käyttämättä. Voi sitten  tarvittaessa liimailla niitä vuoden mittaan enemmänkin.
Ja kannen väliin mahtuu myös erillinen vihko. Aina pitää olla vihko, johon kirjottaa juoksevia asioita ja uusia ideoita sekä keskeneräisiä projekteja. Tuo marmorikuvoinen vihko on itsetehty, askarreltu tässä postauksessa (sis. linkin tutoriaaliini).
Olen innoissani näistä (niin innoissani kuin aikuinen ihminen uudesta kalenterista tarroineen kehtaa olla). Onneksi kalenteri on 13 kk paketti ja alkaa jo joulukuusta. Eihän tässä muuten malttaisi odottaa vuoden vaihtumiseen! Kuluvan vuoden on tylsän ankea, harmaa ja kulahtanut. Kaipaan väriä ja iloa tähän kaamokseen!

perjantai 18. marraskuuta 2016

Kymmenen.

Tänään on ihan erityinen päivä. Tänään Coralla tuli täydet kymmenen vuotta täyteen. Miten pikkuipanasta tuli jo vanhus?

Ja koska Cora on elämässäni jotain käsitöitäkin suurempaa ja paljon rakkaampaa, otin hetken  pienelle muistelukierrokselle:
Kieltämättä olo on tunteellinen, kun katson kuvia taaksepäin. Kymmenen vuotta on pitkä aika ja paljon ollaan yhdessä koettu. Olin itsekin ihan ipana, kun Coran sain. Olemme olleet tiivis paketti heti alusta ja yhdessä ollaan kasvettu aikuisiksi. Kertaakaan ei olla oltu edes viikkoa kauempaa erossa toisistamme. Cora on kulkenut mukana kaikessa. 

Satoja hassuja sattumuksia, lukemattomia ärräpäitä, arkea ja juhlaa. Iloa ja surua. Lähellä menetystä ollaan jo käyty pariin otteeseen. Viime vuosi oli tosi paha, mutta siitä selvittiin. Vielä se mummo porskuttaa, vaikka haiveneet harvenee ja tahti hidastuu. Mennään hetki kerrallaan, mummo saa määrätä tahdin. Joskus nukuttaa ja joskus taas leikityttää.
Tämä on kaikista lempparein kuva Corasta. Näyttää niin onnelliselta ja tyytyväiseltä oloonsa. Toivottavasti synttärisankarin mieli on tänään yhtä hyvä. Ainakin ollaan löllätty ja lellitty. Extraherkkuja ja uusi lelukin. Kaikkea mistä Cora tykkää.

Ja jotta saadaan vielä tähänkin juttuun vähän luuta lihan sisälle, tässä on kymmenen suosikkiani itsetehtävistä koirajutuista. Inspiroidu ja tee vaikka pukinkonttiin omalle tai kaverin karvakaverille:


keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Pieniä apureita ompelijalle.

Pari vinkkiä ompelijoille. Millä pienillä ja helpoilla apureilla sitä voisi helpottaa pikkuisen ompelemistaan? Katsotaas:
Vinkki nro. 1: Silitysalusta

Onko sinustakin ärsyttävää ja kovin työskentelyä hidastavaa, jos pitäisi ihan jonkun pienen sauman prässäyksen takia ottaa silityslauta esiin? Minusta ainakin on. Sillon jää monesti silittämättä ja senhän sitten taas näkee tuloksessa. Paras silittää ja parasta on, jos apurina on helposti esiin otettava tai jopa kokoajan pöydällä oleva silitysalusta.

Tein silitysalustan vanhasta hyllylevystä. Pingotin päälle vanualevyä ja paksua puuvillaa (Annon Sato-kangasta) ja niittasin ne niittipyssyllä levyn taustapuolelle. Nurkat kannattaa taittaa nätisti niin kuin lahjapaketissa niin ei ala heti röpsöttämään. Silitysalustan tekemiseen otin ideaa ja mallia tästä tutoriaalista: A Crafty fox.
Vinkki nro. 2: Taitemitta

Ja kun taitetta pitää silittää, eikä olisikin kiva silittää tasaisesti ja systemaattisesti ilman mittanauhaan sotkeentumista ja tiellä olevia nuppineuloja? Silloin apuun tulee taitemitta! Toisin sanoen se on pala pahvia tai paksua kartonkia (kestää kyllä pikkasen silittää päältä kunhan ei vedä kuumalla eikä pidä rautaa kauaa paikallaan), jossa on mitat valmiina ja jonka voi ujuttaa taitteeseen. Siitä sitten vain silitystä päältä!
Tässä taitemitta kokonaisuudessaan. Tuommonen helppo, hitaampikin leikkaa ja merkkaa valmiiksi ihan minuuteissa.

Tuo toinen pahvinpala onkin sitten Vinkki nro. 3: Mitta-apuri osa kaksi! 

Toinen mitta on myös pahvista ja siinä on suuntaansa kaikenlaisia mittoja mitä kukin ompelussa nyt voi tarvita. Mitta toimii apuna esimerkiksi nauhan leikkaamiseen, taitteen nuppineulaamiseen tai sauman ompelemiseen.
Ja näin se toimii in action. Voi helposti vetää monta polkua suoraksi, kun ei esimerkiksi tarvitse ensin mitata ja nuppineulata reunaa, kun voi vaan kääntää reunan ommellessa ja välillä vaikka apurilla tsekata että käänne pysyy oikeassa leveydessä. Samoin voisi pitää vieressä sitä mittanauhaa, mutta eipä mene pahvinpala sotkuun ja lieruun yhtä pahasti mitä pitkä mittis. Idea täältä: ebay.com / Must Have Sewing Tools.
Vinkki nro. 4: Saumakynä

Se on seam tracker, kaksi kynää yhdessä, kuinka nerokasta! Silloin harvoin kun kopsaan kaavoja, teen ne tällä. Pistän kaksi kynää kummarilla tiukasti yhteen ja piirrän kaavaa myöten. Tulee tehtyä saumanvarat samalla ja piirretystä kaavasta näkee heti et kyllä, on se kaava leikattu saumanvaroilla. Jotkut yhdistää kynät teipillä, mutta kuminauha on parempi, koska silloin kynien teroittaminen käy helpommin. Vastaava idea esimerkiksi myös täällä ja täällä (alkuperäiset linkit mistä itse näin vinkin aikanaan).
Vinkki nro. 5: Alusta koneelle

Kun aikoinaan jäi koulupöydältä vapaaksi tuollainen kirjoituspöydän suoja-alusta, pistin sen ompelukoneen ja/tai saumurin alle. Alusta sekä suojaa pöytää, vaimentaa ompelukoneen tärinää (no minulla ainakin pitää vanhat koneet paljon ääntä) ja toimii myös liukumattoman pinnan ansiosta iukuesteenä. Nykyisin (yllä vanha kuva) olen leikannut alustaa pienemmäksi, noin ompelukoneen pohjan kokoiseksi.
Pisteeksi iin päälle uusi nuppineulatyyny tilkuista. Aika skarppi kuutio ja mätsää kivasti silityslaudan kanssa. Se on päässyt jo tositoimiin kuten nuppineulojen sekaan ehtineestä vanumössötuhruista näkee.

Oliko joukossa uusia vinkkejä? Minkälaisia diy-apureita sinä käytät? Kerrothan muillekin vinkkisi kommenttilootaan.

maanantai 14. marraskuuta 2016

Kokeilussa muurarinlanka.

Ostin hiljattain Kärkkäiseltä tarjouksesta muurarin aitoa käsityölankaa, tuota viime kevään niin sanottua hittivirkkauslankaa brändättynä hienompaan kuosiin. En aiemmin keksinyt hyvää proggista liukkaalle ja ohuelle (mutta hyvin kestävälle) langalle.. mutta nyt kun sai viisi rullaa kympillä, alkoi niitä toteuttamiskelpoisia ideoita tulemaan mieleen. 

Valitsin viittä eriä väriä. Keltaista, valkoista, kullan/beigensävyistä, petroolinsinistä (ihananihana!) ja tietenkin mustaa. Näistä otin suorilta kolme rullaa käyttöön ensimmäiseen projektiin - joka ei ole virkkaustyö, vaikka niin olisi ehkä voinut odottaa muurarinlankaan nähden.
Se on uusi seinävaate! Ja hyvin yksinkertainen sellainen. Valkoista, mustaa ja kultaa pystyraitoina, alareuna epäsymmetrisesti viistoon leikattuna (tuo reunan leikkaaminen ja tasaaaminen oli ehdottomasti projektin hauskin osuus).
Jätin kaikenlaiset kikkailut, punonnat ja makramesolmut pois. Lanka kaksinkerroin ja lenkillä kiinni. Rivit napakasti ja sitten ylös ripustuslenkkiin puuhelmet  pieniksi yksityiskohdiksi. Projekti valmistui nopeasti ja olen tyytyväinen, että jos kun aikanaan tahdon tilalle jotain muuta, ei kaikki silpottu lanka mene hukkaan ainakaan kiinteiden solmujen takia. Ei tarvitse kuin pudottaa lenkit varresta niin saa pitkät lankat kerättyä johonkin uusiokäyttöön, vaikka talousnarun korvikkeeksi jos ei muuta.
Tykkään kovasti työn yksinkertaisuudesta. Langoilla on kiva kuljettaa sormia hipsuttaen. Siinä on jotain terapeuttista.
Ennen seinällä oli tämä punottu pienempi seinävaate (ks. esittelypostaus tästä). Vähän alkaa olla jo reppanan näköinen ja vinksinvonksinkin kaikesta kahden vuoden siirtelystä ja ajottaisesta syrjään taittelusta.
Uusi seinävaate on edellistä punottua paljon isompi! Siinä se komeilee, sovitusnukke-Pirkko vieressään.

perjantai 11. marraskuuta 2016

Sirkusraitoja.

Pieni ompelupostausputki jatkuu. Tällä erää tämmöttistä raitaista asiaa. Kauhea kangas, tuumasin. Pitikin joskus Eurokankaan kympinpussi-kampanjasta kahmata pussiinsa tuommonen, jonka järjellä ajateltuna olisin voinut jättää ottamatta.
Viskasin kankaan sängylle turhautuessani.. ja sitten sen näin. Ai vitsit, yöpaituliksihan se sopisi! Ja se siitä sai tulla.
Ja kankaastahan tuli yllättävän hauska yömekko! Ensin vihasin raitojen sävymaailmaa, nyt olen ihan mielissäni tästä värien iloittelusta. Uudelle yömekolle olikin jo tarvetta ja nyt tuli tehtyä omalla tutulla yömekko-kaavalla uusi.
Jämäpaloista sain just-ja-just leikattua kappaleet miehen yöboksereiksi. Samalla innolla tein myös toiset boksat toisesta kankaasta (tuosta oli yhdet aikaisemmat yövaatteet, nyt tuli jämäpalakin käytettyä pois).
Nyt aion pitää kunnon koti-illan työntäyteisen viikon jälkeen. En aio tehdä mitään, pistän yömekon päälle ja villasukat jalkaan ja menen aikaisin nukkumaan. Ehkä ensin glögiä mukiin ja netflix päälle. Sounds like a plan. Rentouttavaa perjantai-iltaa!

keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Sinapinsävyinen mekko.

Täällä hullu taskunainen taas, päivää vain itse kullekin. Sitä kun nenä pakkasesta tippasee ja nenuliinalle on tarvetta hetkenä minä hyvänä, on paras olla paperia hollilla. Kokoajan. Kaikkialla. On siis tarvetta taskuille ja sitä minä just sain lisää.
Oli sinapin väristä kangasta hyvänkokoinen pala jemmassa ja siitä se idea lähti: sinappimekko ja taskut päälle. (Silittääkin olisi voinut, mutta tässä taisteltiin päivänvalon hupenemista vastaan. Valitsin mieluummin valon kuin siististi prässätyn mekon.)
Mekko oli hyvää harjoittelua omien kaavojen tekemiseen. Kokeilin myös vähän erilaista tekniikkaa pääntien ompeluun ja hihojenkin tekeminen on aina hyvää treeniä. Nyt tein ekaa kertaa myös tuollaiset taskut, jotka tikataan etukappaleeseen kiinni. Vastaavia olen nähnyt paljon ainakin Nanson (ja Marimekon?) mekoissa. Ilman ohjetta sitä sai muutaman kerran miettiä mitenpäin taskukappaleet menee ja minkä sauman ompelisi missäkin järjestyksessä, jotta taskun suu tulisi mahdollisimman hyvin. Ihan kelpo sokkosuoritus, mutta tunnustan, että kerran oli kajottava ratkojaan..
Yritän nykyisin ommella niin ettei jäisi epämääräisiä leikkuupaloja haitoiksi. Laidasta sain juuri sopivasti kikkailtua kaksinkertaisen, käännettävän pipon. Tupsun lisäsin jo pois puretusta piposta. Ei tarvinnut tehdä uutta, samalla mennään.