Nacho, nachos!

Lähestyvään vappuun sopii seuraavanlainen kokkikolmos-operaatio: Nachovuoka!

Silppua vihanneksia kuten vaikkapas sipulia ja tomaattia.

Lisää maustetta peliin ja viipaloi jalopenoja. Nämä ovat mietoja versioita ja vainoharhaisena nössöilin puristelemalla noistakin tulisimpia nesteitä ulos.

Tiristä jauhelihaa tai kanaa pannulla ja lisää sekaan hemapaa (herne-maissi-paprika-sekoitusta), silputut vihannekset ja tahtomasi mausteet.

Rutisele vuoan pohjan peitoksi nacholastuja.

Levitä päälle lihat ja kasvikset - paistettuna tai tuoreena.

Kerros nachomurskaa ja lisää täytettä, nachoja ja täytettä..

Päälle voi ripotella juustoraastetta tai laiskanapäivänä myös normisipaleet käyvät.

Lopuksi kaiken komeuden kukkuraksi kosteutta tuomaan pari lorausta kermaa ja Sweet Chili-kastiketta.

 Ja eikuhun uunihin lämphiämään!

Hyvä tuoksu, kiva näkö, parempi maku, loistava mieli.

 Myös Cora yritti tiirata päivän menuuta huonolla menestyksellä.

Hyvää on! Vuoka toimii aina, tässä ei voi epäonnistua. Joskus tulee keittolientä, joskus tiivistä laatikkoa, joskus kuivakkaa raksuteltavaa, mutta maku on silti aina kovin mainio. Parhaat mössöt toimivatkin ilman orjallisia reseptejä - tähän vuokaan menee melkein ihan mitä vain ja miten vain.

Zero.

Tein kaverille kännykkäpussin kierrätysteemaisesti: mustaa puuvillaa päälle, alle paidasta trikoota pehmukkeeksi, sulkijaksi pätkä pyöreää kuminauhaa pusakan helmasta ja napiksi farkkujen varanappi. Päälle maalasin siluetin Zero-aavekoirasta (Painajainen ennen joulua, 1993)

Koira-kännypussukasta saan oivan aasinsillan hauskaan kuvasarjaan Corasta:

"Naurattaa, kun tuo Zero näyttää niin pöljältä!"

"Oikei, vakavoidun. Ei ole mitään naurettavaa."

"Oikeastaan onpas aika tylsää. Väsyttää."

"Olen vähän masentunut. Ottaisikohan päiväunet.."

"..no ottas...zzzZzz...roohpyyh, kroohpyyh...ZzzzzzZzz"

Terveisin Cora, auringonpalvoja - nukkuu kaikkialla mihin iltapäivän auringonsäteet osuvat.

Pääsiäismunia.

Ostin pääsiäismunia. Olin pihi ja valitsin feikkikindermunia. Kaduin samantien: suklaa oli pahaa ja sisältökin oli melkosta shaissea. Lelujen "Kerää kaikki!" ei nyt ihan toimi, jos jokainen kerättävä yksilö on ihan samanlainen kuin muut. Mahtava huomata, kuinka halpistehdaslinjoilla leikataan samoista tusinavärimuoveista parin osan robotteja ja kummallisia kaloja - ja minä vielä menin ruokkimaan moista tuotantoa.

Ja siis hei mikä toi kala on! Kyllä veti hiljaseksi, kun sisäinen lapseni tahto rakentaa edes jotain ja sitten tuleekin tuollainen...en edes tiedä mitä sillä lapsen pitäisi tehdä. Kyllä oisin lapsena itkeny moiselle pääsiäismunan sisällölle. Ei ollu itku nytkään kaukana.

Kerta kiellon päälle ja kiikutin kassalle kiskurihintaisen triplapackin koiramunia. Nyt olin tyytyväinen: suklaa oli ihan jees ja munien sisältökin hymyilytti: kerrankin tiesi mitä saa.

Vihdoin päästiin asiaan: muovisia minileluja, joista voisi tehdä koruja!

Dalmatialainen pääsi kaulaketjun riipukseksi ja ruskeista tein korvakorut.

Koirakorvikset ovat juuri omiaan lietsomaan puskulla päälle tullutta kuumetta hauvavauvasta. Koirakuume iskee päälle joka kevät - en tiedä miksi, mutta aina se tulee ja aina se on yhtä piinaavaa.

Siihen asti, kunnes kuume toteutuu toiminnaksi ja siihen tulokseen, että Cora todella saisi leikkikaverin, tyydyn lässyttämään näille korvakoruille. Ainakaan näille ei tarvitse kouluttaa sisäsiisteyttä.

Loppuun voisi vielä todeta, että koirat ovat jakaneet hymyjä muidenkin huulille. Dalmatialainen sai aikaiseksi jopa iloisen pikku kiljahduksen söpöysasteen kunniaksi.

Kala kuivalla maalla.

Miehet ovat ihania, varsinkin pienet miehet, kuten kummipojat, jotka tuovat kummitustädilleen kukkia!

Minulla on maailman ihanin ja huomaavaisin kummipoika. Ja nyt myös kaupungin söpöin kukkakori.

Tarkkasilmäiset stalkkerit voivat bongata edellisestä kuvasta tämänhetkisen suosikkisormukseni.

Se on punainen kala, löytyi jostain lastenlelujen seasta. Sormuspohjakin kierrätetty. Ja voin muuten kertoa, että jos pikaliimaa keraamista pikkuesinettä sormukseen, ei kannata testiviskailla sormusta sen varjolla, et irtoaako sormuspohja koristeesta. Nimimerkillä nyttemin hiukan lohjennut kalanpyrstö.

Iloista pääsiäistä!

Havahduin, että hei nythän on oikeesti pääsiäinen. Totesin, että pitkäperjantai ei ole laisinkaan myöhäinen hetki ottaa hiukan pääsiäisrekvisiittaa esiin. Ikkunalaudalle kipusivat tipu ja puputupunen.

Kierrätyskuukautta (ks. edellinen postaus) odotellessa on hyvä esitellä vähän erikoisempi tapa kierrättää vanhat kirjat: kirjaruukku! Vedin mattoveitsellä aukon sivuihin ja pistin rairuohon muovipussin päälle kasvamaan. Ideoita kirjaruukuista lisää täällä ja täällä. Nurtsin kasvattamisen jälkeen voisi upottaa kirjan sisään muovirasian tm. ja laittaa siihen kaktuksia tai muita pienikokoisia kasveja kasvamaan.

Harmi vain, että rairuohostani ei tullut tuuheaa pusikkoa vaan hyvin harvaa heinikkoa. Ehkä parturoin sitä vähän ja istutan väliin entistä enemmän tipuja.

Cheap monday.

Oh crap. Voi himskatti, kilipukki ja samperi sentään. Tunnen kovaa syyllisyyttä ja pettymystä. Ja syynä niinkin iso-pieni asia kuin teemaviikko, sillä.....unohdin sen! Unohdin, että olen tehnyt teemaviikon sisältöä niskalimassa ja unohdin, että olin päättänyt pistää viikon käyntiin eilen, maanantaina. Noloa.

Koska kohta pumpsahtaa pääsiäinen ja vappu päälle, päätin sitten unohdukseni ansiosta ottaa teemalle kunnolla lisäaikaa. Ja tiedättekö mitä? Päätin myös pistää panoksia peliin ja laittaa loputkin päässä muhivat ideat toteutukseen, jotta kyseeseen ei tulekaan teemaviikko vaan kokonainen teemakuukausi! Nyt on kaksi viikkoa aikaa tuottaa sitten kuukauteen matskua niin, että jytisee. Jaiks, kiire tulee.

Ja koska tuleva teemaviikkokuukausi alkaa maanantaina 2.5, annan siihen asti pieniä makupaloja tulevasta. Tässä yksi niistä: kierrätetty pinssi.

Mainospinssi on spraymaalattu  kumpaiseltakin puolelta ja sen jälkeen siihen on liimattu koriste päälle.

Koristeena softielevyinen kummitustyttö. Se on oikein stailannut itsensä muodinmukaisesti höyhen-rusetti-komboisella hiuskoristeella.

Nämä kaksi pientä pinssiä suihkutin myös spraymaalilla. Koristelin permanenttitussilla.

Lopuksi otetaan kertaus kertauksen vuoksi:

Madam B.C, 2.5. alkaen:

Neljä viikkoa, yksi teema.

Neljä kategoriaa, yksi tavoite: postaus päivässä.

Yksi tavoite, yksi päämäärä: KIERRÄTYS.

Miltä kuulostaa?

Peninkulman saappaat.

Zima haastoi:

1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.
2. Valitse kansiosta neljäs kuva ja julkaise se blogissasi.
3. Selitä kuva. 4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään samoin. 

Leikitään, että kyseessä on se neljännen kansion neljännes kuva, koska oikea neljäs kuva olisi ollut ystävämatskua, joka ei tänne blogiin kuulu esiteltäväksi. Valikoidussa B-vaihtoehdon kuvan selitysosuus: "kuvassa esiintyy jalat. Siinä on saappaat. Saappaat ovat edesmenneen tätini. Tykkään saappaista, ne ovat Pertti Palmrothin. Nyt tuli ikävä saappaita, koska ne ovat liian kuumia käyttää nyt keväällä. Käytin saappaita koko talven - kuten kuvastakin näkee, tuolloin kuvanottohetkellä oli lunta. Olin tuolloin bussipysäkillä. Bussi oli myöhässä kuten tavallista. Oli tylsää. Oli kylmää."

Tarinoinnit sikseen, Coralla on ilmeisesti jotain kysyttävää teemaviikosta:

Ei saa kurkkia vielä! Pitäkää jännitystä vielä hetken yllä, sitten se alkaa ja sitten kuulkaa viikko on tupaten täynnä suoraan sanoen fantastisia juttuja!

PS: Ei kerrota vielä Coralle, että teemaviikkona ei kuitenkaan ole koirat. Reppana tulee pettymään, oivoi.

Psykedeelinen kansio.

Teemaviikkoa näpertäessä tuli ohessa myös jo julkaistava juttu: uudet kansionkannet. Kansio on joku ilmaislärpäke, jossa oli jos mitä firmanmainosta päällä häiritsemässä. Ruma se oli ja jotta sain kansion käyttöön ilman, että tekee mieli potkassa kannen kuvia, tein sille kangaspäällyksen.

Päällyksen ompelu oli nopeaa. Huolittelin reunat ja surrautin "taskuosat" saumurilla. Oikeankokoisen kankaan leikkaaminen on valttia, muu on helppoa.

Samalla tuli käytettyä aika rassaavan psykedeelinen IKEAn sisustuskangasjämäpala, joka on jäänyt joskus jäljelle vuosia takaisesta fuksiantäyteisestä sisustuksesta. Kansion päällä pyörylät menee, sisustukseen en enää huolisi millään.

Rusettikuorrutettu olkapää.

Kuva: creature comforts

Rusettien rakastajana ihastuin tähän kauniiseen neuletakkiin ja ajattelin, että rusettikoristeen kopioiminen omaan karderoobbiin ei edes olisi mikään iso juttu. Täytyi vain ensin löytää sopiva neuletakki uhriksi..

 Ja löytyhän se: hailakan pinkki neuletakki. Tein rusetin valkoisesta ohuesta satiinista.

 Yum, nyt on tyttömäisistä tyttömäisin ja herttaisista herttasin neuletakki!

Pari in action-kuvaa. Möllykät kuuluvat erääseen näyttelyyn. Naama sai sensuuritarran, mitäs menin virnuilemaan kuin pieni pojankloppi. Ilme ei passaa yhteen söpöilyneuletakin kanssa.

Herttaista sunnuntaita kaikille, nyt jos palais taas tulevan teemaviikon sisällön toteuttamiseen!