Madam B.C.

Tinakenkä.

2012-03-07T23:16:00.002+02:00

Korutarvikeista löytyi vanha ja melkein kokonaan unohtunut ostos: kenkä-kaulakoru. Ostaessa kenkä vaikutti kivalta, mutta siihen se sitten jäi. Läpinäkyvä pleksi ei sitten viehättänytkään - yhtään.

Poistin kengästä ketjut parempaan talteen ja ensin yritin värjätä kenkää, mutta tussi eikä maali tuottanut hyvää tulosta. Fail. Sitten muistin foliolla päällystetyn pikkulootani. Päätin käyttää kenkään samaa päällystystekniikkaa (folio + liimalakka). Lopuksi pikaliimasin taakse rintakoruneulan.

Loppujen lopuksi kaulakorusta tuli aika kiva, kun vähän pisti kenkää uuteen kuosiinsa.

Toive: tyllihame.

2012-03-05T11:07:00.000+02:00

On taas aika toteuttaa yksi lukijan toive. Char toivoi tyllihameen ohjetta tulevia kevään juhlia varten.

Koska minulla on jo yksi hyvä juhlatyllihame, en ruvennut tekemään toista, vaan hyödynnän jo tehtyä hametta. Olette nähneet tämän hameen päälläni esimerkiksi tässä hääjuhla-asussa.

Tässä myös toinen esimerkki: satiinimekko (myös itse kaavoitettu ja ommeltu), jonka helma nousee ihanan kellohelmaiseksi pöyheän tyllihameen ansiosta. Kuvasta näette myös tyllihameen pituuden.

Tyllihameen voi tehdä eri tavoin, mutta minä tein sen alushameesta ja sen päälle kerroksittain kasvavasta tyllistä. Hameen voi tehdä ilman alushamettakin, jos karhean tyllin raapivuus ei haittaa. Seuraavaksi kökkö kuvatutoriaali ja pitkä selostus ompeluvaiheista. Kysy rohkeasti, jos et ymmärrä!

1-2. Tee alushame: mikä tahansa malli käy, voit tehdä a-linjaisen hameen, puolikellon tai täyskellohelmaisen hameen. Jälkimmäiseksi mainitun teet näin: piirrä hame, joka on periaatteessa kaksi ympyrän sädettä. Eli mittaa lantion ympäryys ja mitta kuinka pitkän hameen tarvitset tyllin alle. Lisää mittoihin muutama lisäsentti saumavaroja varten. Aseta esim. puuvilla- tai polyesterikangas kaksi kertaa keskeltä kahtia niin että kangas on neljä kertaa päällekkäin. Suorita matematiikkaa: jaa lantion ympäryksesi piillä ja jaa luku vielä kahdella niin saat pienemmän ympyrän säteen. Mittaa tämä säteen pituus kankaan keskeltä taitettua saumaa pitkin kaarevasti (B). Leikkaa kaaren mukaisesti kankaan pyöreä keskus pois. Mittaa nyt leikatusta laidasta helman pituus (A) ja leikkaa ylimääräinen kangas pois. (Leikkaamista helpottaa, kun nuppineulaat nelinkertaisen kankaan päällittäin.) Leikattuna kangas on iso pyörylä, jonka keskellä on reikä. Sinun pitäisi mahtua helposti sujahtamaan reiän läpi. Käännä alushameen helma ja huolittele yläreuna valmiiksi.

3. Leikkaa tyllihameen osat. Tarvitset 2-4 metriä tylliä riippuen tyllihameen kokonaispituudesta ja tahtomastasi pöyhkeydestä. Leikkaa koko tyllikangas leveyssuunnassa suikaleiksi niin, että jokainen suikale on esimerkiksi 20cm x 150cm. (Taittele tyllikangas päällittäin, niin leikkaaminen nopeutuu.)
4. Rakenna tyllihame. Ompele kaistaleita alaspäin kasvaksi (ompele ensin ylhäältä alas kerrokset ja yhdistä sen jälkeen kerrokset päistään yhteen = takasauma). Saumurilla ompelu on helpointa, mutta tavallisellakin ompelukoneella onnistuu. Jos esimerkiksi aloitat yhdellä kaistaleella, rypytä sen alareunaan kaksi kaistaletta ja toisen kerroksen alareunaan kolme kaistaletta jne. Voit rypyttää (eli "työnnät" pitempää kaistaletta rypyille lyhyemmän päälle) samalla kuin ompelet. Rypytyksen ei tarvitse mennä 100% symmetrisesti. Jatka kunnes hameen pituus ja pöyhkeys on mielestäsi hyvä. Esimerkiksi näillä kaistelemitoilla kunnon fiftarityyliseen tyllihameeseen saa ujutettua jopa kahdeksan suikaletta alimmalle kerrokselle. Itsellä taisi mennä alimmas kolme tai neljä kaistaletta. Ylimmäs myös ompelin yhden kangaskaistaleen (ks. tyllihameen kuva), koska halusin tyllin alkavan ylhäältä vähän lempeämmin.
5-6. Kun kummatkin hamepuoliskot ovat valmiit, yhdistä ne yläreunoistaan toisiinsa. Rypytä tarvittaessa. Ompele reunat yhteen ja lisää vyötärönympäryksesi (tai lantion, jos haluat pitää hametta lantiolla) verran kuminauhaa. Ompele leveä kuminauha suoraan hameeseen päät yhdistettynä tai käännä hameeseen kuja, johon pujotat ohuemman kuminauhan.
7. Lopuksi viimeistele hame. Voit ommella tyllin reunaan kanttinauhaa, mutta koska kanttinauhaa tarvitsee tuhottoman paljon, voit myös vain kääntää tai saumuroida reunan.

EDIT// Hame pysyy hyvänä, kun vältät pesua ja säilytät väljästi ripustettuna. Älä hätäänny, jos tyllihame ikään kuin painautuu kasaan käytössä. Pöyhimällä saa eloa takaisin!

Jotta toivetta ei nyt täytettäisi ihan vanhalla hameella, tein myös toisenlaisen "tylli"hameen pitsistä. Se on tarkoitettu itsellä arkikäyttöön pikkuhameitten alle, mutta miksei sama idea toimi juhlissakin!

Osta jämäkkää pitsiä sellaisenaan kangaskaupasta tai löydä kirpputorilta pilkkahintainen verhokappa.

Leikkaa ~~verhosta~~ kankaasta suorakulmio. Lyhyempi mitta on hameen pituus ja levempi mitta korreloi hameen pöyhkeyttä (esimerkiksi 2-3 kertaa lantion leveytesi). Ompele suorakulmio lyhyistä päistä toisiinsa ja liitä vyötärölle joko leveä kuminauha rypytettyyn reunaan tai tee kuminauhalle nauhakuja.

Verhon kierrätyksessä oli plussapuolena se, että hame valmistui hurjan nopeasti, kun alahelmaa ei tarvinnut huolitella lainkaan. Tarvitsi tehdä vain kaksi ommelta, takasauman ja nauhakujan.

EDIT// Idea: voit myös tehdä sellaisenaan pidettävän pitsihameen, kun liität sen alle alushameen.

Pitsi on mukavan jämäkkää, että se nostaa trikoisetkin hameet vähän pöyhkeämmäksi.

Pitsi toimii myös koristeellisena elementtinä, kun hameen laskee pilkottamaan päällyshelman yli.

Nyt on kaksi erilaista hametta buustaamaan helmoja. Jos joku mietityttää, kysy! Autan mielelläni.

Maman nuudelit.

2012-03-03T11:02:00.002+02:00

Esittelen "paremman puutteessa" teille vaivattoman bravuurini: nakkinuudeli"wokin", joka sopii kevyemmällekin kukkarolle (ja myös kasvissyöjille, kun nakit vaihtaa soijanakkeihin tai suurempaan määrään kasviksiin). Perustarvikkeet ovat: nuudelit, nakit ja soijakastike. Kaveriksi vihanneksia, juustoa ja mausteita oman maun mukaan. Reseptin hienous on sen muunneltavuudessa.

Paista vihanneksia (nälkäinen valitsee helpot pakastesuikaleet) ja viipaloituja nakkeja paistinpannulla.

Keitä nuudelit, lisää tahtoessasi nuudelipakkauksen mukana tulleet mahdolliset mausteet.

Kun vihannessuikaleet ovat kypsät ja nakit ovat saaneet väriä, pienennä levyä ja..

..lisää nuudelit pannulle. Lisää tahtomiasi mausteita valkosipulista sweet chili-kastikkeeseen. Lorauta soijakastiketta nuudeleiden päälle ja paista varovasti. Painele lastalla nuudeleita "paloiksi" niin saat sekoitettua vihannekset ja nakit nuudeleiden kanssa.

Lisää lopuksi wokin päälle juustopaloja (kokeile tavallista juustoa, parmesaania, mozzarellaa..) ja jotain tuoretta, joka raikastaa maun. Kaikki kasvikset käyvät, itse suosin kirsikka- tai pisaratomaatteja.

Loppuun vinkki: jos et tahdo käyttää tai et pysty käyttämään nuudelipakkausten mukana tulevia chilimausteita, älä heitä maustepusseja pois vaan kerää ne tyhjään purkkiin. Itse en pysty syömään oikein mitään tulista, mutta pieninä määrinä esimerkiksi lihan maustamisessa chilitkin tulee käytettyä.

Käsistä karannut helmikuu.

2012-03-01T15:34:00.002+02:00

Ystävänpäivälahjat: koristeltu muki ja nahkapaloista tehty pöllö-rintakoru.

On ensimmäinen maaliskuuta ja on aika pistää helmikuu pakettiin. Takana on hyvä kuukausi, oli treffit, oli ystävänpäivä, oli juhlia. Kollaasien määrä todistaa: helmikuu olikin melko tuottelias bloggauskuu.

Ompelin tosin vain muutaman vaatteen: Juhliin sifonkitunikan - Paidasta nirunaru-olallisen topin

Paidasta trikoohameen - Isosta kirpparihameesta paperipussivyötäröisen hameen

Tein muutaman asusteen: Letitin nahkavyön - Ompelin hartiahuivin juhliin

Muunsin paidan hihat trikoopannaksi - Kierrätin villapaidan hihoista säärystimet

Satunnaisesti syntyi joitakin uusia pikkusisustusjuttuja kotiin:

Pahvista geoballs-koristekupit - Eteiseen Make something good today-taulu

"Dreamcatcher" eli unisiepparit - Uudet perintö kristallilasit (kuvassa vain 2 kpl)

Tpaidasta printti(sydän)tyyny - Makuuhuoneeseen Today is a new day-taulu

Virkkuukoukun heilumisesta syntyi: Virkattu läpällinen säilytyspussukka - Virkattu pääpanta

Virkattu pöly-/siivousrätti - Virkattu mukinsuojus

Tein myös bloggailua paljon helpottavan suunnittelukansion ja söpöstelevän kirjanmerkin.

Käsiä lämmittää jyväpussi ja hymyä arkeen tuo pikkuinen maskotti, pöllö-koriste.

Helmikuussa oli koruvimma, tuli useampi korusetti ja tutoriaali..

..joista ehdoton suosikkipostaukseni oli "pitsitetyt" nahkakorut!

Sormuksia: Joustava helmisormus - Punottu "ystävyyssormus"

Yhden helmen sormus - Sormus, joka ei niin hyvä idea ollutkaan

Korvakoruja: "Timanttipisarakorvikset" - Tiimarin sydänkoristekorvikset

Helmikorvikset - Langalla päällystetyt prikkakorvikset

Vielä yhdet korvikset: Helminappikorvakorut Ja muutama uusi juttu ranteeseen:

jo yllä mainittu "pitsi"nahkaranneke - Helmirannekoru - Ystävyysranneke

"Pitsi"nahkaisen kauluskorun lisäksi myös muita kaulakoruja: Helmiriipus - Helmijana-kaulakoru

Langoilla päällystetty prikkakoru - Päällittäinen nahkalehti/-sulkakoru

Koristeita hiuksiin: Jo edellä mainittu "Pitsi"nahkahiuspanta - Helmihiuspinnit

Virkattu nutturarusetti - Helminauha/-panta

Koko helmikuun suosikkipostaukseni oli trikoopanta. Mikä oli sinun suosikkisi?

Pitsitetyt nahkakorut.

2012-02-28T19:59:00.000+02:00

Se on nahkaa, se on musta, se on ihanan epäkäytännöllinen ja erikoinen. Se on kauluskoru, kaulakoru.

Tältä se näyttää "auki levitettynä". Se on ympyrän muotoinen kaistale, jonka päissä on nepparikiinnitys.

Aikaisemmin vuosia takaperin toteutin samankaltaisen nahkakorun. Jalostin samaa ideaa nyt uudestaan.

Idea on tämä: terävillä saksilla aukkojan saksiminen niin, että jäljestä tulee ikään kuin pitsimäinen. Aikaisemman korun tein jopa kahdessa kerroksessa, kun ompelin kaksi palaa toisiinsa kiinni.

Ja minitutoriaali: hahmottele (teko)nahan nurjalle puolelle tahtomasi kuviointi. Piirrä aukot pienemmäksi mitä tahdot niiden olevan. Taita nahka ain kuvion keskeltä ja leikkaa piirretyn viivan mukaisesti yhdellä leikkuulla. Viimeistele ja siisti aukot oikealta puolelta, jottei kuviointiin jää teräviä kulmia ja epäsymmetrisiä leikkuujälkiä. Lopuksi leikkaa ylimääräiset reunat pois.

Tein kaulakorun lisäksi myös hiuspannan ja rannekkeen. Hiuskoristeen laitoihin ompelin silkkinauhaa ja niiden väliin joustoa antavan kuminauhapätkän. Rannekkeessa on neppari kuten kaulakorussakin.

Rannekkeesta tuli oikein kiva. Se on oudolla tapaa yhtä aikaa naisellinen ja miehinen.

Hiuspannastakin tuli mukava. Omatekoisissa pannoissa on parasta se, että niistä saa juuri niin löysän tai niin napakan kuin itse haluaa. Kaupan pääpannat ovat aina väärän kokoisia, joko lörppyjä tai kireitä. Tämä ei päätä purista eikä pään heilutuksesta putoa, tämä on juuri sopiva!

Timanttiset juhlat.

2012-02-27T19:58:00.004+02:00

Viikonloppuna juhlittiin oikein kaksin kappalein. Hyvien juhlien jälkeen on vaikea palautua arkeen..

Kun viime viikkona tuli tehtyä koruja, pitihän iltajuhliinkin tehdä uudet "timanttipisara"korvakorut.

Yritin myös väkertää sormusta. Idea hyvä, muoto huono. Toteutus olisi onnistunut, jos olisin tajunut käyttää muuta helmeä kuin tätä isoa molkuraa, joka näyttikin sormessa naurettavan kömpelöltä.

Fail-kategoriaan lokeroitunut sormus meni heti purkuun. Siirsinkin sitten helmen riipuksen jatkeeksi.

Kaulakoruna helmi ei ollut lainkaan liian isosti blingbling, vaan juuri sopivan näyttävä juhliin.

Tässä vielä korvikset ja kaulakoru yhdessä. Sovitus-Pirkko lainasi timanttikoruja hetkeksi ennen juhlia.

Ja sitten vielä korvakorut käytössä. Melkoisesti hurjan isot, mutta eivät kuitenkaan liian isot.

Ja juhlakampaus: muotoilin kuontalosta "rusetin". Hiukset yltä ristiin "punotut" ja alta rusettipesäksi kiepautetut. Kampaus sai juhlissa paljon kehuja, olihan se aika erilainen ja muista poikkeava.

Ja kerta kiellon päälle: asuni. Tämä oli ensimmäinen iltapuku, jonka ompelin vuonna 2009. Suunnittelin mekon itse, helman kaavat muokkasin äidin tekemistä mekkokaavoista, kaikki muu on omasta päästä. Vanhan mekon kaverina uudet korut, violetti Seppälän rusetticlutch ja ennen lähtöä ommeltu hartiahuivi. Mekon yläosa on muuten samasta sifongista, mistä tein edellispostauksen juhlatunikan.

Ja tältä rohkeaksikin sanottu iltapukuni näyttää takaa. Yläosan nauhat menevät takaa ristiin ja sieltä eteen, mutta ne voi myös punoa vartalon ympäri eri tavoin. Nyt juhlien jälkeen voin vain todeta, että olipahan vain juhlat! Kamera täynnä kuvia, muisti täynnä ihania ja naurua täynnä olevia muistoja.

Ladylike-helmet.

2012-02-25T10:36:00.000+02:00

Lisää minikokoisia korututoriaaleja pukkaa. Tällä erää vuorossa valkoiset ns. ladylike-helmet.

Helmisormus 1/2: Pujota joustavaan siimaan/muovilankaan tai kuminauhalankaan helmiä. Kun helmiä on tarpeeksi sormesi ympärille, solmi langat päät ja pujota päät piiloon helmien sisään.

Helmisormus 2/2: Valitse sormuspohjaksi ohut rengas, joka mahtuu sormesi ympärille. Aukaise se (jos umpinainen, katkaise leikkureilla) ja pujota helmi väliin. Jos rengas on liian iso, pienennä sitä leikkureilla. Paina pihteillä päät yhteen ja siirrä helmi liitoskohdan päälle. Kiinnitä tipalla pikaliimaa.

Siinä ovat, helmisormukset yhdessä kimpassa. Tykkään erityisesti tuosta yhden helmen sormuksesta.

Helmikorvakorut: Pikaliimaa nappipohjiin helmet. Aseta helmet niin, että reiät jäävät joko sivuille tai suoraan eteen. Tahtoessasi liimaa reikien peitoksi esimerkiksi strassit tai upota niihin pienemmät helmet.

Helmikoristeinen hiuspanta: Pujota siimaan helmiä. Kiinnitä päihin kuminauhaa tai korulenkit (itse käytin korulukon vastakappaleita), joihin voi pujottaa hiuspinnit, joilla kiinnittää helminauha hiuksiin.

Valmis helmisetti: kummatkin sormukset, hius"panta" ja nappikorvakorut.

Settiin sopisi myös aikaisemmin tehdyt helmipinnit! Pinnien alkuperäinen postaus täällä.

Olin eilen juhlissa, joita varten helmikorut tein. Suunnittelin myös jonkinlaista kaulanauhaakin, mutta se olisi ollut jo liikaa. Ladylike-helmien kanssa sopi hyvin rouheempi sulkakaulakoru (Ks. lisää täältä).

Koska ei-tietenkään-ollut-mitään-päälle-pantavaa, ompelin yksinkertaisen sifonkitunikan. Se on periaatteessa vähän sivuista muotoiltu laatikko venepääntiellä. Ompelu oli helppoa ja vaivatonta.

Ja mekko/tunika näytti päällä tältä. Alla body ja alushame. Asusteina vyö ja punaiset korkkarit. Pienenä laukkuna toimi "silmälasikoteloclutch". Olin juhlissa ihan mielissään, kun sain kehuja mekosta ennen kuin olin saanut kunnolla ulkotakkini pois päältä. Ompelus oli siis onnistunut!

Ja vielä vinkki kivasta kampauksesta: sivunuttura ympärikiepautetusta kalanruotoletistä. Hiustutoriaalin löydät täältä. Kampaus oli nopea tehdä ja mukavan huoleton. Tämän teen joskus vielä uudestaankin!

Prikallinen väriä.

2012-02-24T10:57:00.001+02:00

Kun kevät tulla jolkottaa lähemmäs, pirteät karkkivärit häämöttävät jo mielessä. Tekee mieli yhdistää pastellia joka paikkaan, esimerkiksi miehisiin rautakaupan löytöihin, kuten välilevyihin (=prikkoihin?).

//EDIT: Ks. myös täällä lisää tekemiäni washer rings-koruja eli suomeksi juntimmin prikkakoruja.

Tee näin: solmi lanka renkaan ympärille. Kieputa solmuilla lankaa vieri viereen ja vaihda välillä lankaa (tai tee yksivärinen). Jatka matkaa kunnes, koko rengas on täynnä. Liitä loppuun korurengas. Pujota neulalla langan pää solmujen sisään. Varmista päättely tipalla pikaliimaa. (Klikkaa kuvaa isommaksi.)

Tee vain yksi, jos tahdot tehdä renkaasta riipuksen, toista sama uudelleen, jos mielit korvakoruja.

Itse liitin korvakoruihini vielä kultaiset soikiot päällystettyjen prikkojen kaveriksi.

Lootan pohjalta löytyi yksi todella iso prikka. Päätin päällystää sen lankajämillä.

Jotta ompelulangat pysyvät renkaan ympärillä paikallaan, sudin liimalakkaa korun päälle.

Siinä on värikäs korusetti tuomassa iloa arkeen. Tee sinä omasi, koristelutyylejä löytyy itse kullekin!

Ja tervetuloa uudet lukijat! Huomaan, että teitä on tullut jokunen lisää.

Toivon, että viihdytte ja inspiroidutte!

Vappuhuiskatoppi.

2012-02-22T20:28:00.000+02:00

Pelastettu paita kirppiskasastani. 3/4 hihaiset paidat ovat syvältä, samoin vyötärön ympäri kietaistavat nauhat, joilla ei ole mitään merkitystä. Loppupeleissä paidassa ei miellyttänyt mikään muu kuin väri.

Poistin hihat, poistin valkoiset napit...ja tylsästä paidasta tuli astetta persoonallisempi toppi.

Poistetuista hihoista silvoin kaksinkertaiset hapsupalat ("pienet vappuhuiskat"), jotka ompelin hihansuihin.

Yllätin itseni päätymällä repalemaisiin hihansuihin. Ne on vähän oudot, mutta juuri siksi taidan pitää niistä. Ei aina samoja tylsiä vaihtoehtoja, kiva kokeilla välillä jotain piristävän kummallista ja uutta! Jos myöhemmin päädyin siihen, ettei hapsut olletkaan hyvä idea niin eipä ole iso homma purkaa ne pois.

Poistettu kietaisunauha muuntautu yksityiskohdiksi eteen nappien tilalle ja olkapäille (ks. jälkeen-kuva).

Uusi toppi tarvitsi myös uuden kaulakorun kaverikseen: tein sen noin kahdessa minuutissa, easypeasy.

Kolme sulkamaista, toisista laidoistaan hapsutettua nahkapalaa päällittäin. Mukavan yksinkertaista.

Kolmas kokonaisuun komponentti: vanha neulepaidan hihoista ommeltu tuubihuivi. Ja kuontalossa omista hiuksista letitetty "panta". Inspiraatio ja hiustutoriaali löytyy täältä (via Pinterest).

Setti helmiä.

2012-02-22T10:30:00.001+02:00

Ajattelin tällä viikolla postata useamman korupläjäyksen. Tässä niistä eka, yksinkertainen starttipostaus.

Korulootan pohjimmaisena venyi helminauha, josta en pitänyt. En edes muista miksi omistin tuollaisen..

Kuten arvata saattaa, purin helminauhan ja tein siitä jotain uutta. Tein jo aiemmin ensin kaulakorun.

Se on kolmesta sävystä koostuva metallilankaan pujotettu pötkö korulenkkipäillä. Sen voi liittää joko lyhyeen tai pitkään kaulaketjuun (jonka päissä korulukot, joilla kiinnittää ketju korulenkkeihin).

Sitten tuli perästä päin vielä rannekoru, nyt jo vähän useammasta sävystä. Pastellinsävyä sen olla pitää!

Ja kerta kiellon päälle: vielä sinivalkoiset korvakorut. Yhdestä helminauhasta sai aika paljon aikaseksi! Näiden kolmen korun lisäksi jäljelle jopa jäi vielä muutamia helmiä käyttämättä.

Loppuun vielä ihanan piristävä ja söpöilevä silmänisku Coralta. Blink, blink!

Liebster-maanantai.

2012-02-20T17:13:00.001+02:00

Maanantai on hyvä päivä aloittaa sillä, että saa tunnustuksen. Kiitos Vikki! Olen sama vanha ilonpilaaja enkä laita tunnustusta eteenpäin, mutta kiitos ja kumarrus antajalle. Tällä on hyvä aloittaa uusi viikko!

Tämä viikko käynnistyi sillä, että letitin nahkanauhasta itselleni ohuen vyön. Kuusi nauhaa, kahden nauhan nipuissa ja pikaliimaa päissä. Hyvä ja sievä tuli...paitsi, että kusin homman ihan täysin!

Mukamas laskin hyvin, että valmis pituus on tarpeeksi pitkä, mutta taisin arvioida itseni kaksi kertaa laihemmaksi. Paha juttu. Nyt vyö osuu nippa nappa kiinni. Kyllä se pysyy kiinni, mutta fail mikä fail..

Onneksi huonoa mitotusta kompensoi uusi lempparini, paitapusero/tunika kirpputorilta.

Keväinen mintunvihreä väri ja kapeankapeat liituraidat. Laskoksia ja söpöt napit. Ja halpa hinta (1e)!

Tajusin tänään, että talvihan alkaa olla jo voiton puolella. Kohti kevättä mennään, sen kertoo jo ihanat auringonsäteet, jotka paistaa iltapäivällä sisään jo ihan eri lailla mitä aikaisemmin. Kyllä se kevät tulee!

Corakin bongasi tänään tälle vuodelle ensimmäistä kertaa lämmittävän auringon ja suuntasi heti hengailemaan sohvannojalle. Sohvannoja on aina keväästä syksyyn Coran lempipaikka oleilla.

Näillä jutuin kuono kohti uutta viikkoa. Tiedossa tällä viikolla ainakin korupostauksia/-tutoriaaleja!

Paidan tarina osa 2.

2012-02-19T12:04:00.001+02:00

Eilen kerroin tarinaa paidasta, joka halusikin olla jatkossa hame. Nyt tarina jatkuu, osa kaksi:

Kun paita muuttui hameeksi, jäljelle jäi hihat. Olin ensin tehdä niistä säärystimet, mutta päädyinkin kokeilemaan jotain astetta vähemmän tylsää vaihtoehtoa. Seuraa tutoriaalia, jonka voi muuten aivan mainiosti tehdä nekin, joilla ei ole ompelukokemusta tai edes ompelukonetta. Käsinkin voi ommella!

Vaihe 1: Käännä hihat nurinpäin ja tasaa saumat reunaan. Leikkaa pitkä sisäsauma reunasta pois.
Vaihe 2: Avaa hiha ja leikkaa hihansuustakin taitettu sauma pois. (Vaiheen voi myös skipata.)
Vaihe 3: Taita hiha takaisin kaksinkerroin ja leikkaa taitteen mukaan hiha keskeltä kahtia.
Vaihe 4: Nuppineulaa levempi pää kummastakin hihasta yhteen. Ompele yhteen (joustotikillä).

Vaihe 5: Kun olet ommellut kummatkin saumat, siisti reuna leikkaamalla ylimääräinen kangas pois. (Miksi? Koska tähän kohtaan ei saa jäädä mitään ylimääräistä, joka painaa ja tekee saumasta paksun.)
Vaihe 6: Venytä trikoota, jotta leikatut reunat menevät nätisti rullalle niin niitä ei tarvitse huolitella.
Vaihe 7: Laita kappaleet kuvan mukaisesti päällekkäin ristiin. Saumat ylöspäin.
Vaihe 8: Siirrä kappaleiden päät samaan suuntaan, jolloin kappaleet kiertävät toisensa.

Vaihe 9-10: Jos haluat, että saumat varmasti jäävät piiloon, ompele lenkkien laidoilta kappaleet yhteen.
Vaihe 11: Nyt on aika kokeilla hihoja eli pääpantaa eli miniturbaania pään ympärille: jätä solmukohta eteen otsalle ja mittaa mistä kohdin ompelet kappaleiden päät yhteen.
Vaihe 12: Yhdistä päät ja leikkaa ylimääräinen kangas pois. Käännä turbaanipanta oikeinpäin.

Vaihe 13: Ja se on valmis! Hihojen uusi elämä kietautui nyt pään ympärille!

Ja tältä se näyttää päässä. Olen niin ihastunut ulkona pidettäviin pantoihin, että nyt tahdoin myös keveämmän pannan, jota voisi pitää nyt sisällä badhairday-pelastajana ja sitten keväämmällä ulkonakin.

Kyllä nyt voi hyvillä mielin ottaa hetken rennosti ja syödä oikein mehevän kaupan laskiaispullamössön.

Rentouttavaa ja ihanaa laskiassunnuntaita kaikille lukijoilleni.

Paidan tarina osa 1.

2012-02-18T14:34:00.002+02:00

Olipa kerran yksi tumma, vähän kulahtanut pitkähihainen trikoopaita. Se paita päätti uudistaa itsensä!

Paita kiepautti itsensä nurin, paljasti saumansa ja heitti hihansa maan vetovoiman vedettäväksi.

Sitten paita päätti olla kunnon radikaali ja antoi saksien silppoa hihat ja pääntien pois, niksnaks pois!

Ompelukone surruutteli hätiin ja tikkasi leikkausoperaation kuntoon. "Joustavaa tikkiä, kiitos!" paita pyysi.

Ja sitten vielä viimeinen silaus: nuppineula piikitteli edestä keskeltä, jotta vanha, mutta pesty, kengännauha saattoi sujauttaa itsensä paidan sisuksiin. Ja näin oli paidan muudonmuutos valmis!

Paidasta tuli hame. Vähän sporttinen, vähän arkinen. Vähän mini, vähän rento. Hyvä pepunlämmitin, hyvä lyhyen puseron jatke. Hyvä muutos, onnistunut päätös. Kaikki hyvin, loppu hyvin.

Siellä se hame pilkistää puseron ja neuletakin alta. Jäljelle jää vain yksi kysymys: mitä tapahtui hyljätyille hihoille? Se selviää Paidan tarinan osa kakkosessa! Tarina jatkuu, mutta miten?

Ystävyyssormus.

2012-02-16T18:24:00.000+02:00

Jäin koukkuun omiin ajatuksiini. Postasin aikaisemmin ystävyysrannekkeesta ja kappas mitä tulikaan taas tehtyä. En ole ennen onnistunut luomaan muuta kuin yhtä ja samaa virtaviivaista raitaa, joten päätin uskaltaa kokeilla jotain uutta. Vaikeasti se starttasi, pari virhettäkin tuli, innolla jatkoin matkaa ja sitten into tyssäsi. Haluanko edes jälleen uutta punottua ranneketta? Jaksanko tehdä loppuun? Fail?

Vaan ei suinkaan: tein siitä sormuksen. Punottua rimpsua tuli tehtyä sopivasti sormen ympäryksen verran. Napsasin saksilla langat poikki ja ompelin päät yhteen (vähän lomittain). Pikku tipat tekstiililiimaa pitää leikattujen lankojen päät paikallaan niin ei lähde solmut käytössä purkautumaan.

Tästähän tuli oikein mieluinen! Sormuspituudella sitä voisi joskus jatkossa kokeilla muitakin kuvioita..?

Ja ystävänpäivä-teema jatkuu aina vaan: viimeiset suklaa-marianne-muffinssit.

Kermavaahtopläjäyksen lisäksi muffinssien koristeena pienillä muoteilla tehtyjä maitosuklaarusetteja.

Kyllä se on vaan niin soma! Onneksi tämä on viimeinen kaloripommi - ettei pääse liikoja plösöytymään!

Valentine's.

2012-02-14T19:19:00.000+02:00

Hyvää ystävänpäivää rakkaat lukijani! Toivottavasti teillä on ollut yhtä kiva päivä, kun minulla on ainakin tähän mennessä ollut. (Kuvassa ystävänpäiväkortti avomiehelleni, puspus.)

Annoin avomiehelle lahjaksi uuden kahvimukin, jollaista hän vähän aikaa sitten kaipaili käyttöönsä.

Luonnostelin mukiin Batmaniksi naamioituneen ranskanbulldogin, joka huutaa "Lisää kahvia!"

Puumerkiksi pistin ripaan pienen tassunjäljen. (Posliinitussitöitä myös lisää joululahjapostauksessa.)

Aamukahvit juotiin kuitenkin vielä tänään muista kupeista, sillä ehdin jo kattaa "aamupalapöydän".

Hemmottelin erikoisemmalla aamupalalla: paahtoleivän sisälle paistetulla meetvursti-juusto-täytteisellä ja pizzamausteisella minimunakkaalla. Koristeena meetvurstista leikatut sydämet.

Ja kahvin kylkeen jotain pientä hyvää, joka pisti heti aamulla suun makiaksi.

Sain avomieheltä ihanan keväisiä tulppaaneja ystävänpäivän kunniaksi.

Toivoin etukäteen vain kukkia, erityisesti tulppaaneja..koska koskaan ei voi saada liian vähän kukkia!

Iltapäivällä tuli herkuteltua vähän lisää, kun tein kunnon överikerrosmuffinssit (näyttää muffinssin ja laskiaispullan jälkeläiseltä?). Suklaamuffinsseissa murskattuja marianneja. Kaksi muffinssia päällekkäin. Välissä ja päällä kermavaahtoa. Koristeena mariannerouhetta ja suklaasydämiä (jotka tein myös itse).

On varmaan sanomattakin selvää, että ihan mielettömän hyvää oli! Taisin ylittää itseni.

Viime hetkellä.

2012-02-13T15:21:00.000+02:00

Olen varma, etten ole ainut, joka "unohti" ystävänpäivän. Olen varma, että myös lukijoissani on paljon sellaisia, jotka ajattelivat tekevänsä vaikka mitä ystävänpäivään liittyvää, mutta joille myös kävi se klassisin: aika tulla tupsahtaa ja mennä ohi vierähtää. Käsi ylös hep ne, jotka sortui samaan ja keillä ei ole vielä tehtynä yhtikäs ainoata ylläripylläriä? Tässä teille 14 mini-ideaa, jotka ovat kaikki toteutettavissa yhden illan pikaprojekteina. Tee itsellesi, ilahduta läheistä tai kiitä ystävää!

Mini-idea 1: kirja ja siihen sydän-kirjanmerkki. Esim. tutoriaali Martha Stewart: Heart Bookmark.

Mini-idea 2: miten olisi perinteinen ystävyysranneke? Tein ensimmäiseni neljännellä luokalla, yläasteella näitä oli kyynerpäähän asti ja viime kesänä rannekkeet tekivät diy-maailmaan comebackin. Perustutoriaali täällä esim. wikihow, mutta inspiroidu myös erilaisimmista kuvioista: the Purl bee.

Mini-idea 3: pieni maskotti. En tiedä vielä vihaanko tuota mulkonappisilmäistä pöllöä vai onko se jo niin ruma, että se lähenee jo ihastuttavan söpöä? Mallia otin täältä: Cut Out and Keep, Branda D: Owls.

Mini-idea 4: säärystimet. Kierrätä villapaita leikkaamalla paidan hihat lämpimiksi jalkojen lämmittäjiksi. Hyvät ahkerille liikkujille tai vilukissoille. Rennot trikoiden kanssa, nätit saappaiden kanssa. Ompele leikattu reuna kaksinkerroin joko käsin tai koneella, ettei reuna purkaannu. Kavenna tarvittaessa.

Mini-idea 5: tyyny. Kierrätä vanhan tpaidan printti tyynyksi. Mikä malli vain käy, käytä printtiä hyväksesi. Leikkaa kaksi samankokoista kappaletta, ompele oikeat puolet vastakkain, käännä ja täytä vanulla (tai neuletilkuilla). Sulje täyttöaukko ja näin olet valmis pieneen tyynysotaan!

Mini-idea 6: pannulaput. Joskus se kaikista tylsin idea on se paras idea. Pannulaput - etenkin kauniit sellaiset, kuten nämä tätini minulle tekemät - tulevat aina tarpeeseen. Ja pannulaput ovat hyviä tilkkujen pois kuluttajia ja uusien ompelutekniikoiden harjoituskappaleita.

Mini-idea 7: säilytyspussukka. Virkkaa, kudo tai neulo. Tee pussukka kännykälle, laseille, musiikkisoittimelle, meikeille, koulu/työtarvikkeille.. Ja voihan sitä käyttää lahjankäärenäkin!

Jos joku tunnistaa pussukkani inspiraationlähteen, niin vinkatkoon sen minulle. En löydä sitä enää, nyyh.

Mini-idea 8: korvakorut. Tai mikä vaan koru. Kipase Tiimariin ja osta vaikka tällaiset sydänkoristeet (1,99 e) ja ripusta kaulaketjuun, yhdistä rannekoruun tai pujota korvakorukoukkuihin.

Aion niin huomenna heiluttaa sydänkorvakoruja korvissani! Iloitsee hän nimimerkillä Korvisfriikki.

Mini-idea 9: mukin lämmitin. Virkkaa tai kudo putki, jonka yhdistät päistä jättäen laitaan rivan mentävän aukon. Koristele: tikkaa, liimaa, kirjo. Päästä mielikuvituksesi valloilleen! Itselläni luovuus ei kantanut paksuja viiksiä kauemmas. Tahdoin viikset, jotka näyttää toisinpäin käännettyinä pusuhuulilta.

Mini-idea 10: käsien lämmitin. Tai jäähdytettynä "cooler" esimerkiksi silmille. Käy muuten normaalilämpöisenä myös stressilelusta. Inspiraatio ja tutoriaali: Wild Olive: Hand Warmer.

Mini-idea 11: kaikenlaiset koristellut pinnit. Et tarvitse kuin pakan pinnejä ja helmiä/ nappeja/ rusetteja/ kukkia/ muita koristeita sekä koristeista riippuen pikaliimaa, ompelutarvikkeet tai rautalankaa ja pihdit.

Mini-idea 12: kaikenlaiset muut hiushärpäkkeet (ja miksei myös rintakorut). Menetelmät ovat taas vapaat, itse virkkasin pitkän suikaleen, jonka ompelin ikäänkuin sivuttain rusetiksi. Alla on pieni solki (pinnitkin käyvät). Huomenna aion läntätä tuon tyttömäiseen kuontalooni.

Mini-idea 13: virkatut tiski- ja pölyrätit. Olen tehnyt näitä ennenkin, nyt taas yhden lisää. Ovat niin hyviä aivot narikkaan-virkkausta iltaisin. Valmistuu nopeasti ja samalla kuluu jämälankoja pois. Ja on ekologista siivousta. Pölyrättiinkin tarttuu useammin, kun se on kiva ja rakkaudella valmistettu.

Mini-idea 14: kaikenlaiset taulut. Valokuvaa, piirrää, maalaa. Liimaa, leikkaa, printtaa, sommittele. Valitse valokuvia, inspiraationlähteitä tai nättejä sanoja. Runoja, fraaseja, lainauksia, mietelauseita.

Today is a new day - ja huomenna on ystävänpäivä. Onneksi on nyt monta uutta kivaa juttua tehtynä niin itselle kuin myös pari ylläripylläriä muille annettavaksi huomenna annettavaksi (ja esiteltäväksi).

Eikö löytynyt viime hetkeen mitään miellyttävää? Tsekkaa myös esimerkiksi seuraavat kategoriat: lahjat, tutoriaalit ja asusteet - jos niistä löytyisi jotain nopeaa ylläripylläriä rakkaillesi.

Helmikuun treffit.

2012-02-12T10:18:00.000+02:00

Viikonloppuna oli aika avata helmikuun kirjetreffit (lue lisää täältä, tammikuun treffit täällä). Tarkoitus oli maistella viiniä ja katsoa viinin täytteinen Sideways-leffa. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat, kun kyseisen elokuvan dvd oli päättänyt karata teille tuntemattomille. Katsoimme sen sijaan vähemmän fiinin elokuvan Hangover 2.

Otin riemuiten vastaan treffikirjeen sisällön, sillä olin juuri saanut uudet viinilasit: tätini jäämistöstä ihan mielettömän kauniit kristallilasit, kaikkiaan kuusi kappaletta. Harmi, etten tiedä kuinka vanhat lasit ovat!

Samaa settiä on pienemmät kristallilasit. Näitäkin on varmaan ollut alunperin kuusi kappaletta..

Rakastan näiden lasien jalkoja! Ja noiden koriselut, oi että! Kuva ei lainkaan ole laseille edukseen.

Siellä ne lasikaapissa ovat hyvin varjeltuina. Melkein tulee liian vahva suojelufiilis: uskaltaako noita edes käyttää? Entä jos menevät rikki! En kestä, jos tulee yksikin särö..ovat liian kauniit! My treasures..

Kristallilasien kaupan päällisenä mukana tuli myös kolme pikkuista ja matalaa lasia. Lasien laidoissa on viinirypäleitä muistuttavia kuvioita. En edes oikein tiedä mihin juomaan noita on tarkoitus käyttää?

Mutta palataan takaisin sivuraiteilta alkuperäiseen postausraportointiin kirjetreffeistä...

Ostimme kolmea valkoviiniä (koska kuulemma viininmaistelussa on oltava vähintään kolme eri viinimakua - mutta emme kuitenkaan juoneet kaikkea): italialaista, ranskalaista ja saksalaista (yksi kestosuosikeistani).

Ostimme myös herkkuja: patonkia, viinirypäleitä, suolapähkinöitä, voileipäkeksejä ja juustoja.

Ja olihan meillä hauskaa! Olen kerran ollut virallisilla viininmaistajaisissa, mutta en juurikaan oppinut siellä mitään. Mentiin siis täysin tavismeiningillä ja -makukommentein. Avomies teki minulle aluksi myös sokkotestin, joka paljasti etten edes tunnistanut suokikkiviiniäni. Auts. Noloa.

Tässä vielä yksi kuva uusista aarteistani, josta näkee hyvin kristallilasissa olevien kauniin koristelun.

Voin kyllä suositella kaikille (täysi-ikäisille) vaikka ystävänpäivän kunniaksi pientä viinimaistelua seurustelukumppanin kanssa. On hauskaa keksiä kuvailuja viineille tyyliin "Tämä maistuu korkkiselle ilman korkkia." Ja ystävien kanssa voi pitää viininmaistelu-teemaisen illan: jokainen tuo mukanaan yhden viinin maisteltavaksi. Siinä saisi tutustua jo moneen uuteen viiniin!

Unelmien sieppaaja.

2012-02-10T19:00:00.000+02:00

Taisi olla jo viime kesää, kun DIY-kentän valloitti mitä erilaisemmat "dreamcatcher"-elementit (suom. unisieppari?). Hurahdin nyt mukaan tähän villitykseen vähän jälkijunassa kuin VR konsanaan.

Inspiroiduin, kun katsoin viime kesänä otettuja valokuvia. Näkökentälle muistui Jenni Vartiaisen keikalla ihannoimani dreamcatcherit. Tuli heti sellainen fiilis, että nyt jos koskaan teen omani..!

Ja tällainenhan siitä tuli. Voit punoa omasi esim. tällä ohjeella: adelynSTONE: dreamcatcher tutorial.

Punominen oli mukavaa, joten tein myös toisen, vähän pienemmän version. Ja kun kaksi kappaletta seinällä ei näyttänyt vielä miltään, tein vielä yhden dreamcatcheria kaukaisesti muistuttavan koristeen. Se on pitsipala, jonka pingotin rautalangasta muotoiltuun ja langalla päällystettyyn kehikkoon.

Ja siinä se kolmen kimppajono komeilee, eteisen seinällä. Ylimmäs pääsi vielä tulostettu taulu.

"Make something good today" - tuota tekstiä kun vilkaisee ennen kuin poistuu ulos ovesta niin se jää mieleen mukavasti kummittelemaan ja sitten muistaa tehdä niitä "päivän hyviä tekoja".

Pieni pantapuoti.

2012-02-07T20:42:00.004+02:00

Tein iltapuhteina (..puhteina? mikä sana!) uuden pääpannan. Viininpunainen on kuulemma tämän hetken yksi trendikkäimmistä väreistä ja käsissä pyöri sopivasti viininpunaista lankaa.. Aluksi ajattelin tekeväni siitä pipon, mutta tietenkin lanka loppui tyypillisesti kesken. Pannaksi se sitten jäi ja hyvä niin.

Aikaisempia pääpantatutoriaalejani löydät täältä (neulottu versio) ja täältä (ommeltu versio).

Pannasta tuli mainio, sopii pidettäväksi oli hiukset sitten auki tai kiinni. Villahuivi on uusin kirppuostos, 1e.

Tein pannan näin: virkkasin viisi pylvästä, joista tein pään ympäri riittävän nauhan. Liitin nauhan päät yhteen ja lankaa katkaisematta jatkoin toista nauhan laitaa pitkin pylväskierroksilla, kunnes ~~lanka alkoi vetelemään viimeisiään~~ panta oli tarpeeksi leveä. Viimeistelin reunan kahdella kierroksella kiinteitä silmukoita. Koristelin pannan kietaisemalla loputkin centtimetrit jämälangasta pannan eteen.

Virkkailutuokion jälkeen on hyvä sujahtaa puhtaisiin lakanoihin lukemaan uutta lankaisaa pokkaria.

Kirja myös kirpulta: Pieni lankakauppa (1,5e) sopii iltaan paremmin kuin silmukka koukkuun (heheh).

Geoballs.

2012-02-06T20:06:00.004+02:00

Leikin geometrialla. Matematiikka ei ole ollut ikinä vahvuuteni, mutta onnistuin geometria-askartelussa!

Poimin inspiraation ja ohjeen geometrisiin palloihin täältä: weekday carnival: diy geoball.

Tutoriaali on selkeä ja kokeilinkin pallon taittelua niin kartongista kuin vahvemmasta pahvistakin. Paras materiaali olisi ehkä kuitenkin ollut vahvuudeltaan jotain noiden kahden väliltä.

Apua, näihin jäi himo. Tekee mieli tehdä lisää. Kaikissa väreissä ja vahvuuksissa! Miettikää: monta erilaista ja -kokoista geopalloa sisäkkäin! Se vasta olisi jo itsessään pieni sisustuselementti.

Ei pöllömpi päivä.

2012-02-05T19:19:00.002+02:00

Kävin pitkästä aikaa ystäväni luona ja vein mukanani pienen lahjan yllätykseksi: raakaminttusuklaata ja pöllö-rintakorun. Olkoon se vaikka joululahja jälkikäteen tai ystävänpäivälahja etukäteen.

Pöllö oli mukava tehdä hetkellä, jona tarvitsin käsille jotain pientä ja näppärää tekemistä. Pöllö rakentui minimaalisista nahkatilkuista pikaliiman avulla. Tällaiset asustekorut ovat hyvä keino käyttää tilkut pois!

Olin viedä pöllön sellaisenaan, mutta kyllä lahja aina paperia ympärilleen tarvitsee, oli kyseessä kuinka pieni lahja vain. Kääräsin silkkipaperiin ja taitelin paperista rintakorulle kirjekuorimaisen lahjapussin.

Kuva ystäväni ottama, creditit hänelle.

Teehetket ovat kyllä aina niin mukavia, etenkin sunnuntaisin, kun ulkona paukkuu pakkanen.

Ei ole Runebergin torttuja, mutta odotellaan kynttilänpäivän kunniaksi presidenttivaalien tuloksia tunnelmaisessa valossa. Pian lähenee jännittävä hetki: kumpi ehdokas astuu presidentin kenkiin?

Yksi iso, uusi hame.

2012-02-03T18:53:00.001+02:00

Hyvää perjantai-iltaa ystävät hyvät! Löysin uuden hameen kirpputorilta, hintaa oli vaivaiset 0,50e!

Mietin mikä hameessa oli vikana, kun niin halvalla irtosi. Tahroja ei ollut, saumatkin olivat hyvät - mitään vikaa en hameesta löytänyt..paitsi, että kokolappuun katsominen meinasi jättää hameen kirpulle.

Fakta kuitenkin oli se, että vaikka hame oli minulle totaalisen liian iso, se ei ollut ostolle esteenä.

Nyt ajattelette, että luonnollisesti kavensin hametta, mutta nyt teinkin jotain erilaista. Muunsin hameen vyötärön paperipussimaiseksi ja näytän kuinka helppoa ja nopeaa se on. Tee itse perässä:

1. Etsi hameen kanssa saman sävyinen kangas (tai valitse joku muu väri). Voit myös käyttää valmista nauhaa (esim. kanttinauhaa taitettuna ja yhteen ommeltuna), jolloin voit skipata seuraavan vaiheen.

2. Leikkaa pitkä suikale ja taita kumpikin laita suikaleen keskelle, taita, nuppineulaa ja ompele laidat.

3. Pätki tekemäsi nauha lyhyemmiksi kappaleiksi ja taita niiden päät esim. kuvassa näkyvällä tavalla.

4. Merkitse hameeseen kohdat ja välimatkat mihin kohdin tahdot vyölenksun. Itse laitoin keskelle taakse, sivuille ja eteen kahdet lenksut. Tiheämpi on harvaa parempi vaihtoehto.

5. Ompele lenksut ylä- ja alalaidoistaan kiinni. Tuplavarmista, että kaikki lenksut tulevat samalle tasolle.

6. Valmista! Pujota ohut vyö lenksuihin. Tämä vyö oli aika nafti lenksuille..

..mutta tämä edellistä kapeampi vyö on juuri sopiva hameen kanssa! Ja ei muuten ole enää iso hame.

Täysin istuva hame, jonka ihana raikas ja kirkas väri henkii hitaasti lähestyvää kevättä. Taskut ja pieni paperipussihamevyötärö. Kaikki tämä ihanuus vain vaivaisella 50 centillä. Kannatti ostaa!

500.

2012-02-02T15:37:00.006+02:00

Olen pitkään paininut kaiken maailman idealappusten kanssa ja nyt tein sen: pistin ne yksiin kansiin. Tykkään tehdä listoja to-do-jutuista, inspiraatioista ja muuten vain suunnitelmista ja kun kalenterissa ja pääkopassa ei enää riitä tilaa blogille, se sai oman suunnittelukansion. Kutsun sitä nimellä planner book.

Tussailin koko keväälle erinnäisiä viikkosivuja, joihin alan suunnittelemaan postauksia ja kirjaamaan ylös puoliksi tehtyjä tekeleitä ja lähes tulkoon valmiita postauksia. Nyt ne eivät joudu enää unholaan!

Kansiossa on myös oma osionsa omille inspiraatioille ja lukijoiden postaustoiveille.

Vinkki: käytetyt kirjekuoret ovat tosi näppäriä lokerikkoja kuvaleikkeille ja pienille lapuille!

Pienet muovitaskut pitävät kansiossa myös tallessa aikaisemmin kirjoitetut idealappuset ja -lippuset.

Aluksi kansio oli ideaalisen toimiva ja se sisälsi pääasiassa vain sen olennaisen ja "ajankohtaisimmat" ideat, joiden kimppuun voisin seuraavaksi ryhtyä..mutta sitten tuli vastaan se sama loputon suo..

Vastaan tuli se hetki kun-ei-vain-osaa-lopettaa ja niitä juttuja alkoi kertymään kansioon liiaksikin. Kevyestä kansiosta tuli raskas ja yhtä painostavan pursuileva kuin unohteleva pääkoppani. Crap.

Tässä tämä viikko vielä uudelleen, ettepäs arvaa mitä olen tälle viikolle vielä suunnitellut!

PS: tämä postaus oli Madam B.C:n viidessadas postaus. Planner book:n avulla kohti tuhatta mennään!

Januari.

2012-02-01T16:30:00.000+02:00

Tammikuussa: uuteen järkkäriin totuttelua ja harjoittelua mm.joululahjoilla, kuvassa yllä "sisustussipuli".

Kun vuoden alussa tein edellisvuoden suosikkipostauksista koostetta, huomasin unohtaneeni niistä kolmanneksen. Jos ei juttujen tekijä muista niitä, eivät myöskään lukijat. Ja mikä hyöty silloin on edes pitää tallessa vanhoja, mutta vaivalla tehtyjä postauksia? Jotta dementia ei pahene ja muisti virkenee, aletaanpas paketoimaan pakettiin aina kulunut kuukausi omaksi koosteekseen. Mitä tuli tehtyä, paljonko tuli postattua? Oliko kantavaa teemaa? Mikä jäi tekemättä, mihin olisi syytä tarttua alkavana kuukautena? Toivon, että tämä auttaa myös jatkossa postausten parempaan suunnitteluun.

Tammikuussa tuli luvattua enemmän tee-se-itse-tutoriaaleja, sen (ja blogisynttäreiden) myötä myös järjestin arvonnankin. Lupauksen rinnalla kuukauden parhaat palat lahjojen saralta: saatu My wonderful world of fashion-"värityskirja" ja annettu hääpäivä-vuosivihkonen.

Valokuvausharjoittelun lomassa tuli tehtyä vähän sisustusta: sisustuskivet ja foliolla päällystetty rasia. Koostin postauksen siitä mitä kaikkea seinillämme roikkuu, kuvassa suosikkitauluni (lue lisää täältä).

Ei kuukautta ilman koruja ja virkkaamista: tammikuun korututoriaalina olivat sulkakoru ja niittikorvakorut sekä lintuaiheiset korut. Tein myös rintakoruja ja virkkasin mukavan arkipipon.

Yksi iso ja pari pienempää ompeluprojektia: juhlamekko, hametuunaus sekä koiran tossut (tutoriaali).

Kierrätystä: miehelle takkituunaus ja äidin tekemä "kahvi-clutch". Aloitin myös kierrätysaiheisella epäonnistuneella tekeleellä uuden kategorian nimeltä fail (lue lisää täältä).

Tammikuu oli kaikkiaan ihana vuoden aloituskuukausi. Oli juhlia, oli häät, oli treffit (lue lisää täältä). Kuukauden kantavana teemana olivat nahkaiset korut, kylmän valoiset värit hopean harmaasta siniseen, valokuvausharjottelut (kuinka kauan on sopivaa sanoa, että "harjoittelen edelleen"?) ja läheiset ihmiset. Lopuksi voi todeta, että tutoriaalisaldo on kolme. Ensi kuussa pyrin pykälän parempaan!

Pakkasen täytteiseltä helmikuun ensimmäiseltä päivältä myös terveiset blogiavustaja-Coralta.

Paidasta mekko ja mekosta hame.

2012-01-30T21:37:00.003+02:00

Pieni illan ompelus ja tuunauksen uudelleen tuunaus: flanellikauluspaita-mekosta hame. Tässä siis miesten kauluspaidasta tehty mekkonen, jota en tainnut sitten pitää noh, myönnettäköön: kertaakaan.

Jotta ei flanellipaidan osto mennyt täysin hukkaan aikoinaan, leikkasin mekosta yläosan pois, ompelin napituskaistan vastakkain ja tein yläreunaan leveän nauhakujan. Ja tadaa, se on hame! Saman voi tehdä jo valmiille flanellipaidalle tai tavalliselle kauluspaidalle: suora leikkaus vain kainaloiden alta poikki.

Niin ne muokkauksetkin tulee muokattua uudelleen, se jos mikä on ompelusten kiertokulku.

Ja tämä hame ei varmasti jää vaatekaappiin piilottelemaan, vaan laitan sen päälle - heti huomenna!

Kiitos Made by Annina tunnustuksesta, tämähän sydän virittää kovasti jo lähenevään ystävänpäivään!

Toive: talvitöppöset.

2012-01-28T18:09:00.001+02:00

Sain arvonnassani useamman toiveen koiriin liittyvistä tutoriaaleista. Niistä valikoin ensimmäiseksi esimerkiksi säänkin puolesta ajankohtaisimman pyynnön: pienten koirien talvitöppöset.

Nämä tossut ovat äidin tekemät: liukuestesukkien pohjia ja kuminauhareunukset. Itse en näistä kuitenkaan oikein välittänyt, olivat sukkamaisen "helposti puettavan" mallinsa takia jotenkin hankalat.

Teinkin kaksi talvea sitten Coralle omanlaiseni versiot koirien pakkastossuista: fleeceä ja tarranauhat kiinnittiminä. Lyhyt tossujen esittely löytyy Madam B.C:n ensimmäisten(!) postauksien joukosta, eli täältä.

Toive tutoriaalista tuli sopivaan aikaan, koska entiset ovat jo melkoiset puhki kuluneet. Hyvin palvelivat, viime talvena tossuja pitikin käyttää harvasen päivä. Tänä vuonna selvittiin tossuitta tähän viikkoon asti. Ehdittiin jo huokaista helpotuksesta, että niitä ei tarvitsi lainkaan, mutta kyllä se pakkasmittari näyttää sellaisia lukemia, että on aika tehdä uudet pakkastossut:

Mitä tarvitset? fleeceä (käytä tilkut hyödyksi!), tarranauhaa, ompelukoneen (saumurillakin onnistuu, edelliset tossut todistaa) ja -tarvikkeet (sakset, nuppineuloja).

Miksi fleece? Varmasti muukin kangas käy, mutta puolustan fleeceä seuraavilla väitteillä a) fleece on lämmin ja se ei kastu lumesta heti läpi, b) jos fleece kastuu, se kuivuu nopeasti, c) fleece ei luista ulkona maata/lunta vasten, d) fleece ei tarvitse sisävuorta ja se on miellyttävä tassuillekin, e) jos fleeceä ei ole, se on edullista ostaa, f) fleecen reunoja ei tarvitse huolitella, eikä se ole purkautuvaa materiaalia..jne.

Ja miten teet töppöset omalle koirallesi helposti-halvasti-ja-nopeasti? Vaihe 1: piirrä koiran tassun mukaan kaava. Älä mukaile tassun kokoa, vaan lisää joka puolelle reilusti saumavaraa.

Vaihe 2: Leikkaa piirtämälle kaavallekin ylimääräistä varaa. Fleece tarvitsee isot saumavarat ja tossuja on helpompi laidoistaan pienentää kuin suurentaa. Leikkaa kaavalla yhteensä 8 fleecekappaletta.

Vaihe 3: Ompele tossut! Ompelu hoituu yhdellä ainoalla saumalla ja älä huoli, teet sen näin:

Ota kaksi fleecekappaletta ja aseta ne oikeat puolet (eli "pörröiset" puolet) vastakkain. Leikkaa tarranauhasta kapeat kappaleet. Ensimmäisten tossujen kanssa voit ottaa tietoisesti liian pitkät tarrat ja leikata sitten lyhyemmäksi, kun tiedät paljonko tossun kiinnittämiseen tarvitset tarraa.

Eli vaihe 3: Raota vastakkain olevia fleecekappaleita ja aseta tarranauhasuikaleet 1-2 cm päästä reunasta (riippuen tossujen koosta). Huomioi, että asetat tarrat oikein päin: karheapuoli ylöspäin ja sen päälle pehmytpuoli ylöspäin. Kiinnitä nuppineulalla tarrasuikaleet fleecekappaleiden väliin.

Vaihe 4: Ompele fleecen reunasta. Vahvista sauma tarranauhan kohdalta (eli ompele ja perruuttele useamman kerran, jotta tikki on kestävämpi). Jätä toisen yläreunan laidasta 2-3 cm ompelematta (ks. nuolet), koska se helpottaa huomattavasti tossujen pukemista. Jos ommellusta saumasta pilkistää tarranauhaa, leikkaa se pois, jottei se raavi koiraasi.

Ja viimeinen ja mukavin vaihe: käännä tossu oikeinpäin ja totea, että tarranauhat ovat just niinku pitää!

Ja kokokin on mainio, sinne sujahti tassu ja vanhat punaiset voivat lentää roskakoriin.

Vinkkejä niille, joiden koirat eivät ole ennen pakkastossuja pitäneet (ja huom: jos koira ei näytä paleltumien merkkejä=nostele ulkona tassujansa, se tuskin tarvitseekaan tossuja!):

- kun kokeilet tossuja ensimmäistä kertaa koirallesi, totuta se niihin päämäärätietoisesti eteisessä tai paikassa, jossa normaalistikin puet/valmistaudut ulos lähtöön.
- jotta koira ei säikähdä tossuja, älä missään nimessä pue niitä koira sylissäsi tai minkään korokkeen päällä (voi hypätä, liukastua ja loukata itsensä). Matto on paras alusta.
- laita ensin vain toiseen etutassuun tossu. Kiinnitä tarranauha ensin löysälle. Anna koiran haistella ja tutustua tossuun. Sitten kiristä tossu ja motivoi koira astumaan tassulla lattiaan.
- jos koira ei näytä hätääntyvän tai ei riuhdo tossua pois, pue loputkin tossut. Anna kokeilla liikkua niillä (edelleen matolla ettei liukastu) ja yritä olla nauramatta - jaloilla harominen voi olla hauskaa katsottavaa, mutta käyttäydy mahdollisimman neutraalisti ja kehu, jos koira ei ole tossuista moksiskaan.
- lähde pian tossujen pukemisen jälkeen ulos. Älä totuta niitä vain sisällä, ulkokäyttöönhän ne on tehty. Liukkaat portaat/käytävät/raput voivat säikäyttää, mutta ulkona koira varmasti pian huomaa, että tossut ovat kiva juttu: tassut eivät jäädy, eikä fleece luista.
- riisu tossut heti sisälle tultua pois ja tarvittaessa "ripusta" kuivumaan.

Osa neuvoista annettiin kokeneemmalta koiranomistajilta ja osa vinkeistä on omia lisäajatuksiani. Noilla ohjeilla, meillä tossujen kanssa ei ole ollut ongelmia. Ensimmäinen kerta tossut tassuissa tietenkin jännitti Coraa, mutta ulkona tossut jo unohtuivat. Eikä koskaan ole ollut ongelmaa, että Cora ei antaisi tossujen olla tai että niitä ei saisi sille pukea - tietty se aina vähän harmittaa, mutta rauhassa antaa laittaa, onneksi!

Lopuksi vielä yksi neuvo: muista, että koirat voivat olla melkoisia kermapyllyjä, jotka mielellään tottuvat kaikkeen liian hyvään. On siis tärkeää muistaa se pakkasraja, jossa koiran tassuja oikeasti palelee, jottei tule tilannetta, että koira vaatii tassunlämmittimiä jo nollakelissä. Pitää olla tiukka ja katsoa pakkasmittariin: nosteleeko koira oikeasti tassuja kylmyydestä vai näytteleekö se laiskuudessaan, jotta pääsisi takaisi sisälle lämpimään? Meillä pakkasraja on ollut -12 ja -15 välillä tuulesta riippuen. Joillakin muilla se voi olla eri, mutta pikku pakkasilla Cora saa kyllä reippailla ilman pakkastossuja.

Kysyttävää? Kysy, autan mielelläni! Ja jos kokeilet tutoriaalia, olisi kiva kuulla miten meni ja millaiset tossut valmistui. Ja etenkin: mitä koirasi niistä piti?

Foliokääre.

2012-01-26T09:13:00.004+02:00

Onko sinullakin tyhmä ja lapsellinen, mutta kivan pieni ja tarpeellinen säilytysloota?

Kokeile jotain uutta ja päällystä se liimalakalla ja foliolla! Ja kuinka kaunis laatikko siitä tulikaan!

Jälki on yllättävän sileä ja kestävä. Ajattelin, että tästä tulee fail-juttu, mutta yllätykseni olin väärässä!

Ja tutoriaali löytyy täältä: SEMI - Diy Tin foil boxes.

Black Birds-korut.

2012-01-24T09:59:00.001+02:00

Tapahtui eilen illalla: olin jo yöpuku päällä, kun päätin alkaa toteuttamaan ensimmäistä tutoriaalitoivetta. "Eikö sun pitäny mennä jo nukkumaan?!" Mies älähti, kun näpersin lattialla, hämärässä, ihan omassa maailmassani "..hmmhm, joo mä vaan tän yhden jutun.." Se yksi juttu oli kyyhkysaiheinen nahkakoru.

Kun saa toiveen toiselta, inspiraatio tulee harvoin itsestään. Sitä pitää kaivella, etsiä, luoda. Kutsun sitä teko-inspiraatioksi, kun toiveen kautta "inspiroidaan itse inspiraatiota". Hain inspiraatiota lintukuvista, Angry Birdsistä (jep, Cora toi sen kuvaan mukaan, itse sen vain mallasin parempaan kohtaan), omasta maalauksestani, linnuista seinälläni....Piirsin ja harjoittelin...Millainen olisi hyvä kyyhkyslintunen?

Kootaan tarvikkeet: nahkaa, terävät sakset, paksu neula, kynä ja paperia kaavan tekoon, korupihdit ja korurenkaita tarvitsemasi määrä. Vinkki: tekonahka on koruissa jämäkämpää kuin oikea nahka.

1: Piirrä ja leikkaa kaava. Huomioi, että leikkaa aluksi vähän isommasti nahkaa kuin "saumavaroilla", jotta sinulla on varaa hioa lintua tahtomaasi muotoon. Älä tee osista liian kapeita.
2: Jos tekonahan takapuoli häiritsee, liimaa sille tumma tausta joko samasta nahasta tai vaikka huovasta.
3: Puhkaise paksulla neulalla korurenkaan mentävä reikä. Älä tee reikää liian reunaan.
4: Pujota korupihdeillä rengas reikään ja sulje varovasti renkaan päät vastatusten.

Ja lintu on valmis! Eikö ollutkin helppoa? Nopeaa ja yksinkertaista.

Vaikka kello näytti vaikka ja mitä, en malttanut lopettaa tähän. "Vielä tää yks juttu ja sitten nukkuun.."

Tee korvakorut pienemmällä kaavalla ja koska nyt halusin kummaltakin puolelta linnuista mustat, leikkasin lintukaavoja neljä kappaletta. 1: puhkaise reiät kahdesta vastaparista kerrallaan.
2: jos tahdot riippukorvikset, mieti kuinka pitkät ja minkä väriset ketjut haluat liittää lintuihin.
3: mittaa neulan avulla ketjujen yhtäläiset pituudet ja liitä ne välirenkailla lintuihin.
4: pikaliimaa linnut toisiinsa ja lopuksi liitä korvakorukoukut ketjujen päihin.

Jos linnut eivät ole prikulleen samankokoisia, siisti ja tasaa saksilla reunoja lopuksi.

Ja näin on uudet kolibreista inspiroituneet korvakorut valmiit!

Ja kuva vielä kaulakorusta kaulaketjuun pujotettuna. Tosin..taisinkin kyyhkyn sijaan tehdä variksen?

Eikä siinä vielä kaikki! Tein vielä toisen kaulakorun. Kahdella korurenkaalla ja sydänkoristeella, jonka takia lintua piti tasapainottaa liimaamalla taakse nahasta vastakappale painoksi pitämään pyrstö alhaalla..

Ja koko lintuparviperhe yhdessä. Inspiroiduitko? Tee oma lintusi! Tai tee joku muu eläin: nahasta voi luoda siluettimallilla minkä vain. Sinä päätät, mikä eläin, missä koossa ja missä korumuodossa!

Näillä sanoin, lennokasta tiistaita!

PS: Tervetuloa uudet lukijat! Toivoittavasti viihdytte ja inspiroidutte! :)

Ja voittajat ovat..

2012-01-23T11:23:00.000+02:00

Arvonta on päättynyt. Tutoriaalitoiveita tuli runsaasti ja olen koostanut ne itselleni ylös. Paljon toivottiin mm. perusvaatteiden ohjeita, koira-aiheisia tutoriaaleja, sisustusideoita ja trikoojuttuja. Joukossa oli pieniä täsmätoiveita ja myös laajempia kokonaisuuksia. Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille ja toiveita jättäneille, tulen jatkossa toteuttamaan runsaasti toiveitanne (ensimmäinen on jo työpöydällä!).

Olisin halunnut palkita jokaisen erityisen hyvän toiveen jättäneen, mutta valitettavasti arvonnan pelisäännöt olivat selvät ja kisassa oli vain kaksi etukäteen ilmoitettua palkintoa.

Ykköspalkinto: sulkakaulakorun voittaja on he11u/ Caramello -blogista! Onnea!
Oli pakko söpöstellä lappuun "Hellu" oikean kirjoitusasun sijaan!

Kakkospalkinto: niittinappikorvakorujen voittaja on Mrs.Marple/ Marplen elämästä-blogista! Onnea!

EDIT// Anteeksi Mrs.Marple, S-jäi niin arpalipukkeesta kuin onnittelutekstistä pois, ei ollut tarkoitus herraksi sanoa! Kävipä nolosti!

Palkintojen mukaan tein myös tulitikkuaskiakin pienemmät kirjekuoret "salaisine" onnitteluviesteineen!

Palkinnot on pakattu ja odottavat voittajien ilmoittamia postitusosoitteita. Vielä kerran onnea voittajille!

Kaaottiset avajaiset.

2012-01-22T18:50:00.000+02:00

Perjantaina oli ensimmäiset "kirje-treffit" (ai mitkä? Lue lisää täältä.) Ensimmäisessä kirjeessä oli avomieheni treffi-idea: museo/taidegalleria + drinkit. Suuntasimme Oulun taidemuseoon, sillä samalle illalle sattui sopivasti Jaakko Mattilan taidenäyttelyn avajaiset (suosittelen abstraktin taiteen ystäville; inspiroivaa grafiikkaa ja alkydimaalausta!). Lue täältä lisää Lohikäärmeen vuosi-näyttelystä.

Mattilan avajaiset olivat "normaalia suuremmat" ja siitä ihmispaljouden kaaottisuutta oli kiva karata museon yläkertaan, jossa oli esillä Juhani Hakalahden kubistisia teoksia ja toinen näyttely nimeltään AITO - uutta suomalaista korutaidetta ja vaatesuunnittelua. Yläkerta oli ihanan rauhallinen, saimme kulkea siellä miehen kanssa ihan vain kahdestaan - yhdessä kierroksilla käyvän, inspiroituneen mielentilani ja kahviclutchiin sulloutuneen pokkarikameran kanssa.

Kuvat yllä: keksimme, että kirjoitamme aina treffien jälkeen treffilapun täyteen fiiliksiä mitä-missä-milloin-ajatuksella! Vasemmalla treffien asukokonaisuus kirppismekosta ja -neuletakista sekä äidin virkkaamasta huivista ja kahvicluthista.

Oli ihanaa ehtiä nähdä AITO-näyttely (sulki ovensa tänään) ja saada inspiroivaa kuvamateriaalia. Näyttely koostui siis eri tekijöiden suunnittelemista vaatteista ja koruista sekä niistä otetuista valokuvista.

"Haivenia"-koruja hopealangasta, siimasta ja helmistä / Essi Pullinen.

Mielenkiintoisia vaatteita mm. likaisesta pressusta (valitettavasti ei kuvassa) / Marita Huurinainen.

Between Silence and Explosions-"vaatteet" vasemmalla / Heidi Wikar. Oikeanpuoleisten tekijä ei tiedossani..

"OH REAL - Because I'm worthless" - koruja mm. kierrätysmateriaaleista / Mervi Kurvinen.

Kaulakorut Mervi Kurvisen, alakulman rintaneulat (yhteensä 25 kappaletta!) Tuija Hietasen.

Nämä kauniit viktoriaanihenkiset pitsikaulukset (/Silja Jeskanen-Wehber) olivat ehdottomasti koko näyttelyn hienoimmat! Nämä jäävät kyllä mieleeni, olisin voinut tuijottaa kauluksia koko loppu illan!

Näyttelyiden jälkeen käytiin tietenkin myös Ainoa-museokaupassa. Mukaan tarttui talvinen pinssi.

Museon jälkeen treffit jatkuivat "eleganteilla drinkeillä johonkin kivaan paikkaan" - paitsi, että etukäteen ajateltu kuvio muuttuikin pizzerian mättöaterioiksi ja kahdeksi isoksi tuopiksi. Ei haittaa, vaikka suunnitelmat muuttuivat matkalla, ihana ilta oli silti! En malta odottaa jo ensi kuun kirjetreffejä. Saa nähdä tulisiko sitten vuorostaan minun kirjoittamani treffi-idea toteutettavaksi? Sen näkee helmikuussa!

Kun pizzerian ähky on jo laskeutunut, mättöä voisi jatkaa kylävierailta jääneiltä rääppiäsherkuilla. Kevyttä kasvispiirakkaa (parsakaalia, tomaattia, fetajuustoa, basilikaa ja valkosipulia).

Suolaisen jälkeen jotain vähän makeaa: rahkapiirakka-bravuurini persikoista ja omenoista. Kyllä näillä eväillä odottelee presidenttivaalien tulosta ja blogiarvonnan päättymistä. Aikaa osallistua klo 24 asti!

Hienoa kahvia.

2012-01-20T14:44:00.004+02:00

Sain tänään ilahduttavaa postia! Tein äidilleni tilauksen ja sen ensimmäinen osa saapui jo luokseni!

Se on kahvipakettien sisäpuolesta tehty clutch. Äitini on niin taitava! Inspiraationa toimi mielettömän mahtava ecoist.com, joka pursuaa mm. karkkipapereista tehtyjä punottuja laukkuja.

Oma kahvilta tuoksuva pikkulaukkuni sisältää rannelenkin ja mahdollisuuden myös kiinnittää clutchiin olkahihna. Clutchin sisällä on harmaa vuorikangas ja sivutasku.

Vuosia sitten, kun äitini alkoi tekemään kahvipaketeista kauppakasseja, kieltäydyin vastaanottamasta "mummomaista" kassia. Yllätyksekseni, kahvipaketeista taittui myös nuorekkaampi versio pakettien sisäpuolista. Kokokin on soma (24x26x13 cm), joten ei muuten ole yhtään enää mummomainen.

Vielä odottelen tilaukseni toista osaa: kapeammasta nauhasta tehty clutch Brazilin pirteässä keltaisessa!

Taidan alkaa myös keräämään Cafe Arome Hienoa. Tuostakin tulisi kirjaimellisesti HIENO clutch!

Seinät täynnä lemppareita.

2012-01-19T18:21:00.002+02:00

Mies sanoo aina, että meillä on liikaa "roinaa" seinillä. Vaikka kuinka mulkoilen pahasti moiselle väitteelle, mies ei vaihda mielipidettään. Päätin valokuvata lempi"roiniani" seiniltä todistaakseni, että ei niitä nyt niin kamalasti ole ja että ovathan ne nyt ihan liian ihania pois otettaviksi. Kyllä sitä seinillä väriä pitää olla!

Lemppari 1: 70-luvun Aku Ankat isossa lasikehyksessä. Yhtäaikaa niin ihanan kammottavat värit!

Lemppari 2: suuri sisustustauluni olohuoneen seinällä. (Kangas Eurokankaasta.)

Lemppari 3: Marilyn Monroe-taulu, joka on kulkenut aina jokaisen muuttokuormani etunenässä uuteen kotiin. Myöhemmin avomiehen muuttokuormasta Marilynkin löysi Marlon Brandonista poikakaverin.

Lemppari 4: vinyylikello ja sen värikkäät kirpputoreilta pelastetut kaverit.

Lemppari 5: Hullunkuriset perheet ja linnut. Kaikki aina luulee, että osa korteista puuttuu. Ei muuten puutu, asettelin ne tahallani epäsymmetrisesti. Pahviset linnut on kiinnitetty seinään sinitarralla ja halutessani voin aina vaihtaa niiden kokonaisuutta. Alkujaan ne olivat esimerkiksi näin.

Lemppari 6: Nörttinurkkauksen sarjiksista tehty kollaasi ja hello-teksti. Alkuperäinen juttu täällä.

Lemppari 7: Sarjiksia tasapainottaa naisellisemmat pikkutaulut, kuten muutamat vanhat valokuvat, tyhjä kehys sekä Kuningatar Blanka-maalauksen postikortti (Ateneum).

Lemppari 8: taulu pari kuukautta vanhasta Corasta. Hyvä ja suloinen kuva näyttävässä kehyksessä (Ikea) on yksi puhutelluimmista tauluista kotonani. Tästä taulusta en luovu koskaan.

Lemppari 9: jälleen yksi inspiroiva kollaasi: pienet valokuvat parikymppisistä vanhemmistani ja postikortteja. Alakulman vintagekortit sisustusliikkeestä ostetut, yläkulman postikortit lahjaksi saadut.

Lemppari 10: keittiön iloinen kuvakollaasi, jonka tulostetut kuvat kähvelsin Etsystä (Wild Life Prints).

Siinä minun kymmenen suosikkiani, joita en ainakaan seiniltäni alas ota. Ja nyt ei sanakaan siitä montako taulua jäi kuvaamatta, joita en tähän kympin valioiden seuraan päästänyt..

Muistakaahan vielä arvonta: tutoriaalitoiveita kehiin! Osallistumisaikaa sunnuntaihin saakka.

Fail.

2012-01-17T21:16:00.004+02:00

Päätin aloittaa uuden postauskategorian: FAIL. Olen pohtinut paljon asiaa EPÄONNISTUMINEN ja sitä, että se on asia, jota harvoin tietoisesti halutaan blogimaailmassa toisille näyttää. Tahdotaan kertoa onnistumisista, tahdotaan kehuja, tahdotaan loistaa. Epäonnistumisia ei tahdota myöntää, se on noloa ja onhan se vaikea nauraa itselleen julkisesti. Entä sitten? Kaikki feilaa, epäonnistuu.

Mielestäni se voi olla myös toisten inspiroimista, jos näyttää, ettei tarvitse olla täydellinen, kaikkea ei tarvitse osata, kaikkea saa uskaltaa kokeilla ja kaikessa on lupa erehtyä. On inhimillistä touhuta ja epäonnistua. Pitää vain rohkeasti myöntää: hei-emmä-tätä-osanutkaan, katsokaa nyt kuinka menin mokaan. Epäonnistumisilleen on osattava nauraa, koska nekin ovat osa elämää ja oppimista.

Päädyin lopputulokseen, että jatkossa Madam B.C:ssä nähdään myös esittelyjä epäonnistuneista jutuista, esimerkiksi niistä, jotka toimi ajatuksena, mutta sitten toteutuksessa mentiinkin metsään. Tahdon uskoa, että niistä voi oppia - oli se oppija sitten itse tai lukija. Olkoon jatkossa tulevat feilaukset esimerkkejä: Hei älä ainakaan tee näin, hei osaisitko sinä kertoa mitä olisit tehnyt toisin? Hei voisko tätä juttua pelastaa? Hei nyt hommat kusi, onnistutaan sitten ensi kerralla!

Seuraavaksi pilkahduksia kuvia vuosien varrelta erilaisista asioista, jotka todistavat: mä-en-vaan-osaa.

"Olen todella hyvä viherpeukalo." FAIL. En muista kastella kukkiani juuri koskaan. Siirtelen niitä vääriin paikkoihin, en ymmärrä milloin ja paljonko lannoitetta pitäisi käyttää ja ai mikä väärä ruukun koko?

"Syön aina kaiken ajoissa, mikään ei minulta vanhene." FAIL. Jos kukat ei kuki, niin jääkaapissa kyllä kukkii. Sapuskat ne ehtii vihertää - useimmiten tosin sillä huonommalla ja ällöttävämmällä tavalla.

Ällöttämisestä puheen ollen: "Olen todella siisti, oikea keittiön pikku hengetär." FAIL. Äitini varmaan saisi sydänkohtauksen, jos näkisi tämän kuvan. Ei sitä vaan aina jaksa jynssätä ja kuurata....................

"Olen todella järjestelmällinen ja pidän tavarani paikoillaan." FAIL. Täällä sitä muka jaetaan koruille säilytysvinkkejä, kun totuus kuvien takana on tämä: täysi kaaos. Ei aina vaan ehdi. Tai jaksa. Tai viitsi.
"Olen todella hyvä kaavoittamaan, ompelemaan ja tekemään projektit loppuun." FAIL, FAIL, FAIL. Kaavat ovat viholliseni, oikeaoppiset ompelutekniikat hakoteillä ja projektit voivat pysyä keskeneräisinä vuosikausia. Esimerkiksi tämä satiinikotelomekko jäi yritelmäksi, joka on odottanut kaavoituksen, mittasuhteiden ja istuvuuden korjaamista sellaiset neljä vuotta. Mekko tuskin tulee koskaan näkemään valmista päivää, en enää edes halua tehdä tuollaista makkarankuorimekkoa!

"Ajattelen ideat aina loppuun asti ennen toteuttamista." FAIL. Yksi viimeisimmistä epäonnistumisista oli tämä hameen helmapalasta tehty "liivitoppi", joka näytti valmiina ihan kivalta Pirkon päällä, mutta.. En ole vielä opinut, että kaikki mikä istuu sovitusnukelle, ei välttämättä näytä liikkuvan ihmisen päällä enää hyvältä idealta. Toppi sai valmistuttuaan välittömän purkutuomion.

Haastan nyt teidät kaikki miettimään asioita, joissa olette nyt tai joskus epäonnistuneet. Kuka uskaltaa myöntää: tätä asiaa mä-en-vaan-osaa? Otetaanko mahdollisuus oppia yhdessä?

Sweetest blog.

2012-01-15T20:40:00.001+02:00

Neulegraffiteja-blogista tuli tunnustus, kiitos!

"Tämän tunnustuksen ohjeet ovat seuraavanlaiset:

Kiitä tunnustuksen antajaa - check!

Tee aiheesta postaus - check!

Vastaa kymmeneen annettuun kysymykseen - check!

Anna tunnustus 10 blogille, jotka mielestäsi ansaitsevat sen" - not check. Olen yhä edelleen se vastarannankiiski, joka pysäyttää kaikki kiertopläjäykset. Korvaan sen kuitenkin kuvavastauksilla:

1. Lempiväri: tällä hetkellä kaikki jäätävän heleät ja valoa heijastavat sävyt vievät huomioni.

2. Lempieläin: Cora the kippurahäntä tietenkin - siitä ei ole hitustakaan epäilystä.

3. Lempinumero: 20. Ei löytynyt lukua sellaisenaan, kompensoikoon sitä siis 20 sarjiksen nippu.

4. Paras alkoholiton juoma: juuri nyt uusi rakkaus, juotava sinihomejuustokeitto (Lämmin kuppi). Ihana ja nopea lämmin välipala leivän kanssa, joka hillitsee myös joka iltaista teen litkimistä.

5. Facebook tai Twitter: Facebook on enemmän se mun some-paikka.

6. Intohimosi: DIY! Joillekin itse tekeminen on harrastus, elämäntapa tai periaate, minulle se on intohimo, elämän suola, jota ilman mikään ei olisi mitään. "That's my thing, baby."

7. Lahjojen antaminen vai saaminen: Lahjojen ideoiminen!

8. Mieleisin kuvio tai muoto: pyöreä on mukava, sen kertoo jo äidin virkkaama iloinen patalappu.

9. Paras päivä viikossa: perjantai, jolloin viikonloppu on vasta edessäpäin.

10. Lempikukka: kasvi, jonka sain, kun muutin ensimmäiseen omaan kotiin. Monen monta kertaa se on ollut heittämänsä veivinsä, mutta aina se vain yllättää ja selvittää. Sinnikäs jössikkä! Ei ole kranttu, vaikka unohtas kastella. Keltainen se on puolet vuodesta, mutta eroon siitä ei silti pääse.

Treffipostia.

2012-01-14T13:13:00.000+02:00

Keksin ihanan projektin: treffikirjeet! Tuumasimme avomiehen kanssa, että aina suunnitellaan tekevämme jotain, mutta sitten liian moni hyvä idea jää vain toteutumatta. Loin ajatuksen: kaksitoista kirjekuorta, kaksitoista yhteistä tekemisideaa ja vuoden ajan yhdet "treffit" per kuukausi!

Kumpikin sai miettiä kuusi asiaa, jotka kirjoitti eri lapuille ja sulki salaisesti kuoreen. Teimme pelisäännöt: jokaisen idean on oltava maksimissaan päivän kestävä, yhteinen asia, jonka ainakin toinen toivoo tekevänsä, näkevänsä tai kokevansa yhdessä joko kotona tai sitten kaupungilla. Joka kuukausi arvotaan yksi kuori ja katsotaan sille paras toteuttamisajankohta. Jännittävää mitä kaikkea kirjeet meille vuoden aikana sanelevat! Ensimmäinen avattiin jo ja sovimme jo ajankohdan "ekoille treffeille"!

Kiva vinkki, jota suosittelen kokeiltavaksi muillekin parisuhteellisille. Tai miksei saman voisi myös tehdä parhaan kaverin kanssa? Tai perheelliset voisivat kokeilla toteuttaa lasten kanssa yhteisiä toiveita! Asioiden ei tarvitse olla mitään isoja juttuja, pienetkin asiat piristävät arkea ja rutiineja!

Perjantai kolmastoista.

2012-01-13T10:37:00.002+02:00

Ulkona tuuli tuivertaa ja lumi huiskuaa, mutta onneksi ei ole kylmä, kun on lämmin neulemekko päällä. Mekko ei tosin ole omista käsistä (Seppälä) eikä se ole enää uusikaan (ostin jouluksi).

Neulemekko on silti tämän hetken suosikkejani graafisen lörppäkauluksen, mukavuuden ja monikäyttöisyyden vuoksi. Asusteista riippuen soveltuu niin arkeen kuin virallisempaankin tilaisuuteen.

Postauksen pointti ei silti ole jaaritella mekosta vaan tästä uudesta harmaasta piposta:

Pipo eli pipa eli pipsa on uusi paras kaverini, johon on mukava upottaa päänsä piiloon.

Virkkasin pipon Kotiväki-langalla ja tämän tutoriaalin avulla: All About Ami: Urban jungle beanie.

Voin suositella pipomallin kokeilemista kaikille, myös vähän virkkaamista harrastaneille. Pikkupallurat ovat helppoja virkata ja kierrokset valmistuvat yllättävän nopeasti. Pipon saa valmiiksi yhdessä illassa!

Pipon ja neulemekon lisäksi on esittelen vielä kolmannenkin ihanuuden: uuden rintakorun.

Rintakoru on piskuinen muovikoira, jonka olen spraymaalannut mustaksi. Kiillon sain lakkaamalla.

Tein myös aikaisemmin heppa-rintakorun, joka on kevyesti maalattu pronssisella pienoismaalilla.

Kummankin eläimen takana on nahan ja pikaliiman avulla kiinnitetty neula. Vinkki: kun oikeat rintakoruneulat ovat loppu, niin vanhoista rintakorunapeista voi vetää neulat uusiokäyttöön.

Käytin heppa-rintakorua samaisen sinisen neulemekon rinnuspielessä jo jouluaattona.

Ja ei postausta (tai asua) ilman korviksia: korvissa kirjaimellisesti nappikorvakorut.

Epäonnenpäivänä voi kokeilla onneaan arvonnassa. Palkintona sulkakaulakoru / niittikorvikset!

Kun takki natsaa.

2012-01-11T18:09:00.000+02:00

Sukulaisen kaapista lahjoitettiin meille neuvostoliiton aikainen laivaston takki. Ensin ajateltiin sitä liian kostyymimaiseksi kultaisine ankkuri-nappeineen. Meinasin pistää sen palasiksi, mutta kun tajusimme, että takki istuu miehelle kuin valettu...näin takin uusin silmin, siinähän onkin potentiaalia!

Kun olkapäiltä ratkoi natsat pois, korjasi pari pursuavaa saumaa ja maalasi kultaiset metallinapit mustiksi (kokeilin kaksin kertaisesti maalattua pienoismaalia ja lakkaa), takki näytti jo ihan normaalilta.

Jäljelle jäi hyvänlaatuinen ja varmasti vuosia kestävä villakangastakki! Tosin en luota, että napeissa pysyy maali loputtomasti, mutta ainahan ne voi maalata uudelleen..tai vaihtaa kokonaan.

PS: Cora hiireineen lähettää terveisiä. Käski sanoa, että kestävät koiranlelut löytyy näköjään Ikeasta. Hiiri-pehmo on edelleen kuin uusi, vaikka se kuskattiin kotiin yli puoli vuotta sitten.

Suosikit 2011.

2012-01-10T16:52:00.000+02:00

Arvonta on käynnissä (hop, lukijat osallistumaan!) ja siihen liittyvän tutoriaalitoiveiden (kiitos jo tulleista toiveista, olen saanut monen monta hyvää ideaa!) esittämispyynnön kautta saan aasinsillan viime vuoden aikana tehtyihin suosikkipostauksiin ja lempitöihin. Josko seuraavat kollaasit synnyttäisivät loistoehdotuksia tutoriaaleista, joita ei vielä Madam B.C:ssä ole nähty.

Tammikuu-helmikuu:

päällystetyt rannekkeet - läppärilaukku - iltapuku-projekti

korttilompakko - kaakelikupinaluset - laukun kustomointi

helmisormus - ketjusormus - jättihuivi hameesta

Maaliskuu-huhtikuu:

vetoketjusormus - neuletakin rusettikoriste - kännykkäpussi

Smarty-tpaita - legoriipus - pappaneuleet

kirja rairuohoalustana - "puu"-kattilanalunen - ahoy-mekko

Toukokuu - kierrätyskuukausi:

metallikoruja: korvakorut ja kaulakorut

pitsikorut - sulkahiuskoriste - neuleesta ruukunsuoja

legokorut - miniclutch - c-kasetti-printti

Lisää kierrätyskuukaudesta (ks. koko teemakuukausi täältä):

muovipussilaukku - vinyyli-kirjateline ja kuulokorvakorut

pujoteltu rannekkeen päällinen - kartalla koristelu lautanen - röyhelöhuivi

karkkipaperipussukka - mittanauhakorvakorut - koiran nojatuoli

Kesäkuu:

trikoosuikale-neckpiece - pullonkorkkikorvakorut - bikinituubi

höyhenkorvakorut+kaulakoru - bolero mekosta - maurikunnas-magneetit

penneistä nappikorvakorut - pitsimekosta mekko ja hame

Heinäkuu:

kotikosmetiikkapurkit - pitsikorvakorut - urheilutoppi

nahkakorvakorut - laukun maalaus - kaulakorut seinällä (korujen säilytysvinkit)

Totoro-kengät - trikoosuikaleista multiletitetty ranneke

Heinäkuussa oli myös Siivoo vaatekaappis!-teemaviikko, joka sisälsi mm:

Vaatteiden muokkausvinkkejä.
Ks. kaikki teemaviikon osat täältä.

Elokuu:

nahasta kaksi sormusta - suojapussi suoristimelle - kauluspaitamuutos

24 to 25-to-do-art-book - servettikoristeiset kannet - virkattu matto

vinkki: kuinka poistat kynsilakan - monta virkattua koria, mm.

Syyskuu ja Viikko koukuttaen (ks. koko virkkausteema täältä):

jättituubi - feikkilouboutinit - kirjanmerkki - Lemmenlukko-kihlalahja

isoäidinneliö-korvikset - trikoovyö ja sisäballerinatossut

virkattu matto - kaksi ranneketta: leveä metallilla ja ohut helmillä

Lokakuu:

massapallo-sormus - drag art-taulu - kauluspaitaliivimekko

spraymaalattu possu - tulitikkujen säilytysaski - koirakynttelikkö

virkattu matto - päällystetty pensseli - kirppismekon muokkaus

Marraskuu:

turkistupsupipo - koiran lenkkeilypaita - minituubi

laukun kustomointi - rannekorusta monta korua - muovin virkkaus

pääpannat - heijastimet - helppo pipo-ohje

Joulukuu:

nahkakorvakorut - metallikaulakorun muokkaus - AngryBird-joulupallot

jätti infinity-huivi - joulu! - mekon koristeesta kaulakoru

toivetutoriaali: pääpanta - itsetehdyt lahjat: camee-rintakoru ja my phone-kännykkäsuojus

Oliko joukossa suosikkisi tai palautuiko mieleen jokin tekemättä jäänyt? Tee se nyt!

Sulkia ja niittejä.

2012-01-08T19:36:00.000+02:00

Mainitsin edellisessä postauksessa palaavani sulkakaulakoruun ja niittinappikorvakoruihin tutojen kera.

Niittikorvikset ovat simppelit, mutta silti tarpeeksi säpsäkät nappikorvakorut. Teet ne näin:

Liimaa tappikorvakorut hyvällä pikaliimalla tasaisiin niitteihin. Kiinnitä tappi laitaan tai kulmaan. Älä laita liikaa pikaliimaa ja paina pintoja yhteen tarpeeksi kauan, jotta pikaliima ehtii kuivua.

Ja sitten statement-sulkakoru. Inspiraation sain omista sulka-/lehtiheijastimista.

Kaulakoruun tarvitset (teko-)nahkaa, nauhaa (esim. jämäkkä kengännauha tai nyöri), terävät sakset, ompelukoneen, paksun neulan, pihdit sekä kuvan listasta uupuvan korurenkaan ja kaulaketjun.

Jos kengännauha ihmetyttää, niin vastaus on tässä: se on korun pohja, joka pitää sulan muodossaan.

Kuusi vaihetta: ompele koneella nauha kummaltakin laidalta nahkaan, muotoile sulka, hapsuttele ja silppua, puhko reikä ja liitä korurengas - joko kumpaankin päähän tai vain toiseen.

~~Ja nyt ainoana laatuaan: voita tämä sulkakaulakoru itsellesi! (Valitettavasti ketju ei sisälly palkintoon.)~~

~~Ja eikä siinä vielä kaikki: sulka ei ole ainut palkinto, voit voittaa myös niittikorvakorut!~~

~~Nyt käynnistyy kahden viikon kestävä arvonta - Madam B.C:n historian toinen sellainen.~~

Palkintona kaulakoru ja korvakorut - kummatkin ovat tätä varten valmistetut, materiaaleiltaan kierrätetyt ja täysin käyttämättömät. Osallistu kisaan jättämällä kommenttilootaan tutoriaalitoiveen ja tiedon siitä, tahdotko voittaa palkinto ykkösen vai palkinto kakkosen. Voit osallistua vain yhteen.

Anonyymien on keksittävä itselleen nimimerkki. Kisa päättyy sunnuntaina 22.1.2012 klo 24.00. Voittajat julkistetaan maanantaina 23.1.2012. Kaikki tutoriaaliehdotukset kirjataan ylös ja resurssien, intressien sekä taitojen puitteissa pyritään vuoden aikana toteuttamaan.

Mainostaminen sallittua, mutta siitä ei valitettavasti saa lisälipukkeita arvontaan. Tahdon antaa kaikille lukijoilleni, blogillisille ja blogittomille, samat mahdollisuudet voittaa. Onnea arvontaan!

EDIT // ARVONTA PÄÄTTYNYT. Voittajat näkee täältä.

Ruskea unelma ja kultaiset lahjat.

2012-01-08T10:37:00.001+02:00

Tyypillisesti kahta päivää ennen juhlapäivää, tuli ei-oo-mitään-päälle-pantavaa-tuska. Sen perään iski pakko-tehdä-jotain-uutta-inspiraatio. Tuhersin paperille simppelin vesiputouspääntiellisen mekon ja marssin kangaskauppaan. "En ainakaan valitse mitään liukasta ja ohutta kangasta. Enkä ruskeaa!" ajattelin. Ja kappas miten taas kävikään? Ihastuin ruskeaan kirjailtuun luikerokankaaseen!

Vaikka valikoitu kangasmateriaali kirotutti useampaan otteeseen, ompelu oli silti ihanaa. Tein pitkästä aikaa jotain itse ihan alusta asti. Vähän levenevä helma suureni täyskellohelmaan ja yläosan vesiputouspääntien taiteilin alusmekon avulla. Vuorikankaan jätinkin kokonaan pois, koska mekon alla voi hyvin pitää juurikin alusmekkoa/bodya ja tyllihametta - ajavat täysin saman asian.

Ja tällainen mekosta tuli. Olen itse ihan tyytyväinen lopputulokseen (vaikka etumus kaipaisi vielä vähän fiksausta), mekko oli ihanan kevyt ja viileä päällä. Tyllihame korosti tanssahtelufiilistä. Juhlapaikan miljöö oli niin mahtava, että teki mieli istahtaa jokaiselle sohvalle "ota musta kuva tässä...ja tässä ja.."

Harmi vain etten omistanut mekkoon malliltaan sopivaa neuletakkia. Ainut ei-niin-arkinen-neuletakkini toi ulkomuotoon muutamia lisäkiloja mukanaan (seliseli..). Olisinpa tajunnut käyttää hartiahuivia!

Ja vielä sykerökampaukseni sekä yksityiskohta selästä. Mekossa ei ole lainkaan vetoketjua, vaan sen sijaan takana on pieni halkio ja kankaalla päällystetty nappi avittamassa pukemista.

Koruina olivat uudet niittinappikorvakorut sekä sulkakaulakoru. Näistä tulee myöhemmin tutoriaalit.

Ja sitten juhlamekosta häälahjan esittelyyn. Tietysti sekin jotain itsetehtyä.

Lahjana annettiin koriste/sisustuslautanen posliinitussilla ja kultamaalilla ehostettuna.

Lautasten välissä on kaksi lasikuutiota (epoksiliimalla). Tein mukaan myös kolme sisustuskiveä teksteillä usko, toivo ja rakkaus. Ja jottei yläkerta näyttänyt ihan tyhjältä, pistin mukaan kynttilöitä.

MR ja MRS-kortti: "may your life be filled with love, magic and happiness". Taakse runoniekkailin "Onnen sormus ihanainen, rakkauden tunne ihmisen. Lämmin loiste kasvojen, sydän on löytänyt sydämen".

Varsinaisen lahjan lisänä oli kortin jatke, joka paisui omaksi lahjakseen. Askartelu lähti vähän taas lapasesta. Esittelen lahjan samoin, miten esittelin sen hääparille: kun minulle läheinen aviopari saavutti 40-vuotishääpäivänsä, he tappelivat siitä minkä kiven hääpäivä heille tulee, vaimo väitti rubiinia ja mies jotain muuta. Ajattelin, että onpas maailman turhin asia tapella avioliitossa, joten tein vihkosen, jossa jokaisella sivulla on erikseen hääpäivien eri elementit niin eipä ainakaan niistä tarvitse tapella!

Kuva valmistusvaiheesta. Jokaiselle arkille ompelin (jep, näytti paremmalta kuin liimaus) pahvin palasen, johon kiinnitin elementin ja liimasin päivämäärän, vuoden sekä hääpäivän nimen.

Tässä joitakin valmiita sivuja ja luettelo elementeistä (klikkaa kuva vähän isommaksi):

1.hääpäivä: paperi (pala rypistettyä paperia)

2.hääpäivä: pumpuli (tukko pumpulia)

3.hääpäivä: nahka (leikattu sydän vaaleasta nahasta)

4.hääpäivä: kukka (muovikukka)

5.hääpäivä: puu (veistettyjä puutikkuja)

6.hääpäivä: sokeri (hienoa sokeria pussissa)

7.hääpäivä: villa (pala villapaidasta)

8.hääpäivä: kumi (pala pyyhekumista)

9.hääpäivä: pellava (pala kankaasta)

10.hääpäivä: tina (uuden vuoden tina)

11.hääpäivä: teräs (metallinen rinkula)

12.hääpäivä: silkki (pala satiinia)

13.hääpäivä: pitsi (pala pitsiä)

14.hääpäivä: norsunluu (kuva norsusta ja teksti "uhanalainen, metsästys on kielletty")

15.hääpäivä: kristalli (muovinen "kristalli"helmi)

20.hääpäivä: posliini (pieni posliinilaatta)

25.hääpäivä: hopea (pätkä hopeaketjua)

30.hääpäivä: helmi (valkoinen muovihelmi)

35.hääpäivä: jade (vihreä kivi)

40.hääpäivä: rubiini (piirretty punainen "rubiini")

45.hääpäivä: safiiri (piirretty sininen "safiiri")

50.hääpäivä: kulta (pätkä kultaketjusta)

55.hääpäivä: smaragdi (piirretty vihreä "smaragdi")

60.hääpäivä: timantti (muovinen "timantti")

Jotkut elementit oliva aika haastellisia. Esimerkiksi tuo norsunluu tai jalokivet. Meinasin ensin uhrata ne Afrikan tähti-pelistä, mutta sitten päädyin piirtämään kopiot niistä.

Helmihääpäivä jäi yhdeksi ehdottomaksi suosikkisivukseni. Simppelillä tavalla hyvin kaunis.

Ja vinkki niille, jotka samankaltaista vihkosta joskus kokoaa: pistä arkkien väliin paksua kaksipuolista teippiä ja kun kaikki sivut kansia myöten ovat päällekkäin, päällystä sivujen pääty esimerkiksi tukevalla kankaalla ja kuumaliimalla. Itse koristelin päällystyksen reunan vielä kultaisella nauhalla.

Hääpäivä-vihko kiersi häissä pöydästä toiseen ja morsian jopa erikseen kanteli sitä vieraalta vieraalle. Eräs sanoi, että minun pitäisi lanseerata tuo häämessuille designtuotteeksi! Hämmennyin ja punastuin moisista kehuista! En uskonut, että vihko oli niin mieluisa ja että se olisi tuonin niin paljon iloa myös vieraille. Monet katsoivat oman hääpäiväelementtinsä tai vitsailivat loputtomasti sulhaselle "No niin tässä sulle muistiraamattu, et ainakaan nyt unohda hääpäivää!".

1.6.2072 - hääparin 60-vuotishääpäivä. Vuosi 2072 tuntuu aika hurjalta!

Loppiainen yhtä juhlaa.

2012-01-07T21:25:00.002+02:00

Vaikka ei vielä ole edes sunnuntai, voin sanoa, että viikonloppu on ollut ihana: rakkautta, tunteita, kukkia, kakkua ja kuohuviiniä. Ihania, rakkaita ihmisiä, naurua ja paljon onnen sekä ilon kyyneleitä.

Eilen oli häät, niin kauniit häät, että voin kerrankin väittää, etteivät kuvat kerro kaikkea puolestaan.

Morsian oli kaunis ja sulhanen oli komea. Kirkko oli mieletön ja juhlat kartanossa niin mahtavat!

Toivon koko sydämestäni onnea tuoreelle hääparille, hymyilen, kun vain ajattelenkin heitä.

Koska toimin jonkinlaisena vara-apulaiskuvaajana häissä, napsin samalla kuvia myös kartanon sisustuksesta. Joka paikassa oli upeita ajan henkeen ja huonen teemaan istuvia yksityiskohtia!

Painan kintaalla sanontaa "Tahdon punaisen tuvan ja perunamaan!" Mä haluun 1700-luvun kartanon!

Tasseleita, kultaa, kukkatapetteja ja krumeluureja. Samalla pilkahdus myös minusta ja avomiehestäni.

Peek-a-poo myös juhlamekostani ja häälahjoista, joihin palaan vielä omalla postauksella sillä...

...ennen kuin pystyn luomaan diy-postauksen, on sulateltava ensin kakkupötsiä. Eiliset häät eivät riittäneet juhlaksi yhdelle viikonlopulle, vaan tänään oli vielä "Super-isin" 40-vuotisjuhlat!

Kaksi vuotta!

2012-01-04T21:09:00.001+02:00

Arvatkaapas kuka täytti tänään täydet kaksi vuotta! Madam B.C. saavutti taaperoiän! Muistan vielä, kuinka jännitti julkaista ensimmäinen postaus. "Huomaako kukaan? Saanko koskaan lukijoita? Mitä jos kukaan ei tykkää? Entä jos en vaan osaa?" Mietin näitä kysymyksiä ajottain edelleen, vaikka jokainen uusi lukija hymyilyttää aina ja vahvistaa kutkuttavan ajatuksen, että kyllä ainakin jotkut pitävät! Suuri kiitos ja kumarrus siis kaikille mukana oleville, ilman teitä Madam B.C. ei olisi mitään.

Tämän suuren pian kansallisen juhlapäivän kunniaksi tein sisustuskiviä..eli päällystin pitseillä....kiviä.

Ja tämmöstömmöttis kivierä tuli. Kolmea erilaista pitsiä ja yhdessä kivessä hopeaa hilekohoväriä.

Olen aina ajatellut, että kaikki sisustuskivet ja koristepallot ovat täyttä potaskaa, koska ne ovat turhia, eikä niillä voi tehdä mitään. Noh, sorruin vastarintaan ajatuksestani ja totesin, että sama se turhuudelle, jos ne tuo silmäniloa. Sen kun pistää mihin vain tarjottimen reunalle, kynttilän viereen tai kirjapinon päälle niin onhan se kiva kiviä tiirailla. Jollain oudon mielekkäällä tapaa todella rauhoittavaa.

Tsekkasin mielenkiinnolla tynkäisen blogihistorian viisi katsotuinta blogipostausta ja ne ovat seuraavat:

1. Joulukalenterin lahjapostaus: Kymmenen lahjaa.

2. Kenkäteemaviikolla: Pimp my shoes: play with paint!

3. Ensimmäinen arvonta 4. Tutoriaali: Minihuppari minikoiralle

5. Siivoo vaatekaappis-teemaviikon ensimmäinen osa

Kun rakas ystäväni migreeni jyskyttää takaraivossa (liiasta kivien tuijottelusta?), niin blogisynttäreitä juhlistetaan vasta viikonloppuna. Tilastollinen johtopäätös vinkkaa, että on aika järjestää Madam B.C:n toinen arvonta (tai skaba!). Jokainen lukija ja satunnainen kävijä on kutsuttu blogisynttäreille, tervetuloa kuokkimaan, tiedossa on juhlaa juhlan päälle!

Aikuisten värityskirja.

2012-01-03T13:45:00.000+02:00

Posti toi viimein perille sen ainoan avomiehelleni annetun joululahjatoiveen. Onneksi tiesin ennen joulua, ettei kirja enää ehdi aatoksi, muuten olisin karvaasti pettynyt, sillä odotus on ollut suunnaton. Ja nyt vihdoin My Wonderful World of Fashion (Nina Chakrabarti) on tullut kotiin!

"Belongs to Madam B.C, age: 24" - juuri sopivan ikäisen hommaa!

Kirja oli luultua isokokoisempi. Luulin opusta enemmän vihkomaiseksi, mutta tuohan on oikea jättiläinen painoltaan kuin myös paksuudeltaan. Yli 250 sivua täyttä ihanuutta!

Näytän muutamia kuvia ensivaikutelmaltaan kivoimmista sivuista. Väritystehtäviä, täydentämissivuja, historian havinaa, huumoria, printti-inspiraatioita, luovuuden kehittämistä, jopa pieniä tutoriaaleja..

Tämän kirjan ansiosta ei enää tylsää hetkeä tule! Taidan himoita kirjan toista osaa itselleni.

Kiinnostuitko? Katso lisää: ninachakrabarti.com

Tervetuloa 2012!

2012-01-01T21:49:00.004+02:00

Hyvää alkanutta uutta vuotta 2012! Eilen paukkui ja räjähteli hyvässä seurassa.

Paukkujakin piti yrittää kuvata, vaikka se oli tiedetysti vaikeaa. Aina ajoitus/tähtäys oli päin prinkkalaa.

Eilen oli kyllä mukavaa ja rentoa, hyvillä mielin voidaan sanoa heitheit vuodelle 2011 ja katsoa uusin silmin uutta vuotta ja sen mukana tuomia haasteita. Jännittävä, erilainen vuosi tiedossa!

Joululahjakaramellit mahaan, joulupallot tyhjään munakennoon.

Olin tomera tyttö ja pistin jo joulunkin pakettiin ja piiloon odottamaan vuoden loppua. En ikinä jaksa pitää jouluhärpäkkeitä pitkään, ne alkavat aina pian joulun jälkeen ahdistamaan ja ärsyttämään..

Edellisen postauksen lopussa totesin, etten listaa to-do-juttuja blogiin. Mutta vannon, kiven ja kannon kautta lupaan, että jatkossa nähdään paljon enemmän tutoriaaleja - muustakin aihepiiristä kuin korut. Olen saanut palautetta, että painopistettä voisi laajentaa isompiinkin töihin. Mielessä jo monta projektia, joita tahdon toteuttaa! Innolla uuteen vuoteen siis!

Mitä tapahtui vuonna 2011?

2011-12-31T13:33:00.000+02:00

Vuosi on vaihdoksessa. On hyvä ottaa hetki siihen, että katsoo ajassa taaksepäin. Mitä vuoden aikana tapahtui? Mitä tuli tehtyä ja koettua? Jatkan vuoden 2010 malliin vuoden kuvakoosteella:

Tammikuussa luotiin diy-lista siitä, mitä olisi kiva tehdä vuonna 2011.

Ihailtiin joululahjoja (kuten kenkähyllyä) ja inspiroiduttiin Ps. I made this-kirjasta (kaulakoru).

Helmikuussa juhlittiin pitkän kaavan mukaan itsetehdyssä pitkässä iltapuvussa.

Käytiin kierrätyskeskuksissa ja ommeltiin paljon.

Maaliskuussa ihmeteltiin ajan kulkua*, liityttiin pinterestiin ja kärsittiin ikkunaremontista.

Ajan kulku* pyöri vasta paikallisuutisissakin, koska kaupunki toivoi saavansa ilmiannon siitä kuka/ketkä vaatettavat veistosfiguureja.

Ei siksi, että sakot rapsahtaisi, vaan siksi, että tekijä/t olisi nostettu 100 tekoa Oulusta-listalle.

Kaupunkikin on noteeranut sen ilon mitä figuurien villasukat ja huivit tuovat ohikulkeville ihmisille!

Huhtikuussa vietettiin pääsiäistä, saatiin kummipojalta kukkia

ja tehtiin pääsiäismunaleluista koirakorvakorut.

Toukokuussa kierrätettiin koko kuukauden täydeltä. Ei riittänyt

kierrätysteemaviikko, vaan mentiin kierrätyskuukaudella eteenpäin!

Joukkoon mahtui myös mestariteos: kevään ensimmäiset kustomoidut tennarit.

Kesäkuussa herkuteltiin ja rentouduttiin. Elettiin veden lähellä: niin sisällä kuin ulkonakin.

Juhannus järvellä, kotona vedenpaisumus = meistä riippumaton vesivahinko ja keittiöremontti.

Heinäkuussa nautittiin pitkin poikin kesästä, vihreydestä ja lämmöstä.

Siivottiin vaatehuone ja tehtiin siitä kokonainen teemaprojekti: Siivoo vaatekaappis!

Elokuussa juhlittiin synttäreitä ja hankittiin uudet silmälasit.
Saatiin selville, että alakerrassa on ollut koko ajan varastotila,josta emme olleet tienneet mitään.

Syyskuussa lompsittiin uusilla kumppareilla ja löydettiin unohtunut palo virkkaamiseen.

Sitten pidettiinkin virkkausteemaviikko!

Lokakuussa koulutettiin Coraa kulkemaan nätisti hihnassa ja löydettiin vanha ompelukone.

Ompelukone lahjoitettiin myöhemmin äidille odottamaan puuttuvaa lisäosaa.

Marraskuussa kotoiltiin, reissattiin ja sairasteltiin.

Inspiroiduttiin lempeästä alkutalvesta ja tehtiin pääpantoja.

Joulukuussa viettiin joulua. Tehtiin ja esiteltiin joululahjoja. Joulufiilisteltiin.

Saatiin vihdoin uusi järjestelmäkamera!

Vuosi vaihtuu, diy-lista tsekataan. Paljon tuli tehtyä kokonaan tai vain puoliksi.

Paljon jäi tekemättä. Ensi vuonna ei tehdä listoja, ensi vuonna saa tulla mitä on tullakseen!

Hyvää uutta vuotta 2012 kaikille nyt jo kohta menneenä vuonna mukana olleille!
Jatketaan ensi vuonna uusin jutuin ja uusin lookein (uudistusprojekti on jo käynnistynyt: terävä on pistänyt merkille, että mm. banneri ja sivupalkin kuvat ovat jo vaihtuneet. Lisäksi jokaisen postauksen lopusta löytyy namikka, jota voi klikata jos tykkää postauksen sisällöstä, muttei vain jaksa kommentoida.)!

Pieniä lahjoja pienille (lahjat 4/4).

2011-12-30T19:41:00.000+02:00

Lahjapostaus osa neljä (kuvat valitettavasti edelleen vanhalla kameralla otettuja). Nyt on vuorossa pienimmät lahjotut: tuleva vauvasta kiltteihin koiriin. Aikaisemmat osat: osa yksi, osa kaksi ja osa kolme.

Lahjansaaja 1: maha-asukki. Ensimmäistä vauvaansa odottava pariskunta sai vauvapaketin.

Paketissa oli ostettu body, johon ompelin teksin love. Värit tylsän neutraaleja, kun sukupuoli ei ole tiedossa.

Nallekorvallinen trikoopipo. Kevätvauvalle kevyt, mutta tarpeeksi lämmin pipa.

Pikkuriikkiset tossut huovasta ja villasta. En ole näihin täysin tyytyväinen, mutta odottavan pariskunnan mielestä erityisesti nämä tossut olivat ihanat. Mukailin tossuihin tutoriaalia täältä: Purlbee.

Lahjansaaja 2: herrasmieskoira. Lelujen ja herkkujen sijaan "jotain päällepantavaa". Ompelin lyhyen krakan solmimisnauhoilla. Söpö ja hauska, muttei varmasti haittaa koiran liikkumista ja olemista.

Lahjansaaja 3: Cora. Herkkuja, uusi lelu ja eläinlääkärin suosituksesta hammastahnaa (oh yes, hmpf...)

Edellisestä kuvasta puuttui vielä toinen lelu, jonka osoitin Coralle ja avomiehelle yhteiseksi lahjaksi. Tutoriaali ja kaavat pehmoon täällä: Seremeres Blog: Boo plush.

Angry Bird-lelu oli alunperin minun pikkujoulahjani. Erehdyin näyttämään sitä Coralle. Sen mielestä kaikki punainen ja keltainen - etenkin pienessä pyöreässä muodossa - ovat mahtavia, joten Angry Birdin näkeminen oli sille liikaa ja yritti keinolla milla hyvänsä saada sen itselleen. Hellyin aattona.

Sen jälkeen Angry Bird onkin ollut parasta ikinä. Se kulkee messissä mukaan vaikka päiväunille asti.

Cora se on trendeissä pysyvä tosifani.

"Älä vie mun änrybirdsiä."

Meillä oli sopimus, että mitään lahjoja ei saa ostaa veljenpojille. Perheellä oli tavoitteena hillitä joulun materiaalisuutta rajoittamalla sillä kuinka paljon pojat saavat paketteja. Ennaltasovittu diili toimi, vaikkakin vähän tietenkin harmitti. Päädyttiin kuitenkin antamaan muuten vain joululomatekemisiksi läjä vanhoja (90-luvun alun) sarjakuvia Batmanista Ihmenelosiin ja Turtleseista Hämähäkkimieheen. Ja pojat olivat suunnattoman iloisia! Vanhat sarjikset pieksee akuankat mennen tullen!

Vinkki: joskus diili siitä, että lahjoja osteta on hyvä juttu. Sanotaan, että lapset eivät tykkää aineettomista tai itsetehdyistä lahjoista. Voin ilokseni todeta, että nämä väitteet eivät koske kaikkia. Jotkut ottavat mieluummin vastaan esim kierrätetyn lahjan tai aikalahjakortin. Aikalahjat ovat sopimuksia siitä, että vietätte yhdessä aikaa. Kyseessä ei tarvitse olla mikään megalomaalinen rahaa syövä juttu, vaan vähempikin riittää (pulkkamäki, pizzan tekeminen, kotileffa tai leikkipuisto eväiden kanssa, yökyläreissu?). Aikalahja antaa myös omaa aikaa vanhemmille, kun he saavat hetken lomaa lastenhoidosta. Vinkki numero 2: yhdessä vietetyt aikalahjat toimii myös vanhemman ikäpolven kanssa. Moni isoäiti tai -isä varmasti ilahtuisi heille soveltuvasta yhteisestä tekemisestä!

Tähän on hyvä lopettaa neljän(!) postauksen lahjaesittelyt. Toivottavasti niistä riittää ideoita myös teille lukijoille tuleviin lahjaprojekteihinne, oli ne sitten synttäri-, tupari- tai jopa jo ensi joulun joululahjoja.

Puikkolahjoja, osa 3/4.

2011-12-30T00:00:00.000+02:00

Toisiksi viimeinen lahjarumbapostaus. Vuorossa lahjat, jotka valmistin virkaten. (Valtaosa kuvista vanhalla kameralla. Aikaisemmat joululahjapostauksett: osa yksi ja osa kaksi.)

Lahja 1: virkattu pyöreä matto. Mitoitettu ja värisovitettu saajan vessaan sopivaksi.

Lahja 2: pieni virkattu liina. Ihka ensimmäinen itsetehty pitsiliina! Ei kummoinen, mutta onneksi äiti osaa arvostaa yritystäni - varsinkin tyttäreltä, jonka mielestä aina ennen pitsiliinat olivat typeriä..

Lahja 3: ns. ekosaippua virkatulla suojuksella. Inspiraatio täältä: greeneyed.com

Lahja 4: virkattu huivi (toinen pää sujautetaan toisen rypytetyn pään alta "putkesta" läpi.

Tein huiviin "tuotelapun". Sormen alla omistajan nimikirjaimet. Harmi, että ehdin heittää pois lankojen tuotetiedot. Olivat jotain "orgaanisia hifistelylankoja", jotka sopis äärimmäisen allergisellekin tai jotain..

Lahja 5: tossuttimet isoäidinneliöistä. Tein itselleni samanlaiset syksyllä. Alkuperäinen ohje: PurlBee.

Monta pakettia tein virkaten ja ilokseni myös sain useammat puikoilla tehdyt lahjat, kuten nämä sukat!

Nämä (siniset avomiehen, vihreät ja edelliset punaiset minun) ovat nelinkertaisesta langasta tehtyjä ns. yhden koon sukat. Mahtavia kantapäättömiä muhkeita putkia, en ole moisia ennen nähnyt!

Rakas ystäväni oli tehnyt minulle kirjaillut villasukat. Rakastan näitä, raskiiko pitää etteivät kulu?

Ja kerta kiellon päälle: vielä yhdet iloiset raidalliset villasukat. Hyvin läheiseni tietävät, etten selviä talvesta kylmin jaloin ja kulutan paljon villasukkia. Jokainen sukkapari tulee siis tarpeen, aina!

Loppuun vielä avomiehen raitavillikset. Olen tartuttanut häneenkin vilukissauden.

Lahjapostaus osa 2: Lahjoja kahdelle.

2011-12-29T08:17:00.000+02:00

Huom: postauksen kuvat vanhalla kameralla.

Lahjapostaus kaksi. Aikaisempi osa täällä. Lähetin ennen joulua ihanalle veljentytölleni lahjan, joka sisälsikin monta pientä lahjaa itsessään. Tytöllä, kuin myös hänen vanhemmillaan, oli kuulemma ollut todella hauskaa katsoa mitä minkäkin pikkulahjan sisältä paljastui! Nyt tekin saatte nähdä:

Yllä olevastakin kuvasta näette kankaaseen sisälletyn pallon. Sisällä oli yksi maalattu Angry Bird-joulukuusenpallo. Idea kankaaseen paketoimisesta täältä: Good housekeeping.

Yksi pienimmistä paketeista oli laidoistaan ompelukoneella surrautettu kiinni. Hyvä pelastuskeino isompiinkin lahjoihin niinä hetkinä, kun teippi vetelee viimeisiään.

Ommellun pakkauksen sisällä oli kierrätetty rintamerkki: ensin spraymaalattu ja sitten tussattu.

Rintamerkin mukaan kirjateema jatkui myös kaulakoruriipukseksi. Nahkakannet ja huopasivut.

Tein myös toisen kaulakorun: ystäväpalapelit. Lakatut yhteen sopivat palat ja mukana viesti, joka ohjeistaa antamaan toisen puolen parhaalle kaverille. Harmi vain, että tämä jäi unohtui paketista pois!

Ylitin myös itseni ja tein yhden lahjan tästä kirjasesta: Karmivan suloiset amigurumit.

Ohje oli tämä: sirkusapina. Ohje oli vähän kummallinen enkä saanut tismalleen samanlaista apinaa, mutta ei se haittaa, ihan hyvä tulos sellaiselle, joka ei paljoa amigurumeja ole tehnyt.

Apinan tekohetkellä en jaksanut etsiä huopapussia, joten tein naaman trikoosta. Se vähän kusi, mutta sekään ei haittaa, koska saaja tykkäsi siitä silti! Oli jo kaveritkin kyseleet "Wau, mistä oot ton saanu!"

Kierrätysteema jatkuu: karkkipapereista pikkuinen Dumle-penaali. Aikasemmin olen tehnyt marianne-karkkipapereista meikkilaukun ja sen tutoriaali löytyy täältä.

Ja ei ilman penaalia kynää ja vihkoa. Kynä silkkipaperilla päällystetty ja koristeltu sulilla.

Pieniä vihkoja olen tehnyt myös täällä. Pahvikansien sijaan kontaktoin lahjapaperia (ks. kuva yllä).

Ainut ommeltu lahja veljentytölle oli fleecelapaset. Inspiraatio täältä: Penelope teapot: Geek mittens.

Lapasista saamme aasinsillan avomiehen lahjoihin. Tein hänellekin geek-lapaset. Näistä tuli paremmat!

Uudelle luurille uusi My phone-nahkasuojus. Sisällä villavuori.

Geek-teema jatkuu lego-robotti-kalvosinnappeihin.

Ostin uuden kauluspaidan ja tein siihen kravatin. Hyvä, että päädyin silkin sijaan halvempaan satiiniin, sillä kraka epäonnistui. Siitä tuli hituisen liian lyhyt ja vaikka satiinia leikatessa langansuunta oli oikea, kangas vetää paikoittain kupruille. Ehkä ongelma oli sitten kangasvalinnassa. Laitoin silti krakan kauluspaidan mukaan, koska se on ihan hyvä yritelmä ensimmäiseksi solmioksi. Teen joskus vielä uuden ja käyttökelpoisen krakan! Ohjeena käytin tätä: Purlbee.

Kun kraka epäonnistui, tein lisänä punaisen rusetin. Se olikin jouluna heti kaulassa!

Rusetin tein omasta päästä ja se onnistui hyvin! Kiinnityksenä pala tarranauhaa (helppoa!).

Edellä näytetyt lahjat (suojus, kalvosimet, rusetti) menivät samaan pakettiin kauluspaidan kanssa.

Lisänä oli vielä erillinen tpaita, koska väri ja printti huusi avomieheni tyyliä. En voinut olla ostamatta.

Loppuun piste iin päälle: kahden ostolahjan teollista puolta piti korreloida vielä yksillä itse tehdyillä yöshortseilla. Raidallista trikoota. Kaavat (ja kuvan) otin edellisistä shortseista sipisipivaihvihkaa.

Seuraavaksi itsetehtyjä lahjoja osa kolme (eihän nämä lopu koskaan)!

Annettuja lahjoja osa yksi.

2011-12-28T12:20:00.003+02:00

Pilkoin täyspitkän lahjamaratonin muutamaksi lyhyemmäksi maratoniksi. Tässä ensimmäinen osa (huom: valitettavasti ja luonnollisesti kuvat otettu ennen joulua vanhemmalla kameralla) :

Lahja 1: jyvätyyny. Tuttu ja turvallinen lahja. Valitsin pirteää palikkakangasta ja lohkoin tyynyn osiin ja täytin lohkot erikseen erilaisilla jyvillä. Pituus jyvätyynyn päästä päähän riittää hartioiden ylitse.

Lahjan mukaan liitin viestin "Hot and Cold-jyvätyyny: lämmitä mikrossa tai jäähdytä pakastimessa".

Lahja 2: mökille puinen naulakko. "Oma mökki kullan kallis." Naulakkopohja Sinooperista, koristelu ympäröivällä metallipunoksella, valkoisella ja kultaisella maalilla, tusseilla ja servettikukilla.

Naulakko oli pienoinen murheenkryyni. Kehtaanko edes kertoa? Kerron kuitenkin. Tein naulakon monta kertaa. Ensin teksti oli vinossa ja sitten kun olin päässyt sanomasta "toivottavasti tuli nyt hyvä, en jaksaisi tehdä taas uudestaan...", huomaan et tekstissähän on kirjoitusvirhe. KULLIS kallis?? Nauroin mokalleni kippurassa vedet silmässä. Eikun homma taas uusiksi. Eikä se edes riittänyt. Tuli kirjoitusvirhe osa kaksi: Oma mökki kullam kallis.. Onkohan mulla joku luki- tai kirjoitushäiriö?

Lahja 3: huonetuoksu ruokasoodasta ja laventelista. Tutoriaali: The Burlap Bag.

Lahja 4: tekonahkainen pussukka tasselikoristeella. Malli omasta päästä, mutta inspiroidu vaikka tästä clutch-tutoriaalista: transient expression: leather foldover clutch.

Lahja 5: joulunpunainen hiushärpäke paljon hiuskoristeista pitävälle ystävälle.

Pohjana paksua huopaa ja alla pannan tai soljen mentävä kiinnityslenksu.

Tutoriaali hiuskoristeeseen: Dana's fashion blog. (Blogi saksaksi, mutta kuvat ovat hyvät.)

Lahja 6&7: heijastimia. Samoja mitä tein aikaisemmin itselle täällä.

Lahja 8: camee-henkinen rintakoru huovasta sekä mustasta ja valkoisesta nahkapalasesta.

Superhelppotutoriaali täällä: May Diy: Victorian brooch.

Lahja 9: rypytetty huivi (samankaltaisen olen tehnyt myös täällä ja täällä). Tämä on camee-rintakorun lisäksi ehdoton suosikki antamistani lahjoista. Toteutus onnistui ja lahjasaajakin tykkäsi!

Lahja 10: tarjoilulautaset. Kaksi nelikanttista lautasta koristeltuna posliinitussilla (Sinooperi n.6e).

Pienemmässä lautasessa on feeniks-henkinen lintu. Sen piti olla riikinkukko, mutta feeniks se on!

Alla isompi ja yksinkertaisemmin koristelu lautanen.

Lahja 11: lisää lautasia. Pyöreä jatkuvalla tekstillä. Kirjoitin useampaan kertaan runon ystävyydestä.

"Friendship is something that grows through the years, withstanding feelings joy and tears
it is something you cannot live without, a friend you can turn to when in doubt
our friendship is strong and great, through the years I see of laughs and fun
we have only one life to live and this is the one"

Runolautasen parina simppelimpi vain reunuksella koristeltu lautanen. Nämä lautaset menivät posliinimaalausta harrastaneelle ystävälleni valmistujaislahjaksi (jonka juhlat olivat joulun alla).

Lautasten mukaan ujutin vielä legonappikorvikset. Siniset pidin itselläni, punaiset annoin ystävälleni.

Tässä ensimmäinen satsi tehtyjä joululahjoja. Sen siitä saa, kun on isot perheet, vielä lisää tulossa!

Joulun taikaa.

2011-12-26T20:16:00.003+02:00

Joulun viimeisiä hetkiä viedään. Toivottavasti teillä on vietetty yhtä ihanaa joulua mitä täällä. Paljon on uutta järkkäriä jo testailtu. Tässä tuleekin pilkahduksia Madam B.C:n joulusta.

Korvissa aattona kasaan liimatut nappikorvakorut sinisistä pienistä napeista.

Joulukoristepanta itse tehty. Idea täältä: marthastewart.com

Viimeisten piparitaikinoiden paistamista.

Peruspiparimuotit alkoivat kyllästyttämään niin tein aaton joulukoirista omat muotokuvapiparit.

Alemman piparin mäyräkoira: ihana ja rauhallinen Emppu.

Ja ylemmän piparin hyvin tuttu ja vilkas pikkukoira: kääpiöpinseri Cora joululenkiltä tullessaan.

Vähän jouluillan puuhaa: virkkaamista.

Onko mitään parempaa kuin uudet, ihanan pehmoiset pyyhkeet?

Tai uudet korut? Kyllä pukki tietää tyylini!

Coran "lookalike" paita.

Joulupallo 2011. Päällystetty sanomalehtipaperilla ja koristeltu maalilla sekä tussilla. Inspiraatio täältä.

"No niin nyt on joulukoristepanta päällä, milloin se pukki tulee?!"

"Nuuh nuuh nuuhhh! Täällä on selvästi minulle jotain!"

"Joulupukki, tänne niitä lahjoja!"

Seuraavaksi tulossa annettuja ja saatuja itsetehtyjä lahjoja. Koskaan ei ole liian aikaista inspiroitua seuraavan joulun lahjavinkeistä...tai voihan tulevia ideoita tehdä vaikka itselleen välipäivien puuhana!

Yksi yö jouluun.

2011-12-23T20:32:00.002+02:00

Voin kertoa, että viikon flunssa hetkeä ennen joulua verottaa jouluhommia oikein olan takaa. Eilen alkoi olla pikkuhiljaa terve olo, joten kävin tekemässä jouluhyväntekeväisyyttä ja viemässä parit joululahjat. Tänään onkin saanut heilua eilistä enemmän: viimeiset joululahjat ja paketointitalkoot. Paketointi on rankkaa hommaa, väliin piti nappaista pikkujouluista saatua kofeiinisuklaata.

Välillä pitikin huilia ja vain ihastella uutta järjestelmäkameraani. Awww. Arvatkaa tekeekö tiukkaa kuvata kämäsellä kameralla, kun käsien ulottuvilla olisi jo jotain paljon parempaa? Olen kiltti tyttö ja maltan huomiseen, sitten paketti aukeaa! Kiltteys tuli taattua sillä, että paketoin kamerankin krhm..

Vielä en näytä tekemiäni joululahjoja, pistän kuvasatsia sitten perästäpäin. Ei sitä tiedä kuinka moni tonttusilmäpari muuten vilkuilisi ja kertoisi pikkulinnuille pakettien sisällöistä..

Yksi kollaasi paketoiduista lahjoista. Tein pienen laskusuorituksen. Avomies paketoi tasan yhden lahjan. Minä lähemmäs kolmekymmentä?! Nyt ei menny nallekarkit lainkaan työnjaossa tasan. Tiedän kumpi saa isomman lohkon suklaakonvehdeista palkkioksi..

Lahjojen ja paketoinnin lomassa tein myös joululounaalle sukkapussit aterimille. Somaa!

Tein myös vähän joulukoristeita lisää. Perinteinen jouluvuosipallo ja uudempi idea: kuumailmapallo. Idea ja tutoriaali täältä: The Cheese Thief. Minun versiossani teippimaalaus epäonnistui, mutta jätän sen korjaamisen ensi jouluun. Nyt on aatonaatto, ei jaksa välittää pienistä maalivuodoista.

Ja illan päälle jotain vielä itselle: uudet korvakorut. Isot sulat oikeasta nahkasta. Tykkäään!

Ja nyt Madam B.C. laskeutuu joulun viettoon. Joululahjoja ja joulufiilistelyä tulee, jahka kinkun ääreltä malttaa siirtyä tietokoneen ääreen. Rauhaa ja rakkautta jokaisen joulukotiin!

Ainakin kuusi kuusta pöytään.

2011-12-20T22:29:00.002+02:00

Viime hetken joululahjailujen lomassa on välillä hyvä jo valmistella läheneviä joulupäivällisiä. Jotkut hamstraa laatikoita ja suunnittelee kinkun sulatusta, minä askartelen pöytään pahvista servettirenkaita. Yhden joulun kestävät renkaat on superhelppo tehdä. Antaa kuvien (oijoi järjestelmäkamera odottaa jo joulukuusen alla, pian loppuu tämä huonolaatuisuus) ja kuvatekstien kertoa homma:

Ei haittaa vaikkei kuuset ole millilleen ojennuksessa - antaa mennä, ei ne metsässäkään ole symmetrisiä.

Valkoinen ompelulanka ei haittaa - se ei juurikaan tule näkymään.

Tämä on se hauskin osuus!

Voit käyttää pohjana myös pilkottua ja pällystettyä vessapaperihylsyä.

Valmista!

Vihaiset linnut.

2011-12-19T22:09:00.001+02:00

Maalasin joulukuusenpalloja. Nyt ne on vihasia tonttulintuja. Tein angrybirdsejä kolme kappaletta, pukin konttiin lapsille ja lapsenmielisille. Mietis, jos ois kova Angry Birds-pelaaja ja sais joululahjaksi laatikollisen tuommoisia joulupalloja! Sehän voisi olla aika enemmän kuin nappi lahja tosifanille.

Ja inspiraatio sekä tutoriaali löytyi täältä: Obsessively Stitching: Angry Birds Ornaments

Kierroksia kaulalle.

2011-12-17T17:12:00.000+02:00

Hyvät naiset ja herrat: saanko esitellä uuden järjettömän helpon, mutta ihanan huivin!

Huivin tutoriaali löytyy täältä: Put up your dukes: braided scarf tutorial. Tämä sopii myös lahjaksi!

Huivi muistuttaa erästä toista tekemääni huivia. Se on tosin musta valkoinen ja tuplasti pidempi.

Pitäiskö sanoa vai jättää kertomatta, että musta osuus on vanhoista kalsareista? Ei kovin fancya, mutta hyvää trikoota, kun leikkaa lahkeet talteen ja heittää yläosan pois.

Tämä oli pikapostaus, nyt vielä yksiin pikkujouluihin!

Joulupostia.

2011-12-16T19:41:00.002+02:00

Sain eilen pitkän postijonotuksen jälkeen joulukortit matkaan. Tänä jouluna pääasiassa piirsin korttini.

Tein muutamia joulupallo-kuvatuskortteja. "Milloin se joulupukki oikein tulee?" miettii tonttukoira.

Punanenäinen vauva-poro: "Minustakin tulee isona Petteri Punakuono."

Pohjoisen pigviini tonttulakkineen: "Joulupukki ja joulumuori asuvat naapurissani."

Suurisilmäinen kissuliini: "Mitähän joulupukki tuo minulle tänä jouluna?"

Piirtelyn lisäksi ompelin huopakuusia korttipohjille ja painoin peukalolla porojen naamoja.

Silmät ja punanenät ovat rei'ittemellä tehtyjä pyörylöitä paperista. Helppoa kuin leivän teko!

Räätälöin poronaamojen määrän aina sen mukaan paljonko kortin saamassa perheessä on ihmisiä.

Tein aika liudan poroortteja. Peukupainelu ja tussailu oli kyllä hauskaa, mutta melko puuduttavaa..

Lopuksi kokeilin myös jotain muuta: kangasneliöiden ompelimista korttipohjalle. Päälle liimasin pahvista "paperinauhat" ja lopuksi koristelin tusseilla. Tämä on prototyyppi. Tällaisia voisi tehdä enemmänkin vaikka pakettikorteiksi pienempinä versioina, esimerkiksi yksi paketti per pakettikortti..

Ja joulukorttirunoja unohtamatta..tällaisia joulurunoja kirjoitin tänä vuonna kortteihin:

Toivon jouluunne rauhaa enkelten, rakkautta ja valoa keskelle pimeyden.

Vuosi uusi olkoon onnellinen, täynnä toivoa ja iloa rakkaiden!

Jouluillan hämärässä, kynttilä on syttymässä.

Lämmin liekki toivottaa, joulunaikaa rauhaisaa!

"Olen eksynyt!", sanoi tonttu pieni. "Lumi peitti joulutieni."

"Pelottaa, on pimeää, mistä löydän perille?"

Taivaalta tähti katsoi hymyillen, tietä valaisten.

Tähden apu tontun kotiin vei, ystävää jouluna unohdeta ei.

Soi hiljaa joulunkellot, ne juhlaa julistaa.

Lumi peittää metsät, hohtaa valkeana maa.

On joulujuhlan aika, on aika lahjojen.

Ja tuikkii tähdet taivaan, on jälleen rauha maas.

I'm blue.

2011-12-15T19:52:00.001+02:00

Hektisyys ja flunssa ei antanut tänään periksi sille, että olisin luonut kunnon joulalahjavinkkipostauksen. Saatte tyytyä b-vaihtoehtoon: asusteliivin esittelyyn. Tuttu idea: Cut Out and Keep: Super Duper Easy Vest.

Asusteliivikin voisi käydä hyvin lahjaideana. Varsinkin jos tekee no-sew-versiosta kunnon viimeistellyn ja ommellun liivin. Varmasti moni kelpuuttaisi sellaisen itselleen kuusen alle nätisti paketoituna!

Minulla on vielä liian monta joulujuttua tekemättä. Räpäskäloskakeli ulkona, kaktus kurkussa ja muu hektisyys eivät lisää intoa jouluilla. Toivottavasti joulumieli palaa pian, sillä liian moni joululahjakin on tekemättä. Jos rehellisiä ollaan, pari lahjottavaa on vielä ilman kunnon ideaakin. Ups, miten tässä näin pääsi käymään?

Kerrataanpas miten voi löytää hyvän ja lahjan saajaa miellyttävän lahjan? Moni annettu idea on epäonnistunut, mutta onneksi onnistuneet lahjat ovat jotain matkan varrella opettaneet: Minkälainen on onnistunut lahja?

Vinkki 1: Lähde liikkeelle siitä mistä lahjan saaja pitää. Se voi olla joku pienikin juttu, jotain mistä hän on kertonut, ihastellut tai haaveillut. Avainkysymyksiä ovat: mitä hän harrastaa, keräileekö hän jotain, mistä asioista hän monesti puhuu? Hyvä lahja kertoo, että tunnet hänet ja olet kuunnellut häntä.

Vinkki 2: Mieti lahjan saajaa: onko hän käytännöllinen vai visuaalinen? Pelkistetty vai materialisti? Väärälle persoonalle hyödyllinen käyttölahja on lähinnä kirosana. Toiset taas arvostavat enemmän sellaista jolle joka tapauksessa tulee käyttöä. Persoona paljastaa paljon siitä mikä on onnistunut lahja ja mikä menee metsään.

Vinkki 3: Lahja on yleensä superonnistunut silloin, jos sinun tekee mieli pitää se itse. Anna vain sellaisia lahjoja, mitä itse haluaisit hänen sijassaan saavan.

Vinkki 4: Muista vaihtoehtoiset lahjat sellaisille, joilla on jo kaikkea tai niille, joita et ehkä tunnekaan niin läheisesti. Vaihtoehtoisia valtaosalle soveltuvia lahjoja ovat kaiken maailman lahjakortit (myös "lupauskortit" esim. lupaan olla lastenhoitaja, lupaan viedä sinut elokuviin, lupaan siivota vessan koko vuoden..keksi lisää!) ja hyväntekeväisyyteen menevät lahjat (esim. toisenlainenlahja.fi). Harvoin myös epäonnistuu ruokalahjoilla. Tee itse tai osta valmiina hyvä herkkupakkaus (muista allerfiat ja erityisruokavaliot!). Myös tarve- ja DIY-lahjat voivat toimia = eli lahjat, jotka koostuvat materiaaleista, joista voi luoda ohjeilla jotain itse esim. koru, amigurumi, asuste.. Pakkauksen voi keksiä itse tai ostaa valmiina.

Vinkki 5: Pakkaus kruunaa kaiken. Mitä kauniimmin paketoitu, sitä enemmän moni lahjaa arvostaa. Toimii erityisesti edellisvinkkien kohdalla. Pakkaukseen ja paketointiin kannattaa satsata.

Toivottavasti sekalaisen tiivistetyistä lahja-ajatuksistani oli jollekin hyötyä nyt tai myöhemmin!

Tee kaunis koru.

2011-12-14T18:33:00.001+02:00

Törmäsin Tone Rørseth:n kirjaan Tee kaunis koru. Bongasin kirjasta paljon joululahjoiksi soveltuvia koruja, joita voi tehdä suht nopeasti, helposti ja edullisesti. Tällaiset pikkulahjat sopivat hyvin ns. varsinaisen lahjan lisäksi tai miksei jopa joulukortin kylkiäislahjaksi. Inspiroidu vaikka seuraavista:

Nappikaulakoru on jo nähty juttu, mutta entäs samalla idealla toteutettu nappirannekoru?

Oli pakko kokeilla tehdä oma versio nappirannekorusta. Valitsin pirteän kukertavankellertävät sävyt.

Yksinään se ei toimi edukseen, mutta kun yhdistää rykelmään kultaisia rannekoruja niin avot!

Ihastuin myös metallilangasta kiedottuun sydän-rintakoruun. Miten oivallinen minilahja tuokin!

Myös sydän oli tehtävä. Metallilangan menekki ei haitannut, sainpas kulutettua johdoista kierrätettyä rautalankaa pois (saatu sukulaiselta kilometritolkulla). //EDIT punaista metallilankaa saa ostettua mm. Tiimarista.

Myös monikerroksiset huopa- ja farkkusydämet ovat rintamerkkeinä hellyyttävällä tavalla söpöjä.

En löytänyt mistään (lue: en jaksanut etsiä) huopatilkkujani, joten kokeilin ideaa softis-levyillä..Ompelukone ei suostunut ompelemaan useampaa kuin kahta levyä kerrallaan. Lerpukat sydämet eivät käy rintamerkeistä, mutta aion kelpuuttaa nuo joulahjapakkaamoon joidenkin lahjapakettien koristeeksi.

Kirjassa oli myös jonkin verran korvakoruja. Miten olisi korvakorut kaverille lahjaksi?

Tai runsashelminen kaulakoru äidille? Tuo sormus on myös näppärä idea! Miksi en tuota jo tehnyt?

Ketjuja kammovalle tädille kangasnauhainen kaulakoru riipuksineen?

Tai yksinkertaisista koruista pitävälle siskolle simppelit lasikivikorvikset? (=Kivi kiedottuna metallilankaan.)

Romanttiselle serkulle kukalliset korut lautasliinalla koristetuilla massapalloilla?

Tai miten olisi paksu ranne- tai kaulakoru satiinisuikaleista letitettynä? Mulle ainaki kelpaisi!

Yksi kirjan erikoisimmista koruista oli paperiset (lakalla suojattuna) origamikyyhkykorut.

Yritin taitella myös itsellen kyyhkyset, mutta pienestä paperilappusesta syntyi lähinnä hätälaskun tehneen lokin näköinen mytty. Metikköön meni, olkoon parempi onni seuraavalla inspiraatiolla!

Napit rivissä.

2011-12-13T08:59:00.001+02:00

Olipa kerran keltainen hame. Se oli hyvin runsas ja pitkä hame kotoisin kierrätyskeskuksesta.

Hameessa oli kivat mustat napit kaksoisrivissä. Myös vyönlenksut oli koristeltu napeilla.

Tuli päivä, jona tekstiilitussi ja mittanauha tulivat vastaan. Sitten tuli saksetkin! Kuinkas sitten kävi?

Ensin lähti päällyshelma. Sitten sama tapahtui alushameelle. Pituus lyheni midipituudesta normiin.

Ja sitten tuli rauha taloon. Ompelukone, pesukone ja vielä silitysrauta päälle. Siinä oli hameen tarina.

Hassua on, että lyhensin hameen jo loppukesästä. Pidin sitä kerran ja sitten se unohtui vanhempieni luokse. Meni pitkä aika, kun edes muistin hameen olemassaolon ja sen, että reppana oli unohtunut kokonaan toisaalle. Oli kivaa saada hame takaisin, se tuntui täysin uudelta ihanuudelta!

Menossa rypistynyt hame, diy-tunika puserona, merihevos-korvikset ja lego-postilaatikko kaulassa.

Ja tiedättekö mitä! Tilasin itselleni joululahjan. Olen ollut niin pirun ahkera ja tomera tänä vuonna, että kiltteys on palkittava - vaikka sitten oman käden oikeudella. Olen monen monta vuotta haaveillut järjestelmäkameran omistamisesta ja nyt minä sen saan! Kiitos kivojen joulutarjousten, postista tulee pian Canon EOS 1100D. Se on oikein hyvä ensimmäiseksi järkkäriksi. Olen niin innoissani!

Kuva: Canon

Joululoma varmaan menee siihen, kun opettelee ottamaan edes perushyviä kuvia. Linssejä en vielä hankkinut, koska kaverini tarjoutui niitä tahtoessani lainaamaan - jotta tiedän sitten mitä linssejä tulevaisuudessa tahdon hankkia. Kyllä ensi vuonna loppuu kämäset suttukuvat Madam B.C:ssä!