Vuoden 2014 viimeinen.

Joulu on vietetty ja vuosi taas vaihtuu. Oma tajunta jäi viime viikolle, sitten iski kunnon flunssa. En olisi uskonut, että vielä tälle vuodelle piti sairastaa kova kuume. Vieläkin on pää ihan pökkyrällä. Eihän tässä edes tajua, että ihanjustkohta on vuosi 2015. Viime vuonna olin jouluna kipeä, nyt näköjään välipäivät ja vuodenvaihtumisen. Onneksi joulu oli hyvä. Se oli perinteinen, paljon syömistä, herkuttelua ja oleilua. Munatotia, joulutortun muotoisia servettejä, Sarpanevassa haudutettua joulupuuroa, mahtavaa juustopiirasta. Ja joulupukkikin kävi. Toiveet kuultiin (yöpaitoja, wokkipannu, ihanaihana Harlow and Sage-kirja) ja yllätyksiäkin tuli (Pentikin jättiviltti, Marimekon teepannu, raakajälkiruokakirja aloituspakkauksineen, Muutto-muumimuki ja -kulho). Joulu oli hyvä. Voi vain toivoa, että myös ensi vuosi olisi hyvä.

Hyvää tulevaa vuotta lukijat! Kiitos vuoden aikana mukanaan tulleille, kiitos kaikille kommentoijille, kiitos tykkäilijöille ja kiitos inspiroituneille! Ensi vuonna uudet jutut, uudet suunnitelmat. Palaan tervehtyneenä ja kerron sitten mitä tuli itse tehtyä pukinkonttiin. Vaikka itse sanonkin, tuli tehtyä aika makeita juttuja.

Uusia jouluperinteitä osa 2/2.

Viime jouluna aloitimme uuden jouluperinteen. Annoin miehelle lahjaksi puseron ja tunikan (joka oli minulle), joissa oli mätsäävät rumat kuuset. Kyseessä on "Ugly Christmas Sweaters"- perinne eli joulun ajan löllöilypaidat, joihin lisätään joka joulu uudet koristeet. Ekat olivat latvan tähdet, nyt lisäsin punaiset pallokoristeet. En malta odottaa, että nämä kuuset ovat joku kaunis joulu täynnä erilaisia rumia yksityiskohtia..! Mitä rumempi, sitä parempi! Mies oli ihan hassu, kun kyseenalaisti paitojen kestävyyden hamaan tulevaisuuteen. No broblemos, siihen on jo suunnitelma. Jos paidat hajoaa, eihän se ole kuin leikata kuuset irti ja kiinnittää seuraaviin yläosiin. Ja perinne saa taas jatkua.

Kalsari-mies ja yöpöksy-minä rumissa joulupaidoissaan kuittaavat ja toivottavat teille nyt hyvää joulua!

Uusia jouluperinteitä osa 1/2.

Toteutin jälleen uudehkon jouluperinteeni. Päätin vuonna 2010 tehdä joka joulu uuden joulupallon ja perinne on pitänyt. Tajusin, että tässähän alkaa olla jo puolivuosikymmenen kokoelma hanskassa! Jo nyt näkee kivasti kuinka on eri tyylit eri vuosina miellyttäneet silmää. Hauskaa seurata millaisia palloja sitä vielä tulee tulevaisuudessa tehtyä.

Edelliset joulupallot: ylhäällä punainen 2010-pallo, keskellä vuoden 2011 pallot: punainen sekä kirjansivuilla päällystetty "peurapallo" ja alhaalla 2012 graafinen pallo sekä viime joulun hempeä sininen pallo.

Tänä vuonna päätin yllättää itsenikin ja otin ihan kunnon överisti blingimmän linjan.

Se oli ennen punainen pallo. Maalasin valkoiseksi, liimasin peilipaloja ja kuorrutin glitterliimalla. Ihanan överi!

Vastapainoksi tein toisenkin vuosipallon, vähän hillitymmän. Idea pallon tyyliin inspiroitui täältä ja täältä.

Ja kun kerran joululahjat olivat jo pulkassa..tuumasin, että mikäs jos tekisi uusia kuusenkoristeita lisää ihan kunnolla?

Ensin maalasin nämä pienet pääsiäismunaset. Pistin keväällä syrjään juurikin kuusenkoristeiksi ajatellen..

..maalasin ne valkoisiksi ja sudin päälle glitter-kynsilakkoja. Kivat ja kevyet, sopivat hennoille oksille hyvin.

Sitten tein mustista pilleistä lumitähtiä! Nämä jo vaativat valmistuakseen astetta enemmän pikkunäppäryyttä.

Mallia ja idean lumitähtiin katsoin täältä: HandMade 4all: Recycled plastic straws.

Pillien jälkeen syntyi vähän erilaisia tähtiä..ensin meinasin virkata taivuttelemieni metallilankojen ympärille, mutta en niistä tykännytkään. Päädyin kuorruttamaan metallit kreppipaperisuikaleilla.

Ripustuslenkkejä en tähtiin laittanut ollenkaan, vaan pujotin sellaisenaan pöytäkuusen oksille (joo meillä on sekä iso muovikuusi, että minikokoinen pöytäkuusi..). Aikaisemmin tein pöytäkuuselle myös joulukalenterin feilatusta versiosta koristenauhan ompelemalla perinteiseen tyyliin palloja putkeen.

Myös tämän metallisen pöllön pistin kuuseen. Se on kai ollut ennen vyönsolki. Poistin turhan väkäset ja ripustin lankaan roikkumaan. Tuli aika hauska, vähän retro, mutta ei liian retro. Onpahan ainakin ainutlaatuinen koriste!

Ja lopuksi vielä toinen pikkulintu. Tämän tein harmaasta fimosta aikaisemmin. Päälle sudin myös glitterkynsilakkaa. Ajattelin pitää tätä myös ikkunassa joulun jälkeen ettei jäisi vain joulukoristeeksi.

Siinä oli jokseenkin sekalainen otanta koristeita! Eri tyylejä, eri materiaaleja. Mikä oli sinun mieleesi eniten?

Joulutikkareista litkua.

Tässäpä olisi vähän erilaisia tonttuja! Värit muistuttavat saippuaa, mutta ne ovat tonttuja nimeltä Candy Cane Vodka.

Laitoin parisen päivää sitten joulutikkareita (candy canes, mikä niiden oikea suomenkielinen nimi on? Kutsun niitä vain joulutikkareiksi..) murskattuna pikkuisiin vodkapulloihin. Aika äkkiä ne liukenivat! Otin kuvan noin vartin jälkeen. Parin tunnin päästä väri oli jo aika tasainen.

(Kaada eka vähän vodkaa pois ja paloittele parin cm pätkiksi. Yhteen pulloon taisin laittaa puolitoista tikkaria. Ravistele välillä ettei pätkät jämähdä pohjaan kiinni.) Idea täältä: ScaryMommy: Candy Flavored Vodka.

Lopuksi koristelin pullot kokonaisilla joulutikkareilla, pahviläpysköillä ja tonttu-parta-combolla. Ihan yleisliimalla kiinnitin huopapalat pullon korkin yläreunaan. Hyvin pysyvät kiinni korkkia avatessakin.

Nämä tontut tein tämän vuoden vikoihin pikkujouluihin pitämäni kilpailun palkinnoiksi. Kivat pikkuiset yllärit voittajille. Mausta en tiedä, kun en ole huikkaa näistä ottanut, mutta maunkin uhalla..ovat ne ainakin hauskat ja odottomattomat!

Vinkki: tässä olisi vielä sopivasti aikaa tehdä karkkivodkaa vaikka jouluviemisiksi - mutta vain jos ikää riittää.

EDIT // Makutulos: ihanan piparminttumainen, yllättävä, ei ällömakea. Saajat tykkäsivät ja myös tekijä tykkäsi. Suosittelen!

Valkoiset tontut.

Tämä tonttu on vuodesta toiseen lojunut joulukoristelaatikon pohjalla. Vähän on jo reppana, milloin lie olen sen tehnyt, joskus ala-asteen alkutaipaleella? Hassua kuinka joskus sitä säilyttää jotain vain sen takia, että on tehnyt sen lapsena - vaikka tietää, ettei koskaan tule laittamaan sitä esille mihinkään. Nyt oli tontun aika sanoa heihei ja moimoi modernisoitumiselle. (Ei huolta niille, joiden mielestä lapsuuden koristuksiin ei pitäisi kajota. On mulla vielä pari edelleen käyttökelpoista lapsuuden joulu-askartelua tallessa, kuten kerhotätin luona tehty tonttunen, joka on siirtynyt varmuuden vuoksi muistojen laatikkoon pysyäkseen paremmassa tallessa.)

Ja kokovalkoinen siitä sitten tuli (ei taida olla lainkaan yllättävää). Pelkistetympi lakki ja silmät piiloon. Kaulahuivin ja vyön lisäsin pakon myötä, kun edelliset punaset koristeet eivät lähteneet kunnolla pois ja jollain oli niiden jäljet peitettävä.

Sitten tahdoin lisää tonttuja. Tontulle pitää olla kavereita! En muista mihin tyyräsin massapallot, joten tartuin sitten näihin isoihin puuhelmiin.

Maalia päälle ja helmet päällekkäin. Ja sitten totesin. Oho. Hupsista, nämähän on ihan kuin Aarikan klassiset puutontut! Ei ollut tarkoitus niitä kopioida, mutta niiden näköisiä niistä kuitenkin tuli. Samaan hengen vetoon sitten jätin toiselta tontulta kaulahuivin pois ja laitoin tilalle metallilangasta ja helmistä kaulakorun - niin kuin sillä mielestäni yhdellä kivoimmalla Aarikan tontulla on. Että jos alintajunta tahtoo tehdä tee-se-itse-versioita-Aarikasta niin tehdään sitten.

Semmoinen tonttuperjantai. Tässähän voisi vaikka tehdä lisää tonttuja. Tai kuusenkoristeita. Tai tonttuja kuusenkoristeiksi! Nämä helmitontut ainakin olisivat tosi somat kuusessa!

Vaatteiden vaihtopäivät.

Kävin jokunen aika sitten vaatteiden vaihtopäivillä. Viime vuonna käynti tuotti monta diy-postausta (osa 1 / osa 2 / osa 3), mutta nyt kävi toisin. Voisiko sanoa, että joko bongasin liian hyvää tavaraa (joille ei tarvitse tehdä juurikaan mitään) tai juttuja, joille en aio tehdä vielä mitään (no kun joululahjat). En siis ajatellut postaavani ollenkaan vaihtopäivistä, mutta paremman puutteessa postaanpas silti, vaikka se vähän tylsää onkin.

Ekaksi lempparilöydöt: valkoinen, hiaton ja pitkähelmainen pusero (liian suuri, pitää vähän pienentää), kaksi huivia (pääsivät pesun jälkeen suoraan käyttöön) ja Mangon "hiukan kimmeltävä", löysänmallinen paita, jossa en ole ainakaan vielä huomannut mitään vikaa. Se on i h a n a.

Sitten vähemmän lemppari: neulebaskeri. En kyllä tykkää baskereista, mutta ajattelin silti totutella. Tämä on suht hyväkuntoinen ja varmasti lämmin - neuletta kaksinkerroin, joten kyllä pitäisi järjen päässä lämpimänä pakkasillakin. Pistinkin vasta vanhoja pipoja pois, joten baskeri tuli ihan hyvään saumaan.

Läpikuultava sifonkipusero, kellohelmainen kesähame ja tuleva trikoinen kesämekko. Melko hyviä sellaisenaan, mutta vähän kesäisiä, joten laitoin suoraan pesun jälkeen kesävaatteiden laatikkoon odottelemaan.

Nämä kaksi jäi mietintään paremmalle ajalle. Näissä on kummassakin aika kiva pääntie, mutta toinen on ihan liian pitkä (helma roikkuu pohkeessa, ei hyvä), toinen taas aivan liian lyhyt (napa näkyy, ei hyvä). Jotain on siis niille tehtävä.

Kotona tajusin, että toin mukanani vahingossa kaksi vikatikkiä. Sekä tuubitoppi ja trikoomekko osottautuivat mittasuhteiltaan ihan kummallisiksi. Joko vien ne eteenpäin kierrärille tai laitan ne trikoomatskuksi..

Tämä mokkatakki on ainut, jonka jo heti kotona silppusin paloiksi. Tajusin heti takin nähdessäni, että tuostahan saan tarvitsemaani materiaalia pariin joululahjaan..! Vielä en voi kertoa mitä tein, joten mokkatakki esittäytyy siis uusissa muodoissaan uudelleen joulun jälkeen.

Tämäkin hilekasa saa jäädä vielä mysteeri-projektiksi. Tiedän täsmälleen miten mekon muokkaan ja mitä varten sen teen!

Pisteenä iin päälle: Forrest Gump. Yksi lempparileffoistani, miksei myös yksi lempparikirjoistani? 20 vuotta vanha kirja ja edelleen hyvässä kunnossa. Poistin vain tahmasen (yäk) paperikannen. Pistin nauhan ympäri sen takia, koska tahdon säästää kirjan joulupäivien lukemiseksi. Vain lahjaksi naamioimalla pystyn varmistamaan, etten olisi jo alusta lukenut "ihanvaanvähän".. Että kiitos vain PekkaplusJaana, kirja on päässyt uudestaan kuusen alle odottelemaan jouluaattoa.

Ihan hyvät vaihtopäivät olivat. Ja sanottakoon vielä, että kyllä minäkin kassillisen sinne vein muiden otettavaksi, en vain tuonut "uutta" kotiin. Pussi meni, pussi tuli..sehän on niin kuin plusmiinusnolla, eikö?

Joululahjoja tuntemattomille.

Etenkin näin joulunaikaan on tärkeää muistaa myös niitä, joilla on syystä tai toisesta elämässä vaikeaa. Niitä, jotka tahtoisivat viettää joulua, mutta eivät siihen ilman apua pysty. Minä päätin kantaa korteni kekoon ja halusin antaa jouluiloa kahdelle minulle tuntemattomalle perheelle. Heille oli jo menossa ruoka-apua, joten päädyin yllätyslahjoihin. Ja koska teenhän omalle perheelle paketit itse, myös nämä lahjoitukset tein itse. Aika riskaabelia peliä, kun saajista ei tiennyt juuri mitään iän ja sukupuolen lisäksi, mutta meni metsään tai ei, tällaiset itsetehdyt joulupaketit perheille kääräsin paperiin:

Perhe 1: vanhemmat ja neljä lasta (4-12v). Laitoin kaikille lapsille omat pienet paketit. Pienelle pojalle tein (sieltämissäaitaonmatalin) onesize-koolla supersankari-viitan ja naamion. Pikkusisko sai samaan henkeen keijutytön varusteet eli tyllihenkisen pitsi- ja sifonkihameen, huiskun/sauvan/mikätuonyton ja keijusiivet. Noita siiviä mietin kauan, että mistä saan sellaiset postin kestävät ja kevyet tehtyä..ratkaisuna oli paksu muovitasku, jonka leikkasin, koristelin ja laskostin siiviksi. Lopuksi lenksut käsille ja sehän oli siinä!

Vanhemmalle pojalle ompelin kääntöpuoleisen trikoopipon ja lisukkeeksi nahasta piikin muotoisen avaimenperän/reppukoristeen. Perheen vanhempi tyär saa minulta karkkipaperista Marianne-pussukan, jonka sisältä löytyy kukka- ja perhoskuvioinen riipus (mutta mihin se meni piiloon, kun ei kuvassa näy!!).

Näiden lisäksi kokosin ns. koko perheen olympialaiset-kisapaketin. Toisin sanoen, kirjotin ohjeet ja loin kuuden lajin pikkukisan, jonka perhe voi pelata kahteen joukkueeseen jakautuneena. Lajeista saa pisteitä ja voittajajoukkue saa palkinnoksi mukana tulleen ylläripaketin (eli suklaapatukkapussin). Ajattelin, että se voisi olla kiva lisä. Jouluna perheen yhdessä tekeminen ja oleminen on tärkeää, niistä ne rakkaimmat lapsuuden joulumuistot tulevat, ei lahjoista ja yltäkylläisestä syömisestä.

Leikkimielisen olympialaisten lajeiksi laitoin seuraavat minikisat: 
- tulitikun pituusheitto (eli vuorotellen tikkua heitetään ja pisimmälle heittänyt joukkue voittaa)
- mediabingo (eli normaali bingo, perhe pistää telkkarin päälle ja bongaa taulukkoon määrättyjä asioita, 
esimerkiksi tummahiuksisen miehen, auringon, talon, auton, minkä tahansa eläimen..nopein bingon saava joukke voittaa)
- riisiviesti (eli riisin kuljetusta lusikalla kupista toiseen ja takaisin viestinä, nopein joukkue voittaa)
- ilmapallon pomputus (eli ilmapallon pitäminen ilmassa ilman lattialle tippumista, ketterin joukkue voittaa)
- nauramattomuuskisa (eli joukkueet pyrkivät olemaan nauramatta pisimpään, vaikka toiset yrittäisivät naurattaa)
- pujottelu (eli viestinä joustavan lenkin läpi itsensä pujottelu "spedetyyliin", nopein joukkue voittaa)

Perhe 2: pariskunta. Vaimo toivoi lahjaksi yöpaitaa ja sellaisen hänelle päätin antaa. Koko oli tiedossa, mutta mallista ja mieltymyksistä ei mitään tietoa. Yritin kovin harkita oikean paitulin ostamista, mutta apua, kuinka olisin voinut päättää minkä valitsen? Yöpaita tuntui kovin henkilökohtaiselta. En tiedä miksi siis kaiken sen epäröinnin jälkeen päädyin ottamaan printittömän mallin räpsäkän makeassa värissä..onhan tuo aika mielipiteitä jakava väri..! Mutta se puhutteli ja päätin rohkeasti kuunnella sitä. Ja heitin vielä riskikertoimen tuplaksi lisäämällä päälle oranssin puhekuplan ja mustalla sekä hopealla maalasin vielä hyvää yötä-tekstin. Tämä saattaa olla todella huono tai sitten todella hyvä, ha!

Pariskunnan toiselle osapuolelle ompelin fleecestä olo- ja unisukat. Tein sukat tällä omalla tossukka-tutoriaalillani, mutta tällä erää tein tuollaisella simppelimmällä mallilla, ovat vähän kuin varrettomat nilkkasukat.

Ja kummallekin perheelle kirjoitin vielä ihan perinteiset kirjeet, joissa erikseen tahdoin omin sanoin toivottaa hyvää joulua. Todella toivon, että minä ja muut jouluapua perheille lahjoittavat antavat heille edes vähän jouluiloa ja toivoa paremmasta tulevasta vuodesta.

Heräsikö sinullekin halu auttaa? Apua tarvitsevat (aina, ei vain jouluna) niin monet ja monenlaiset perheet. Vähävaraiset, sairauksistä kärsivät, yksinäiset ja tietenkin myös vanhukset. Ja etenkin ne, joilla ei ole minkäänlaista tukiverkkoa. Selvitä alueellasi jouluapua järjestävät tahot. Vielä ennättää auttaa. Valitse millainen apu sopii sinulle, se voi olla ruoka-apua, siivousta, lahjoja (useimmat tahot keräävät esimerkiksi käyttökelpoisia vaatteita ja leluja vähävaraisille perheille annettavaksi) tai vaikka suoraan rahallista apua hyväntekeväisyyteen.

Fimoilua osa 3.

Vielä kerran fimoja! Osa kolmonen: kaulakorut. (Ks. osa 1. / osa 2.) Ja niitä tein kerralla oikein kunnon satsin!

Ensin tein pari marmoroitua (riipus-versio tulikin jo edellisessä postauksessa näytettyä) riipusta, sitten muutaman koko mustan, yksinkertaisen riipuksen (pelkkä rinkula, solmu ja iso viilletty möllykkä) ja lopuksi vielä neljä "piikki-korua". Jotku sanois hampaiksi, toiset minisarviksi, minä piikeiksi. Vasemmasta oikeaan: pelkkä suora piikki - uurrettu kaareva piikki - monivärinen piikki ja lopuksi vielä kokeilujen kautta ns. kerroksellinen piikki.

Ja sokerina pohjalla on pikkuinen harmaa tonttunen! Vähän jäi vinkkuraksi, mutta kaulassa riippuessa se "suoristuu". Vastaavaa joulu-riipusta kaipailinkin jo viime jouluna ja nyt minulla on sellainen! Nyt loppu fimoilut ainakin hetkeksi, seuraavaksi sitten jotain ihan muuta.

Fimoilua osa 2.

Kun olin jo ehtinyt vähän lämmitellä Fimo-massojen kanssa (ks. eka postaus tästä) niin rohkenin kokeilla marmorointia.
Ja se oli.. yllättävän vaikeaa! Se, että sai kuvioista ja väreistä juuri mieleiset (tai edes osasi päättää mikä on just se mieleinen..) oli todella haastavaa!

Ensimmäisiä mieleisiä kokeiluja, jotka pääsi uuniin asti kovettumaan on tämä ratkoja. Vara-ratkurin muovisuojus murtu, joten tein sille massasta uuden päällisen. Idea tuli mieleen näkemistäni massoilla päällystetyistä virkkuukoukuista (en nyt linkkaa mihinkään, kun en tiedä minne linkata. Pinterest on niitä virkkuukoukkuja pulloillaan.) ja ajattelin, että miksei sama toimisi myös ratkojan kanssa! Ja sehän toimii.

Sitten tahdoin tehdä pienen pieniä kulhoja. Tämmöisiä 5-10 cm halkaisijaltaan olevia. Vastaavia aina kaipaa käden ulottuville esimerkiksi, kun purkaa koruja tai lajittelee helmiä tai muita pieniä osia.
Tuon valkoisen piti olla oikein haaleasti marmoroitu, mutta se vähän epäonnistui. Liian hailakaksi jäi sitten kuitenkin.

Paremmin onnistui tämä versio (se on kuppi tuikkukynttilälle), mutta sen laidat taas..jäivät vähän..epähuomiolle.

Mutta tästä tuli omasta mielestäni onnistunein..! Alustan kuviosta tuli aika makea, vähän jokseenkin salvadordalimainen.

Jotain isoa ja jotain myös pientä, kuten nämä korut. Turkoosin pyörteen aion liimata joko sormuspohjaan tai rintaneulaan. Riipuksen kanssa päätin skipata liimaus-vaiheen, joten painoin massan suoraan riipuspohjaan ja kovetin uunissa sellaisenaan.

Sellaisia! Eikä siinä vielä kaikki, Fimoilua osa kolmoisessa tulossa useampi jos toinenkin Fimo-kaulakoru!

Fimoilua osa 1.

Instagram-tiliäni seuraavat jo näkivätkin, että hurahdin Fimo-massoihin. Ostin niitä nyt ekaa kertaa ja eiliset kokeilut tuottivat jo tulosta. Cernit on massana tuttu, mutta sitäkään en ole käsitellyt sitten...milloin lie viimeksi?

Lähdin pienestä liikkeelle ja tein parit minimöhkäle-nappikorvakorut, joita olen pitkään mielessä hautonut.

Sitten tein samalla kaavalla jotain vähän suurempaa. Kaksi sormusta, toisen möhkäleenä, toinen laattana.

Sitten kokeilin massoilla letittämistä. Tuli kaksi kivaa, ohutta sormusta, joita voi pitää yhdessä tai erikseen. Idea ja malli letitettyihin sormuksiin bongasin täältä: hello natural: DIY Ombre Clay Stacking Rings.

Ja sormuksista vielä isompaan: sormus...putki? Englanniksi clay ring cone, joten sanoisko tuota suomeksi sitten sormustikuksi? Sormuskartio? Sormus..joku..pötkö. Kuitenkin paikka, johon pudottaa sormukset. Idea puikuiloihin näistä kahdesta erilaisesta esimerkistä: the Merrythough / Adventures in Fashion.

Myöhemmin lisää fimoiluja, osa kaksi tulossa! Ja kolmaskin. Taisin jäädä pahasti koukkuun.