Helmiä, satiinia ja höyheniä.

Juhlat on juhlittu. Ja kyllä olikin juhlat! Kamerastakin loppui virta jo alkuillasta, mutta silti juhlijoiden virta riitti aamuun asti! Nyt on onneksi jo jälkimainingeista selvitty ja kameran vähäiset kuvat purettu.

Ensiksi esittelen teille bambiripseni ja koruni. Tein yksinkertaisen vaakatasossa olevan kolmen helmen helmiriipuksen sekä pienet helmikorvikset.

Kampaus oli myös yksinkertainen ja siksi niin kovin herttainen. Pientä lettiä ja sykerönuttura sivussa.

Lisäsin hiuksiin lettien päälle tekemäni sulkakoristeen. Se toi vähän blingblingiä yksinkertaisuuteen.

Helmikaulakorun ja -korvakorujen lisäksi mukana juhlinnassa oli tottakai myös helmipallosormus.

Välillä pienellä jakulla tuli vilpoinen olo. Onneksi otin mukaan varahihat boleroksi jakun alle.

Pieni vilaus jo tulevasta: tätähän te olette kaikki kuumasti odottaneet ja kurkkineet hikihatussa, että milloin se Madam B.C päivittää jotain kokonaisuutta iltapuvustaan, millon millon millon! 

The iltapuku in action. Juhlaosuudesta olisi enemmänkin tiukkoja pönötyskuvia, mutten tahdo esitellä enempää jakkulookkia (hartiahuivin korvike). Pränikänpojat rinnuksessa melkein ojennuksessa.

Huomatkaa muhkea rautapannu vieressä. Olisinpa ottanut olen-pieni-teepannu-poseerauksen käsi lanteilla.

Jatkoilla jakku lens veks ja muistin jopa otattaa pari kokonaiskuvaa ennen kuin kameran akku otti ja simahti. Eikö olekin klassista, juuri silloin sen lataamisen unohtaa, kun sitä ehkä tarvitsisi noin-niin-kuin ehkä kaikista eniten? Harmitus on kovin suuri.

Kovasti on satiini jo rypistynyt takaa. Älköömme huomatko sitä. Katsokaa sen sijaan kahvipannua.

Iltapuku oli kehuttu niin väriltään kuin malliltaankin. Nautin olostani mekossa ja mietin jo kaikkia mahdollisia syitä, joiden vuoksi voisin sitä pitää ihan muutenkin. Tiistai-iltapäivän iltamekkobileet? Vähän tyyriimpi siivousasu? Pitkä yöleninki? Eikö? No ei sitten.

Ja koska Madam B.C on nyt niin narsistina, laittaa hän lopuksi lisää omia kuvia!

Nyt katson uutta viikkoa uusin silmin. Ei enää satiinia, höyheniä ja helmiä. Vain trikoota ja muuta tavallisen tylsiä juttuja. Arki on palannut. Haikeaa. Onneksi lähitulevaisuudessa on luvassa lisää juhlia - mutta olen luvannut itselleni, että toista iltapukua ei tarvitsisi tälle vuodelle tehdä. Muistuttakaa, jos hajamielisyys meinaa iskeä ja tänne ilmestyy kaavaileva, puoli-inspiroitunut postaus otsikolla "Iltapuku vol.5". 

Helmiä sormille.

Tee-se-itse-helmisormus

Tarvitset: sormuspohjan, taipuisaa rautalankaa (tai siimaa), helmiä, pihdit ja pihtileikkurit.

Aloita siten, että leikkaat rautalangasta jokusen pätkän ja pujotat pätkän sormuspohjaan.

Pujottele helmiä, aloita joko reunasta tai keskeltä riippuen siitä käytätkö erikokoisia helmiä (esim. pienet helmet laidalle, isot keskelle) ja haluatko sormuksesta täysin littanan vai pallomaisen.

Etene pujottelussa symmetrisesti, jotta muoto pysyy sievänä ja tasaisena joka puolelta katsoessa.

Päättele rautalangan päät lopuksi taakse: kieputa pihdillä ne spiraaliksi yhteen ja katkaise ylimääräinen pituus langoista pois. Taivuta päät pohjaa vasten tasaisesti.

Lopuksi kiinnitä pohja aihioon: paina pihdeillä reunojen piikit tiukasti pohjan päälle.

Valmis! Vähän rautalanka pilkottaa välistä, joten siima olisi ollut valkoisten helmien kanssa parempi vaihtoehto.

Sormus tulee osaksi iltapukuani (katso edellinen postaus).

Vielä, kun keksisi tehdä sormuksen ja puvun kanssa yhteen rimmaavan kaulakorun?

Punainen lanka.

Eilen oli Operaatio: iltapuku. Lähtökuvana jumalaisen kaunis iltapuku, joka löytyy myös vasta vaihdetulta inspiration boardiltani.

Oikea inspiraatiokuvani oli tämä mekko, tarkemmin sanottuna mekon yläosa. 

Minulla oli siis valmis osviitta ja kuvitelma millaisen mekon haluaisin saada tehtyä. Suunnitelman toteuttaminen oli kuitenkin aivan toinen juttu.

Kankaat: check! Punaista vahvaa satiinia ja vanha joustava toppi olkaimia varten tuhottavaksi.

Ompelukone valmis toimintaan: check! 

Pirkko riisuttu ja asetettu sovittamista varten: check!

Silitysrauta ja -lauta asemissa: check!

Leikkaaminen suoritettu: check! Meni muuten ilman mitään kaavoja, joten voin sanoa, että mekko on satakolkytprossasesti ihan omaa tuotosta.

Jopa huimat yksi kuva valmistusvaiheesta. En muista milloin olisin päivän sisään kiroillut yhtä paljon mitä eilen. Ärräpää jos toinenkin lensi, kun vetoketju piti ratkoa ja kiinnittää uudestaan kahdesti, laskokset eivät asettuneet, yläosa ei istunut, ompelukone sylttäs ja sormikin aukesi. Päivä oli pitkä ja piinainen. Verta ja hikeä. Teki mieli luovuttaa ja heittää mekon retale harakoille, mutta onneksi en antanut hermoilleni periksi, vaan vedin ompelun sisulla loppuun. Oli sen arvoista.

Valmis yläosa: vyötäröllä muutamia laskoksia ja rintaosissa sivulaskoksia, keskellä muutama aleneva rypytys. Ylöspäin levenevät, joustavat olkaimet vanhasta topista. Salama ei anna armoa satiinille ja mekko näyttää omissakin silmissä ihan joltain en-edes-kehtaa-sanoa.

Kännykän kameralla näpsästy todistusaineisto valmiista mekosta eteisen pimeydessä: hah,
siitäs saitte, tällä kertaa ompelu ei jäänyt viimeiseen paniikki-iltaan!

Lopputulos on kuitenkin ihana, istuu päälle kuin valettu. Helma oli puolikelloneva, joten sen kanssa on ihana leikkiä prinsessaa ensi lauantaina. En malttaisi odottaa! Onneksi tämä kutkuttava odottaminen on kuitenkin kivaa. Ensi viikko menee ankarassa järjestelyhässäkässä ja viikon päästä juhlat ovatkin jo ohi.

Aion tehdä ensi viikon kiireiden keskellä vielä pukuun sopivat korut. Tein jo kaksi potentiaalista sulkahiuskoristetta, jotka voisin kiinnittää juhlakampauksen kylkeen. Lisäsin suosikkikampauksiani inspiraatiosivulle.

Tälläisiä niistä tuli. Toinen on melko karnivaalihenkinen ja massiivinen, enkä tiedä sopiiko se sittenkään mekkoon. Noh, onhan tässä viikko aikaa miettiä mitä hiuksiini tuikkaisen.

Kaakelit kupin alle.

Bongasin kierrätyskeskuksesta kaakelilaatat. Osa oli jostain ylijäämäkasasta, kun olivat täysin koskemattomia. Pidin laattojen pienestä sinertävästä sävystä, joten vein muutaman tiskille. Myyjä ei edes velottanut laattoja, joten mikäs siinä, olin hyvin onnellinen neljän laatan uusi omistaja.

Tiesin heti mihin laatat käyttäisin. Olen niin oivaltanut perfektionismityyliin tukkimaan kaiken kuuman ja puun väliin alustoja, joten mihinkäs parempaan käyttöön laatat olisivat voineet joutua?

Kuumaliimasin paksua huopalevyä laattojen alle. Vähän meinaa tursuta välistä, mutta ei niitä kukaan nyt silmä kiinni tarkkaile, joten antaa liiman irvistellä vain, ei haittaa!

Ei ollut samaa sävyä tarpeeksi, enkä jaksanut tarpoa kolmenkymmenen asteen pakkasessa Tiimariin, joten kivalla värisuoralla mennään: kaksi ruskeaa, yksi musta ja yksi vihreä laatta.

Mukavia, hieman hienostuneimpia alustoja mitä aikaisemmin olen tehnyt.

Kuppi tyhjä! Äkkiä lisää juotavaa, tai nenä jäätyy sisälläkin!

"Piristy joka kerta, kun kaivat kukkaroasi."

Silmiini tarttui tammikuun Trendistä pieni punainen nahkalompsa pankki- ym. korteille. Lumi veloittaisi tuollaisesta huimat 60euroa, joten mitä köyhä tekee, jotta ei ruokarahoistaan joudu luopumaan? Köyhä tekee oman version mustasta nahasta.

Nyt voin leikkiä rikasta, joka ei käsissään edes käsittele viiscenttisiä, vaan heiluu tukkaputkella vain menemään pankkikorttien kanssa omia käyntikorttejaan jakellen. Hyvä, hyvä.