Purple.

Virkkasin elämäni ensimmäisen pipon. Itselleni. Oman pään mukaan - kirjaimellisesti. Kokeilin onnistuisiko maalaisjärjellä ilman ohjetta. Pari kertaa piti alku purkaa, jotta lopputulos miellytti.

Pipan kylkeen tein vielä ison kukan somisteeksi. Mietin myös tupsua, mutta päädyin silti kukkaan.

Olen oikein tyytyväinen pipoon, huonomminkin olisi voinut onnistua!

Seuraavaksi voisin kokeilla neulottua pipoa. Uskaltaisinko?

Ja lankana oli Novitan Miami. Ostin alelaarista kolme kerää, kaksi täyttä on vielä jäljellä.

Uuden pipon kanssa sopii yhteen uusi kynsilakka. Kokeilin nyt ekaa kertaa HM:n kynsilakkoja.

Lopputulos yllätti - odotin paljon huonompaa laatua. Kerrankin jotain jossa hinta-laatu-suhde on ihan paikallaan. Ainakin tämän lakan suhteen olen tykännyt sen syvästä sävystä ja pysyvyydestä.

Hyvää violettia keskiviikkoa kaikille!

Ja tervetuloa te uudet tilaajiksi ryhtyneet lukijat!

Siirappia ja juhlahattuja.

Viikonloppuna juhlittiin synttäreitä. Kyseessä ei kuitenkaan ollut Coran syntymäpäivä, vaikka otuksella onkin kuvassa synttärihattu päässään. Sankarina oli avomieheni ja koska hän ei halunnut isosti juhlia ("Riittää, että Coralla on partyhat!"), hänen toiveensa myös tahdoin toteuttaa.

Kyhäsin pienen synttärihatun ja koiraa vahingoittamatta kiusasin Coraa pienellä kuvaussessiolla. Väritulosteena yksi parhaimmista kuvista pääsi värikuvana kehyksiin ja miehelle "Coran lahjaksi".

"..lopeta jo, nolottaa.."

Synttärihattu teema jatkui synttärikorttiin asti. Coralla on siinä koirien omat hattubileet. Mies tykkäsi, se tykkää kaikista eläimistä, joille isketään mikä vaan hattu päähän. En tiä miksi. Hassu mies.

Synttärihattu-toive ei jäänyt kuitenkaan "ainoaksi lahjaksi". Ostin pullon kuohuvaa juomaa ja muutaman pienen lahjan (ihmeitä tapahtuu, kerrankin ostin lahjan itsetekemisen sijaan!).

Yksi ostetuista lahjoista oli hauska koiramuistikirja. Tämä oli kuulemma aikojen lahjoista paras!

Yhteiseen perinteeseemme kuuluu, että synttäriaamuina herkutellaan ja nautitaan iso herkkuaamupala. Kakkua ei kuulemma saanut leipoa, joten tein mielessä pyörineen amerikkalaisen aamupalan. Pekonia, munia ja amerikkalaisia pannukakkuja siirapilla. Tuhti aamuksi, mutta kerrankos sitä!

Amerikka-teema jatkui myös jenkkiläiseen omenapiirakkaan, jota tein ekaa kertaa elämässäni. Avomiehen mukaan ei kuulemma saa jäädä ensimmäiseksi ja viimeiseksi sillä se oli todella hyvää!

Kokonaisuudessaan piirakka näytti tältä: ei kovin kauniilta. Aloitin taikinakuoren hyvin, mutta sitten loppui kärsivällisyys ja lätkin loput taikinasuikaleet päällekkäin. Mitä väliä onko ne kaikki tiptop ristikkäin pujotettuna, eihän se maku siitä miksikään muutu..

Amerikkalainen omenapiirakka

200 g voita

6 dl vehnäjauhoja

0,5 tl suolaa

1 dl sokeria

0,5 dl kylmää vettä

omenoita (itse käytin 4 kpl)

Ohje: Sekoita huoneenlämpöinen voi, jauhot, suola ja sokeri. Lisää murumaiseen taikinaan vesi. Vaivaa kiinteäksi ja laita pussissa jääkaappiin 1-2 tunniksi. Kuori ja kuutioi omenat. Painele 2/3 taikinasta vuoan pohjalle ja reunoille. Kauli jäljelle jäävä taikina ja leikkaa suikaleiksi. Levitä omenat vuokaan ja asettele suikaleet päälle. Sivele reunat vedellä ja ripottele päälle sokeria. Paista 175 asteessa 40 min. Jos pinta tummuu, peitä foliolla ja alenna lämpöä. Tarjoile kermavaahdon kanssa.

Ja voi, että oli hyvää!

You have lovely blog.

Gesi Helmitarinoista antoi blogitunnustuksen. Kiitos kaunis!

1. Lempiruoka:

Lempiruokani - nykyisin ihan mikä vain ruokaisa ja/tai raikas salaatti äidin valkosipulikastikkeella.

2. Lempimakeiseni:

Lempimakeiseni - aina ja ikuisesti suklaa. Makean perso on aikuistuttuaan oppinut tykkäämään vihdoin myös tummasta suklaasta. Kesällä aloin kokeilemaan myös raakasuklaata. Ei se kunnon maitosuklaata ikinä voita, mutta kahvin kanssa menee kivana maistiaisena.

3. Lempiluettavani:

Lempiluettavani - kaikki inspiroiva. Hömppäromaaneista Keri Smithin luovuuskirjoihin.

4. Mieluisin tapa tehdä käsitöitä:

Lempipaikka käsitöille - kaikkialla muualla paitsi pöydällä: lattialla, sohvalla, sängyssä..Kuva vuosien takaa olohuoneeseen räjähtäneestä pienestä korupajasta. Paremman puutteessa kertakäyttömukit ovat muuten oivia lajittelupöniköitä korutarvikkeille.

5. Lempielokuva: 

Lempielokuva? Vaikea sanoa. En koskaan pysty mainitsemaan vain yhtä. Se lemppari riippuu niin genrestä, katsomistilanteesta ja -kerroista. Vastaan siis näin (kyllä, olen tottunut käyttämään elokuvista suurimmaksi osaksi vain alkuperäisiä nimiä): Romanttisista 500 days of summer. Komedioista I love you man. Övereistä The Hangover. Lapsuudesta My neighbor Totoro. Visuaalisista Inception. Pukudraamoista Ylpeys ja ennakkoluulo tai Marie Antoinette. Joka joulu katsottavista Love Actually. Klassikoista Tuulen viemää. Itkun aiheuttajista Me and Marley. Ns. myyttisistä Apocalypto. Viimeisimmistä chick flick-leffoista Bridesmaids. Eiköhän siinä ole yksi jos toinen jonkun muunkin lemppari listattuna!

Sataa, muttei haittaa!

On ollut kauhea kiire, nyt viikonlopuksi höllää heiluminen hetkeksi. Voi hengähtää ja katsoa vähän blogimaailmaakin. On tuntunut ihan jopa oudolta, kun en ole ehtinyt edes ajatella bloggaamista.

Kiirerumbaa onneksi on helpottanut uudet korkeavartiset kumisaappaat, jotka ovat hilpeän värinsä puolesta tuoneet sädepäiviin iloa niin itselleni kuin muillekin. Hauskaa, että eräs luuli saappaiden olevan Benettonit. "Juu ei kun ihan lähimarketin mallistoa alle kahdenkympin euron!"

Koleaa syksyä on lämmittänyt kumppareiden lisäksi myös vihdoin valmiiksi muotoutunut jättituubi. Aloitin muhkean tuubikaulurin tekemisen viime vuonna, mutta langan loppuessa kutominenkin loppui. Meinasi työ jäädä ikuisuusprojektiksi, mutta onneksi samaa lankaa löysin lisää nyt alkusyksystä-

Onneksi kutomisjälkeni epätasaisuus ja kahteen otteeseen tehdyt kavennukset eivät näy käytössä samoin mitä suorana kuvattaessa. Kunnia ei antanut purkamiselle periksi, vaan kavensin ja olisi pitänyt kaventaa enemmänkin sillä joudun silti käyttämään tuubin alla erillistä huivia.

Näillä sanoin, kumpparein ja villakauluksin ulos sateeseen. Reippain mielin kohti rentouttavaa viikonloppua ja tulevia postauksia! 

Lemmenlukko.

Moni varmasti tietää lemmenlukkoaidat, joihin (avio)parit kiinnittävät oman nimikkolukkonsa ikuisen rakkauden symboliksi..Nämä lukkoaidat siirtyivät lahjaideaan tuorelle kihlaparille. Tahdoimme antaa heille jotain uniikkia ja budjettiystävällistä. Ostin siis Tiimarista muovikehyksen (alle 3e) ja...

...yhdessä avomiehen kanssa ryhdyimme askartelupaskartelemaan. Ensin maalasimme kehyksen moneen kertaan, jotta saimme siitä tasaisen valkoisen (sopii saajien sisustukseen paremmin). Olisi suunnattomasti helpottanut jos kehyksiä olisi myyty muunkin värisinä kuin vain räkeinä väreinä..

Kun kehys oli maalattu ja lakattu, säilöimme kehyslasin pois, kiinnitimme taustaan nättiä paperia (kuvassa ei vielä kunnolla kuivunut, kun näkyy myöhemmin poistuneet ilmakuplat) ja epoksiliimalla liimasimme ruostuneen löytölukon maalattuine ja lakattuine avaimineen taustaan.

Alle lisäsimme vielä päistään rullautuneen lapun, johon merkkasimme saajien kihlapäivän. Olemme hyvin tyytyväisiä lopputulokseen ja luulemme, että saajat myös tykkäävät. Tarkoitus ei ollutkaan antaa mitään suurta, vaan vähän jotain ihanaa, jolla muistaa läheistä kihlaparia. Voimme myös ylpeinä sanoa kuinka yhdessä sen heitä ajatellen teimme - kaksin askartelu oli kivaa iltapuuhaa!

Idea muuten toimisi hyvin tupaantulijaislahjana, jos saajapari on vastikään yhteen muuttanut.

Erityisesti tahtoisin nyt kiittää erästä lukijaa, joka antoi ensi sysäyksen lahjaidealle. Hän kommentoi "--kihlajaislahjaksi mieleen sellainen "syvä" taulu, johon olisi laitettuna kaksi lukkoa, toiseen kirjoitettuna/ maalattuna kihlaparin yhden osapuolen nimi ja toiseen toisen, lukot lukittuna yhteen kuvaamaan kihlaparin antamaa lupausta ja avaimet siihen alle--"  Kiitos Itseasiassa! Ilman sinua tätä lahjaideaa ei varmasti olisi syntynyt.

Taulun taustapaperi siirtyi myös pieneen korttiin. Sensuuri peitti kihlaparin nimet. Sisäpuolelle kirjoitin netistä poimitun ja itsemuokatun onnittelurunon "Kaksi polkua ovat kohdanneet / syntynyt on uusi valtatie / se rakkauden kotiin vie / ihana on kahden jatkaa elämänsä matkaa."

Olisin halunnut kääräistä taulun sellofaaniin, mutta koska en sitä muistanut ostaa lisää, paketoin lahjan ja koristelin koko komeuden leikkuupaperijämillä. Eipä mennyt silput lainkaan hukkaan.

Ja nyt eikun kihlakahveille!

Pussukan purkuoperaatio

Ostin kirpulta suurehkon kangasclutchin (Pieces), joka oli huonokuntoinen ja tahrainen. Hylkäsin ajatuksen pesusta/vuorauksesta/päällystyksestä ja päätin hyödyntää laukusta pelkän soljen. Laukun hinta oli mielestäni liioiteltu, mutta täysin kelpo summa ehjästä soljesta (uutta ei saisi tuolla hinnalla).

Kangasosuuden irroittaminen soljesta onnistui pienen voimankäytön kautta. Tukevat pihdit ja melkoinen nitkuttava ranneliike niin kyllä se kangas vuorineen lähti irtoamaan soljen välistä.

Hommassa lähti kaikki mahdolliset aggressiot, kun kiskoi kaikilla rannevoimilla soljen vapauteen!

Ja nyt jää hyvä ja käyttökelpoinen solki tulevaisuutta varten.

Aggressiot poissa, solki tallessa, viikonloppu aluillaan. Nyt uutta 101 ideaa-lehteä ostamaan!

Louboutins.

Kaikki tunnistavat jo klassikoksi nousseen Christian Louboutinin tavaramerkin: huikeakorkoisten korkokenkien tummanpunaisen pohjan. Opiskelijabudjetilla Louboutinien omistaminen (saati sitten käveleminen) on haavetta vain, joten miten tehdään halppisversiot itse? 

Vaihe 1: Ostetaan kirpputorilta HM:n korkkarit viidellä eurolla. Hihkutaan onnesta.

Vaihe 2: Tarkastetaan, että pohjat ovat kunnossa, korkolaput iskussa. Hihkutaan taas onnesta.

Vaihe 3: Suunnitellaan maalausoperaatiota. Valikoidaan maali: pienoismaali, joka jättää kiiltävän pinnan ja on jokseenkin spraymaalia helpompi maalata. Luulen, että pienoismaali myös pysyy akryylimaalia paremmin pohjassa. Päätetään rajata maalipinta niin ettei päkiän alle tule sitä lainkaan, vain "kantaosa" maalataan. Mitä sitä koko pohjaa maalaamaan, jos päkiän pinta-ala ei edes näy?

Vaihe 4: Suoritetaan maalausoperaatio. Mennään ulos (parvekkeelle) ja suditaan kaksi kerrosta pienoismaalia. Annetaan kuivua välissä. Hihkutaan onnesta, kun maalia ei roiskunut matolle, housuille tai alustalle. Päätetään ensi kerralla paneutua paremmin maalilta suojatumiseen.

Vaihe 5: Valmista! Hihkutaan jälleen onnesta: maalausoperaatio onnistui!

Käveltävien korkojen mittaiset halppislouboutinit viidellä eurolla (plus 2-3e pienoismaali), tämä se on sitä opiskelijabudjettielämää. Toimivaa, vaikkakin täysin feikkiä - ei anneta sen haitata menoa.