Mustissa kansissa.

Tässä näette syyn, joka on ominut tänä syksynä aikaa käsitöiltä, inspiroitumiselta ja bloggaamiselta. Mustat kannet, 140 sivua. Kova työ ja pitkä tie, mutta siinä se on: valmis pro gradu. (Turha kysyä aiheesta tai alasta, en kerro sitä kuitenkaan, koska se ei ole blogini suhteen olennaista.) Ja tiedättekö mitä se tarkoittaa vuoden vaihteessa? Valmistujaisjuhlia - ja juhlat tulevat näkymään myös täällä blogissa!

Nyt kun suurin urakka on vihdoin kansissa, on enemmän aikaa myös käsitöille. Kuvan huivi tosin ei ole omista käsistä, vaan sain sen äidiltä lahjaksi. Rakastan itsetehtyjä yllätyslahjoja - etenkin äidiltäni!

Huivi on siitä aivan mahtava, että sen voi kietoa myös kivan muhkeaksi tuubihuiviksi, joka sopii enemmän omiin mieltymyksiin. Ja hitsinvitsi, kun se onkin ilmavuuden ansiosta ihanan lämmin!

Kieltämättä on nyt hiukan pollea olo, kun on saavuttanut jotain mitä on kauan odottanut ja sitäkin kauemmin haaveillut. Toisaalta ihanan vapauttavaa, toisaalta tyhjäntävää. Mitähän sitä seuraavaksi? 

Sarvikuono ja kirahvi.

Laiva on lastattu...kirahvilla, sarvikuonolla, puisella lautasella, maalilla, liimalla ja yhdellä inspiraatiolla..

..ja niin laiva täyttyi yhdellä uudella "korutelineellä"! Eli alustaan pikaliimatut eläimet, maalina akryylimaali (kolme maalikerrosta, kirahvi ei millään meinannut luopua pilkuistaan) ja pinkit väriläiskät kynsilakalla.

Toimii sormuksille, kynsilakalle, hiuspampuloille. Se on hauska ja tyttömäinen - täydellinen siis vaaleanpunaiseen vaatehuoneeseeni. Ja on nyt iloinen alusta, jolle purkaa korut päivän päätteeksi.

Siinä ne kaverukset, hujoppi ja pätkä, marssivat vierekkäin niin kivasti. Ja idea ja inspiraatio jöllitty täältä: Little Gray Fox: Plastic Animals Crafts (katso, näkösällä on myös muita kivoja lelu-askarteluita!).

Patenttipanta.

Hellurei, uutta pääpantaa pukkaa. Tällä erää neulottua ja se on kahden uusimman taidon yhdistymä: patenttineulosta ja palmikkoa. Eli toisin sanoen alkuun pannasta puolet patenttia, yksi palmikonmutka ja loput puolet pannasta taas patenttineulosta. Ajattelin et kun kerran patenttineulos joustaa niin hyvin, niin sehän soveltuu hyvin pääpannaksi. Ja palmikkon alku tuo taas kivan kierrelisän pantaan.

Alkaa kyllä näitä pääpantoja kertymään - eikä kuvassa ole edes kaikki.. (Hassua kuinka eri kokoisilta pannat näyttävät noin kokonaisuutena!) On neulottua, virkattua, ommeltua, kierrätettyä. Ja lisää tekisi mieli tehdä! Addiktio, yes?

Seuraavaksi luvassa jo jotain muuta kuin kutomispuikkoja. Tässähän on ehtinyt kertyä jo ompelukoneesta vieroitusoireita. Inspiraatio, inspiraatio!

Kuvan sormus on näkösällä täällä. Muita pääpantoja (ja -tutoriaaleja) voit selata päähineet-kategoriasta.

Turbaanipipo.

Uusi viikko, uusi pipo, uusi tekniikka! Se on turbaanipipo, ystävät hyvät. Mukava, lämmin ja helppo.

Turbaanipipo eli patenttineuletta sellaiset 90cm. Ensimmäistä kertaa tuli tehtyä patenttineuletta (ks. Käspaikkan ohje). En meinannut ensin tajuta tekniikkaa ollenkaan, mutta kyllä se patentin koodi lähti purkaantumaan..muutamia virheitä pääsi neulokseen, mutta virheet kaunistavat..eikun-miten-se-meni..

Neulos ommellaan pään kiertäväksi turbaaniksi eli keskiosa taakse ja päät otsan kautta taakse yhteen. Vähän oioin ohjetta omanlaisekseni, selaa koko alkuperäinen ohje täältä: Suuri Käsityölehti 9/12.

Mainio tuli, mutta en vielä tiedä vihaanko vai rakastanko pipoa. Jostain kulmista pipo näyttää hölmöltä päässäni. Taidan ehkä tykätä vähän napakoimmista pipoista, tämmöttis tiukkapipo kun olen (hehhe).

La Tour Eiffel.

Laihan kirpparireissun saldo: Eiffel-kaulakoru (1e). Tämmöttis isoa eiffeltornia olinkin halunnut jo pitkään!

Ketju oli tuhannen solmussa, joten poistin ja oioin sen kuntoon. Se menee ketjutarpeiksi, kun hyviä riipuksesta riipukseen siirtyviä kaulaketjuja minulla on jo tarpeeksi. Myös pieni timangipallo meni koruosiin.

Itse tornin huipulle kiinnitin mustan rusettiliehukkeen. Yksinään se näytti niin kylmän tylsältä.

Nyt alkaa jo Eiffelperhettä olemaan moneen lähtöön. Pienet riipukset ja kutistemuovista tekemäni Eiffel.

Pitäisiköhän lähteä Italiaan hakemaan kalteva Pisa-riipus engelsmannien ja ranskalaistornien rinnalle?

Nyt sumuiseen iltaan kynttilöitä, villasukat, suklaata ja vähän cocochanelia. Siitä on hyvä sunnuntai tehty.

Neliöhuivista tuubihuivi.

On ihanaa löytää kirpputorilta just-se-mitä-on-pitkään-etsinyt. Tällä erää kyseessä oli iso neliöhuivi, jota etsin kirpuilta läpi kesän. Kaikki vastaan tulleet olivat väärän värisiä väärällä kuvioinnilla, liian pieniä, liian kalliita, huonokuntosia. Nyt löysin täydellisen värisen ja hyväkuntoisen neliöhuivin - ja vain eurolla!

Ja parasta huivissa on se, että sen avulla tajusin vihdoin miten isoa neliöhuivia voi käyttää tuubihuivina.

Tämä on varmaan monelle peruskauraa, mutta tämä kammottava tuherrus on niille, jotka eivät minunlaillani ole osanneet käyttää neliöhuivia. Eli taita kolmioksi, sido pitkät päät yhteen, pujota kaulaan, sido alas jääneet yhteen ja pujota "uusi reikä" kaulan ympäri. Päät voi myös kiertää "rullalle", todella ison huivin voi kiertää kolme kertaa kaulan ympäri tai yhden kulman voi jättää graafisesti eteen.

Neliöhuivi tuplasi huivini käyttömahdollisuudet, mahtava homma tällaiselle huivien himokäyttäjälle. 

Katso lisää tuubihuiveistani ja niiden käyttövinkeistä muun muassa täältä.

Ne pienet lempparit.

Sain Inkalta haasteen, kiitos Minä itte! Lemppariasioiden haaste on lähtöisin Mokon maailmasta ja halukkaat voivat myös osallistua lahjakortin arvontaan (ks. ohjeet alla). Minun pienet ihanat asiani:

1-2: Valmiit ja onnistuneet neuletyöt sekä uusien tekniikoiden oppiminen. Kuten blogin viimeisimmistä postausaiheista voi päätellä, olen vihdoin musertanut pelkoni (vai laiskuuteni?) neulepuikkoja kohtaan. On ihanaa, että onnistuu ja oppii uusia tekniikoita. Ja vielä ihanampaa on, että en ole ainut joka tykkää lopputuloksista (kiitos siis jokaiselle neulebolerosta tykänneelle)! Positiivinen palaute kannustaa aina!

3. Kasvi, joka ei kuollutkaan. Minua ei ole viherpeukalon taidoilla lahjottu, joten kerta toisensa jälkeen yllätyn, kun yksi viherveska se aina jaksaa herätä eloon jatkuvista vastoinkäymisistä huolimatta. Se oli jo täysin keltainen ja veltto, mutta parturoin sitä metodilla "ei-hajuakaan-mitä-oikein-teen" ja taas se vaan puskee uutta lehteä pintaan! Ihanan sinnikäs jössikkä, se ei anna periksi koskaan!
4. Pienet oivaltamiset. "Miksi-en-ole-tätä-aikaisemmin-hoksannut!" kuten kuvassa oikealla pienensuuri neronleimaus: kapeat lankarullaset mahtuvat vanhan c-kasetin koteloon! Pysyy nuokin järjestyksessä. Ja läpikin näkee, voi ihailla tuota ihanaa kullan väristä lankaa.. Mutta raskinkohan koskaan käyttää sitä?

5. HM:n alennusmekko, joka on mukavuudellaan tämän hetken yksi ehdottomista suosikkimekoistani.
6. Käsirasvat, etenkin hyvät sellaiset - ilman kun vaan ei voi olla. Myönnän, olen koukussa!

7. Täydellisen kypsynyt avokado. Avokado plus paahdettu ruisleipä on vain jotain fantastista. Paahdettu ruisleipä tuorejuustolla ja persijalla on myös jotain mitä voisin suositella kaikkia maistamaan.
8. Valkosipuli - etenkin tuore, luomu, lahjaksi annettu jokasyksyinen sipuliletti, jonka ihana tuoksu valloittaa koko keittiön. Pysyy vampyyrit loitolla ja ruoka terveellisesti maustettuna.

9. Avomiehen kitaransoitto. Tähän ei kyllä perusteluja tarvita. Se on arjen ihanuutta.
10. Cora ja Coran hassut nukkumispaikat ja -asennot. Näistä voisi tehdä montaasin, mutta tässä yksi kuva viime päivien viimeisistä ilta-auringon lämpimistä säteistä, joihin Cora nukahti "istualteen". Siinä se hedonisti lämmössä nuokku ja pilkki minkä ehti. Ja minä tirskuin minkä ehdin!

Näin osallistut haasteeseen, lisätietoa myös täältä:

1. Listaa tämän hetken kymmenen (10) lempiasiaasi (voit halutessasi kopioida haastepostaukseen yllä olevan blogihaastekuvan ja/tai käyttää omia kuviasi).

2. Jaa haaste vähintään viidelle (5) tykkäämällesi blogille ja ilmoita siitä heille.
3. Voit halutessasi myös osallistua Mokon myymäläinstallaatioprojektiin sekä Mokon lahjakortin arvontaan lähettämällä oman lempiasiat -listasi osoitteeseen mokomarket@moko.fi otsikolla: Minun lempiasiani. Ilmoitathan meilissä yhteystietosi. Kaikista lähetyistä lempiasioista valitaan osa ja nämä valitut aiheet tulevat olemaan osa Moko Marketissa järjestettyä esillepanoinstallaatiota, jota päivitetään viikottain teidän lähettämillä lempiasioilla. Jokaisen esiteltävän lempiasian yhteydessä mainitaan lempiasian kertojan nimi ja paikkakunta. Voit seurata myymälän installaatioita Mokon Facebook-sivuilta. Kaikkien osallistujien kesken arvotaan 3 kpl 50€ lahjakortteja Moko Markettiin (arvo yht. 150€). Teidän lempiasioiden mukaan elävä Lempiasioita -näyttely rakennetaan viikolla 41 ja arvontaan voi osallistua 3.10- 2.11.2012. Moko Oy pidättää oikeuden muutoksiin.
4. Muista nauttia listaamistasi lempiasioista mahdollisimman usein!

Teen hyvän mielen vuoksi poikkeuksen ja jaan haasteen heille hyvää mieltä tuoville blogeille:

Looking for Clementines

Tyttö kylmän maan

Figure with drawers

Laura osaa

Nouseva Myrsky

Ruskakeksit.

Syksy on monelle uusien harrastuksien aikaa, mutta minusta syksy on myös sopivaa kyläilyaikaa. Mikäs on sen parempaa laatuaikaa kuin hyvässä seurassa teekupposen äärellä istahtaminen? Ystävät ja läheiset ovat ne, jotka sitä virtaa antaa, kun illat pimenee pimenemistään ja kaamos lähenee.

Olen sitä genreä, joka tykkää viedä kylään jotain mennessään. Tällä erää juuri vuoden vanhentunut emäntä sai ylläriksi itse leivottuja "Ruska-ajan kaurakeksejä". Eli peruskaurakeksejä, joissa on mukana myös kuivattuja hedelmiä kuten papaijaa, ananasta, aprikoosia ja rusinoita. Ovat rapsakoita ja pirteitä!

On tylsää ojentaa keksit muovilootassa pöytään, joten piti miettiä vaihtoehtoisen tavan saada keksit ehjänä perille kyläilykohteeseen. Päätin käärästä keksit pahvin päälle leivinpaperisuojuksen sisään.

Sitten vain sellofaania ympärille ja koristeita päälle. Voila ja keksit ovat valmiina matkaan!

Helppo kaapelineule.

Se on valmis! Syksyn ensimmäinen neulomisprojekti osa yksi: onnistunut! Tässä kuvassa itse neulominen on jo takanapäin, edessä vielä viimeistelyvaiheet, sillä kyseessähän ei ole kaulahuivi laisinkaan.

Neuloin harvaa ja kaposta lettiä sivuraidoilla puolitoista metriä. Isot puikot ja kaksinkertainen lanka, niin tulosta syntyi nopeammin mitä uskoinkaan. Ohuemmalla meiningillä en olisi vielä edes puolitiessä.

Neulomisen jälkeen virkkausvaihe. Tahdoin virkata reunoihin lisäleveyttä, joka toisi samalla jämäkkyyttä..

..sitten itse työn kasaaminen ja viimeistely...ja mikä se siis on, joko jännittää?

Se on bolero! Pieni kietaisuneule, joka kiertää selän takaa edestä ristiin ja takaisin selän taakse.

Tästä se oman version kehittely lähti. Ihastuin suunnattomasti tähän neulemalliin ja koska tiedän, etteivät taitoni vielä olisi mitenkään riittäneet noin monimutkaisen ja kauniin jäljen tekoon, loin oman yksinkertaisemman version. Ei se yhtä viehkeä ole, mutta olen aikaansaannoksestani silti kovin ylpeä.

Alkuperäinen ohje ostettavista Etsystä: Criss Cross Cabled Sweater Vest, PATTERN Design by Pilland.

Ja tässä Pirkko näyttää valmista tulosta. Kiinnitin etuosan ristiinmenevät osat laidoistaan toisistaan kiinni, jotta neule on peittävämpi ja käytännöllisempi. Eipä tarvitsise kokoajan nykiä ja asetella päälle.

Bolero on ihana, lämmin ja pehmoinen. Se pidentää monen vilpoisen mekon ja puseron sesonki-ikää. Vielä parempi neule olisi, jos olisin osannut tehdä näyttävämpää palmikkokuviointia. Ainakin tämän neulomisen kautta tuli halu kokeilla jotain vaativampaa, koska tuo kävi jo pidemmän päälle tylsäksi.

No niin mitäs sitten seuraavaksi opetellaan neulomaan? Monimutkaisempi palmikkoneule? Kuvioneule? Pitää kuluttaa lankaa silloin, kun puikot käy kuumina, sen jälkeen varmaan ompelukin sitten taas maittaa.

Makua leivän päälle.

Kokeilen mielelläni kaikkea helposti ja nopeasti valmistuvaa pikkusafkaa. Nyt uutena kokeiluna vuorossa olivat maustetut voit, toisin sanoen a plus b on yhtä kuin voihin sekoitetut makua tuovat lisukkeet.

Kokeilin neljää erilaista: hasselpähkinä-hunajaa, mansikkahilloa, valkosipulia ja lime-sitruunaa. Reseptejä on netti täynnä, hae inspiraatiota eri makuihin vaikka tästä listasta: 60 Flavored Butter Recipes.

Sitten homman kivoin osuus eli haarukalla voin sörssääminen sekaisin ennen ärsyttävintä osuutta eli voin paketoimista leivinpaperiin. Jos olisi tehnyt isommat satsit niin ne olisi voinyt laittaa suoraan rasiaan.

Ja lopputulos? Valkosipuli on jo lähes syöty (ei mikään yllätys tällaiselle valkosipulin ylikäyttäjälle), se maistuu taivaalliselta esimerkiksi hapankorpun päällä. Lime-sitruuna jäi hiukan laimeaksi, mutta maistuu toki. Sitä pitäisi vielä kokeilla salaatin tai kalan kanssa. Pähkinävoi yllätti, se sopii ainakin paahdetun ruisleivän päälle, nam! Ja entä mansikka? On jäänyt vielä testaamatta. En uskalla, se näyttää pilaantuneelta lihalta tai erittäin kummalliselta makkaralta. Hillon mansikkamöllykät olisi kai pitänyt ihan soseuttaa voin sekaan..Ehkä joku päivä karaistun sen epäesteettiselle ulkonäölle ja uskallan maistaa sitä.

Tuolillekin villasukat.

Isomman projektin kesken on hyvä nautiskella pieni välipala. Tällä erää sopivaksi miniherkuksi osui ja upposi "tuolisukat" eli virkatut pehmusteet tuolinjaloille. Jakkarasta olikin lähtenyt yhdestä jalasta muovituppi irti, joten pehmustesukat olivat tarpeeseen. Tuli samalla sininen jämälanka käytettyä pois.

Tuolisukka-idis (ja sovellettava ohje) täältä: All About Ami: Chair Socks. Vaihtoehtoinen toteutustapa on myös neuloa pitkät "polvisukat" kuten täällä: Red Heart: Protect your socks; knitting pattern.