Kaikkea minäkin kaulassani roikotan..mutta ranteesta löytyy sentään "pitsitetty" nahkaranneke.
Sivut
▼
perjantai 30. maaliskuuta 2012
Tossu.
Vastaan käveli yksinäinen saamelaisnuken tossu. Missä lie nukke, tossu pääsi ainakin kaulakoruun riippumaan (paksulla neulalla reikä, korurengas reikään ja kaulaketju renkaaseen).
tiistai 27. maaliskuuta 2012
Minileipäset.
Heipähei, tulin lesottamaan ihanan tuoreista ja tuoksuvista leipäsistä ja kuumaakin kuumemmasta hikoilevasta teestä (Sinbad ja sokeridelfiinit piristää illan kuin illan jo ihan itsestään, suosittelen!).
Satunnaisesti iltaisin yllätän itseni ja avomiehen ex-tempore-leivontasessiolla. Tällä kertaa pikkuleipäsillä.
Aloin tekemään iltapalaksi ohrapuuroa, mutta kappas kyljessä olikin Nallen leipäset. Kauan nöttösiä sai tehdä (2x30min kohotus), mutta ai että ovat hyviä! Valkosipulia ja rosmariinin tilalla basilicaa, nam!
Tein leipiä yhden pellillisen ja tuntuu, että taidan joutua tekemään näitä heti huomenna lisää.
Satunnaisesti iltaisin yllätän itseni ja avomiehen ex-tempore-leivontasessiolla. Tällä kertaa pikkuleipäsillä.
Aloin tekemään iltapalaksi ohrapuuroa, mutta kappas kyljessä olikin Nallen leipäset. Kauan nöttösiä sai tehdä (2x30min kohotus), mutta ai että ovat hyviä! Valkosipulia ja rosmariinin tilalla basilicaa, nam!
Tein leipiä yhden pellillisen ja tuntuu, että taidan joutua tekemään näitä heti huomenna lisää.
Ei ollut kuvaaminen muuten mitään helpointa hommaa, kun yksi ahmatti napottaa vieressä silmät kosteana ihan kuin ei koskaan olisi ruokaa saanut. Senkin kerjäläinen, hus ruokapöydästä!
sunnuntai 25. maaliskuuta 2012
Tuubihuivien invaasio.
On aika jälleen toteuttaa lukijan toive. Anonyymi nimimerkillä Tiuhti toivoi tuubihuivin tutoriaalia. Huivi-ihmisenä olen tästä mammuttimaisen pitkästä toivepostauksen toteuttamisesta todella innoissani!
Lähdetään siitä liikkeelle, että netti on täynnä ohjeita (esim. yours truly, g: diy circle scarf) ja versioita, joista jokaiselle löytyy varmasti mieleinen. Näytän nyt miten minä tein runsaan tuubihuivin ja minkälaisia muita tuubihuiveja olen tehnyt aikaisemmin muun muassa kierrätysmateriaaleista.
Käytä tuubiin trikoota, ohutta puuvillaa tai neulosta (osta kankaana tai kierrätä huiviksi vanha puuvillahame, trikoopaita tai neulepusero). Leikkaa suorakaiteen muotoinen pala kangasta sen mukaan kuinka ison huivin tahdot. Mallaa kangasta kaulasi ympärille ja mieti montako kertaa tahdot huivin pujottaa kaulan ympärille, se määrittää suorakaiteen pituuden. Tahdotko ohuen vai paksun? Sen mukaan saat suorakaiteen leveyden. Vinkki: tai osta kaupasta valmista tuubineulosta (kuvassa).
Riippuen kankaasta, ompele suorakaiteen lyhyet päät toisiinsa joko ompelukoneella (muista trikoossa ja neuloksessa jousto-ommel) tai saumurilla. Huolittele valmiin tuubin reunat (eli käännä ja ompele reunat sisäänpäin piiloon). Tahtoessasi voit jättää esimerkiksi trikoosta leikatut reunat myös sellaiseksi.
Vinkki niille, jotka eivät omista ompelukonetta: jos ei käsin ompelu nappaa, voit kokeilla saumojen liimaamista maitopohjaisella tekstiililiimalla. Monet tavaratalotkin myyvät tekstiililiimaa edullisesti.
Ja voila! Runsas infinity-mallinen tuubihuivi on valmis (alempana tästä lisää). Eli tuubin valmistaminen ei tarvitse kuin leikkaamisen ja mahdollisesti yhden sauman ompelemisen sekä reunojen kääntämisen.
Tässä on samanlainen huivi, mutta kesäversiona ohuesta trikoosta. Katso myös täältä alkup. postaus.
Ihan ensimmäisen tuubihuivin (ylärivin musta, ohut tuubi) tein vuonna mukula virkatun neulepuseron pois leikatuista hihoista. Yhdistin hihojen päät toisiinsa ja siinä se sitten oli, eka tuubi ja loppua ei näy. Vasemman nurkan runsaasta pehmotuubista löydät lisää juttua tästä postauksesta. Oikean alakulman kierrätystuubihuivin tein jo vuoden vaihteessa, mutta unohduksen takia esittelen sen vasta nyt:
Keltainen tuubihuivi on siis ensimmäinen joustamaton tuubihuivini (roikkuu kuvassa kaksinkerroin). Ompelin sen hameesta, jonka helmaa lyhensin niin paljon, että kaitaleesta valmistui myöhemmin huivi.
Kuka muistaa nämä kaksiväriset, kerrokselliset huivit? Oikealla puoliksi kalsareista (jep!) tehdyt, oikealla lettisomisteinen huivi, jonka ruskea trikoo ja toinen keltaisesta trikoosta olivat ennen tpaitoja.
Edellä esitettyjen huivin pituuksia voitte verrata tästä kuvasta. Kaikki kolme ovat putkimaisia tuubeja. Eli mitä ohuempi kangas ja mitä ohuempi putki, sitä pitempi huivin pitää olla, jos tahtoo siitä runsaan.
Esimerkiksi taas, jos huivi (edellä mainittu keltainen pehmotuubi) on vain kerran pään yli pujotettava, pointti ei ole huivin pituudessa, vaan sen "syvyydessä" eli siinä paljonko kangasta kasaantuu kaulaan.
Ja jos joku miettii, että miksi näin iso haloo yhdestä tuubista, niin vastaus on tässä: monikäyttöisyys. Ne käyvät melkein kaikken kanssa. Ne lämmittävät. Ne suojaavat. Niihin voi piiloutua ja hautautua. Yksi sama tekniikka, mutta pienellä vaihtelulla saa miljoona eri lookia aikaan. Ohuita huiveja voi esimerkiksi pujotella päällekkäin (kuvassa). Niitä voi myös koristella rintakoruilla tai pinsseillä.. tai sitten..
..voit pukea sen eri tavoilla päällesi (tuubin koosta riippuen). Esimerkiksi tämä neulehameesta tehty villatuubihuivi muokkaantuu boamaiseksi huiviksi, kun sen kieputtaa ensin itsensä ympäri. Tai sitten sen voi pukea pään yli ja selän taakse boleromaiseksi hihattimeksi, joka lämmittää hartioita ja niskaa.
Ja nyt voidaan palata lähtöruutuun eli alun infinity-tuubihuiviin, jonka voi pukea eri tavoin näin:
On eroa kieputtaako huivin kaksinkerroin kaulan ympärillä vai eka käsissä ja sitten vasta pistää kaulaan.
Huivia voi myös ennestään kasvattaa statement-asusteeksi pujottamalla mukaan toisen tuubihuivin.
Tuubin voi myös pitää mukana varaneuleena: eikun löysäksi ja rennoksi boleroksi (vai shaaliksi?) ylle!
Vaihtoehtona myös hartioille levitettynä "mummo-bolero" eli yläselän ja etumuksen lämmittäjä.
Tai miten olisi hame? Vedä peffan ympärille kaksinkerroin, levitä ja "laskosta auki". Eri kokoisista huiveista saa samalla tavalla korkeavyötäröisen hameen, kynähameen tai jopa tuubimekon! Alla on tosin aina pidettävä alustoppia tai muuta siveellisyyden säilyttävää, koska solmut, taitokset ja laskokset eivät pysy prikulleen paikoillaan. Strategiset kohdathan voisi tosin varmistaa piiloon esim. hakaneuloin..
Tuubihuivista saa myös boleroversioiden lisäksi tuubitopin. Tämäkin kaksinkerroin päälle pujotettu. (Pienestä tuubihuivista saisi muuten samoin muunnettua bikinitopin tai päähän turbaanin..?)
Pujottamisilla ja laskostamisilla saa erilaisia yläosia aikaan. Tätähän voisi kokeilla loputtomiin!
Jos nämä eivät vielä vakuuttaneet, löydät pukemiseen lisää inspiraatiota esimerkiksi täältä.
lauantai 24. maaliskuuta 2012
Pure Jenkki.
Säilytin tätä purkkapussia vaikka kuinka kauan nolostuttavalla periaatteella no-kun-en-halua-heittää-sitä-pois. Mietin mitä siitä voisi tehdä. Pussukan? Lompakon? Kai siitä jonkinlaisen lokeron onnistuisi tekemään, tehdäänhän kahvipaketeistakin vaikka mitä (esimerkiksi unilaulu on tehnyt tällaisen).
Päädyin ajatukseen pienestä vetoketjullisesta pussukasta. Meni syteen tai saveen, leikkasin pussin auki..
..siistin reunat tasaisiksi ja leikkasin päällyspuolen keskeltä kahtia (pussin tylsä takapuoli meni roskiin).
Leikkasin kankaasta vuoren ja valikoin neutraalin vetoketjun. Ompelin sisävuoren ensin, kiinnitin vetoketjut ja lopuksi tikkasin purkkapussin laidat yhteen. Ja tällainen kolikkopussi siitä sitten tuli:
Aika näppärän söpö sanoisin. Jos rehellisiä ollaan, niin epäilin aluksi tuleeko kokeilusta mitään. On se aina välillä kyllä kiva yllättää omat ennakkoluulot onnistumalla jossain, joka aluksi aiheutti epäilyksiä!
Päädyin ajatukseen pienestä vetoketjullisesta pussukasta. Meni syteen tai saveen, leikkasin pussin auki..
..siistin reunat tasaisiksi ja leikkasin päällyspuolen keskeltä kahtia (pussin tylsä takapuoli meni roskiin).
Leikkasin kankaasta vuoren ja valikoin neutraalin vetoketjun. Ompelin sisävuoren ensin, kiinnitin vetoketjut ja lopuksi tikkasin purkkapussin laidat yhteen. Ja tällainen kolikkopussi siitä sitten tuli:
Aika näppärän söpö sanoisin. Jos rehellisiä ollaan, niin epäilin aluksi tuleeko kokeilusta mitään. On se aina välillä kyllä kiva yllättää omat ennakkoluulot onnistumalla jossain, joka aluksi aiheutti epäilyksiä!
Kiva on pussi ja tätähän voisi kokeilla millä vain hauskalla elintarvikepussilla?
torstai 22. maaliskuuta 2012
Morsetusta.
Kuka muu on törmännyt esimerkiksi näihin Morse Code-koruihin? Kertakaikkisen ihastuttavia!
Kun mytwobutterflies julkaisi tutoriaalin Anthropologien inspiroimana sähkötyskaulakorun, en voinut olla tekemättä omaa versiota itselleni. Päädyin muodostamaan valkoisista muoviputkipalasista ja metallisista helmistä minkäs muunkaan kuin koirani nimen: Cora.
Pidän uudesta kaulakorusta todella paljon, koska se näyttää siltä, että helmet olisivat summanmutikassa pujotettuina. Koruunhan voisi ujuttaa minkävain salasanan, -viestin tai voimasanan!
Ystäväni vanheni hetki sitten vuodella, joten tein hänelle lahjaksi morsetus-rannekorun. Minulla ei ollut pieniä putkihelmiä, joten korvasin pitkät merkit hopeilla helmillä. Yhdistin koruun myös paksua ketjua.
Sanana on rakkaus - koska rakkaus tulee aina ensin. Ja koska sähkötys on se kansainvälisin kieli.
Kiinnitin rannekorun pahvinympärille, jotta se ei mene solmuun. Lärpäke helpotti myös paketoimista.
Teinkin sen perinteisen ja jo niin nähdyn paketointiratkaisun: vessa-/talouspaperihylsyt kiertoon!
Eli tarkottaen tätä: hylsy litistetään ja lyhennetään. Laitaa kumpaakin päähän pitää jäädä noin 2-3cm.
Sitten hylsyn päät pyöristetään ja hylsy "avataan" ja toinen pää työnnetään seinäpäädyksi. Lahjan eli tässä tapauksessa korun voi kietoa silkki- tai kreppipaperiin. Leivinpaperikin käy paremman puutteessa.
Ja kun lahja on pistetty hylsyn sisälle, hylsyn toinenkin pää käännetään vastatusten seinäpäädyksi.
Kun mytwobutterflies julkaisi tutoriaalin Anthropologien inspiroimana sähkötyskaulakorun, en voinut olla tekemättä omaa versiota itselleni. Päädyin muodostamaan valkoisista muoviputkipalasista ja metallisista helmistä minkäs muunkaan kuin koirani nimen: Cora.
Pidän uudesta kaulakorusta todella paljon, koska se näyttää siltä, että helmet olisivat summanmutikassa pujotettuina. Koruunhan voisi ujuttaa minkävain salasanan, -viestin tai voimasanan!
Ystäväni vanheni hetki sitten vuodella, joten tein hänelle lahjaksi morsetus-rannekorun. Minulla ei ollut pieniä putkihelmiä, joten korvasin pitkät merkit hopeilla helmillä. Yhdistin koruun myös paksua ketjua.
Sanana on rakkaus - koska rakkaus tulee aina ensin. Ja koska sähkötys on se kansainvälisin kieli.
Kiinnitin rannekorun pahvinympärille, jotta se ei mene solmuun. Lärpäke helpotti myös paketoimista.
Teinkin sen perinteisen ja jo niin nähdyn paketointiratkaisun: vessa-/talouspaperihylsyt kiertoon!
Eli tarkottaen tätä: hylsy litistetään ja lyhennetään. Laitaa kumpaakin päähän pitää jäädä noin 2-3cm.
Sitten hylsyn päät pyöristetään ja hylsy "avataan" ja toinen pää työnnetään seinäpäädyksi. Lahjan eli tässä tapauksessa korun voi kietoa silkki- tai kreppipaperiin. Leivinpaperikin käy paremman puutteessa.
Ja kun lahja on pistetty hylsyn sisälle, hylsyn toinenkin pää käännetään vastatusten seinäpäädyksi.
Sitten vain nättiä lahjapaperia (tai kenties maalia tai muuta koristelua?) päälle ja lahja lahjansaajalle!
EDIT// Tsekkaa myös täältä samanlaisia päällystettyjä vessapaperihylsypaketteja: annan aarteet.
keskiviikko 21. maaliskuuta 2012
London-diy.
Aikaisemmin lähtöpostauksessa esittelin tekemäni passinsuojuksen (postaus täällä), mutta..
..se mikä postauksesta jäi hopussa kyydistä pois, oli tämä nahkainen pikkukirjekuorilaukku.
Tein kuoren mukaan tarvittavien lappusten säilytyspaikaksi. Kaikki A4-arkit menevät kuoreen hyvin taitettuna, joten "laukku" toimii varmaan jatkossakin niin sanottuna laukun lomakekuorena.
Tein kuoren niin oikeasta kuin tekonahastakin. Tekonahka toi mukaan vähän jämäkkyyttä. Mallia ja inspiraatiota sain täältä: noxcreate (alkup. ipad-suojus). Blogi on italiaksi(?), mutta kuvat tulkkaavat.
Vein Lontooseen "lomakekuoren", tullessani toin kotiin myös minikotelosuojuksen. Kyseessä on metrokortin läpyskä, jonka kansiin tein kaksi lisätaskua viiltämällä päällismuovit auki. Nyt kansiin voi pistää kortteja tai vaikka kuvia koristeeksi. Tarvitsinkin tuollaisen uuden korttikotelon sellaisiin pikkulaukkuihin, joihin lompakko ei mahdu tai tilanteisiin joihin koko lompsaa ei tarvitse mukaan.
Metrokortin läpyskästä metrokarttaan (jep, kaikkea mäkin lomalta kotiin roudaan!). Pistin kartan, kortin ja parit lipukkeet kehykseen. Tuo on nyt muistuttamassa minua niin hauskasta lomasta.
..se mikä postauksesta jäi hopussa kyydistä pois, oli tämä nahkainen pikkukirjekuorilaukku.
Tein kuoren mukaan tarvittavien lappusten säilytyspaikaksi. Kaikki A4-arkit menevät kuoreen hyvin taitettuna, joten "laukku" toimii varmaan jatkossakin niin sanottuna laukun lomakekuorena.
Tein kuoren niin oikeasta kuin tekonahastakin. Tekonahka toi mukaan vähän jämäkkyyttä. Mallia ja inspiraatiota sain täältä: noxcreate (alkup. ipad-suojus). Blogi on italiaksi(?), mutta kuvat tulkkaavat.
Vein Lontooseen "lomakekuoren", tullessani toin kotiin myös minikotelosuojuksen. Kyseessä on metrokortin läpyskä, jonka kansiin tein kaksi lisätaskua viiltämällä päällismuovit auki. Nyt kansiin voi pistää kortteja tai vaikka kuvia koristeeksi. Tarvitsinkin tuollaisen uuden korttikotelon sellaisiin pikkulaukkuihin, joihin lompakko ei mahdu tai tilanteisiin joihin koko lompsaa ei tarvitse mukaan.
Metrokortin läpyskästä metrokarttaan (jep, kaikkea mäkin lomalta kotiin roudaan!). Pistin kartan, kortin ja parit lipukkeet kehykseen. Tuo on nyt muistuttamassa minua niin hauskasta lomasta.