Hapsukorvakoruja ystävälle.

Okei, nyt tulee korvakoruja ihan putkessa. Mutta tällä erää ei sentäs ole nämä minulle, vaan ystävälleni tilaustyönä. Hän toimitti toivotut mitat, koukut ja konseptin, minä vain sitten toteutin toiveet. Ystäväni tilasi yhden parin sijaan kahdet. Ja tältä näyttää arkeen tehdyt korvikset. Mustaa kierrätysnahkaa toivotussa hapsutetussa muodossa.

Toinen korvispari on sitten vähän räväkämpi. Sama muotokieli, mutta maalattuna. Tein tämän parin tekonahasta pitempänä ja kapeampana versiona. Yhtä leveänä olisivat voineet olla kovin massiiviset. Kapeana ovat sirommat ja myös kevyemmät kantaa.

Tämä "villikortti" kyllä sopii omistajalleen tosi hyvin! Pituutta vähän tehdessä jännitin, koska se mikä itselle kävisi, voi toiselle olla liian pitkä tai tynkä kaulan pituuden nähden. Mutta hyvä pituus tuli valittua!

Ja tässä vielä arki-versio. Kiitos tilauksesta ystäväni. On ihanaa valmistaa itsetehtyä myös toisille - ja vielä toiveesta!

Huttupakkaus.

Kylläpä aina ärsytyskynnys nousee, kun vastaan tulee pieni tuote, jonka pakkauksessa on enemmän ilmaa kuin tavaraa itseään. Ärsyttää kaikki elintarvikepakkausket, kosmetiikkatuotteet ja etenkin elektoriniikkakamat, jotka pakataan ihan liian isoihin laatikoihin. Sanon sellaisia huttupakkauksiksi.  Huttua ovat täynnä. Esimerkkinä huttulaatikosta on tämä hankinta, jossa itse tuote oli noin pyykkipojan kokoinen ja silti sitä varten oli valmistettu näinkin suuret ja moniosaiset kuoret. Argh.

Pyörittelin laatikkoa ärsytyksissäni ja päätin, että se ei kyllä mene pahvikeräyslootaan. Vähän fiksausta ja päälle teippaamista ja siitä tuli justeikämelkeinhyvä piensäläloota. Tuli hyvä mieli, kun sai pakkausmatskua hyötykäyttöön.

Tarvitsinkin pientä rasiaa työpöydälle klemmareille ja sen sellaisille. Tästä tuli tarpeeseen oikein hyvä loota.

Ja katsokaat näitä! Nämäkin on samasta huttupakkauksesta! Laatikossa olleesta muovilevystä. Se oli käsissä kivan taipusaa, joten kokeilin jaksaako sakset leikata siitä suikaleita. Ja jaksoihan ne.

Leikasin kumpaankin korvikseen kaksi suikaletta, pistin päihin paksulla neulalla reiät ja kokosin koukkuihin. Kivat, kevyet ja muotokieleltään sopivan yksinkertaiset. Vastaavia muovikoruja olen joskus ennenkin esitellyt.

Monen pakkauksen muoveja voi hyödyntää korumateriaalina. Jos se on puhdas ja sitä voi työstää saksilla tai leikkurilla, niin eikun vain työstettävää muotoa valitsemaan. Paksumpaan muoviin saa korulenkille reiät, kun pistää kynttilässä kuumennetun neulan muovin läpi (mutta ethän hengittele sulavan muovin höyryjä). Muovia ei tarvitse edes jättää sellaiseksi, sen voi päällystää aika rajoituksetta maalaamalla, teippaamalla tai muilla koristeilla.

Ja muovikoruista innostuneena tein samasta muovilevystä myös kaulakorun vähän taivuttamalla sitä kaarevaan muotoon ja lisäämällä alareunaan helmiä ja HM:n alekorusta irrotetuilta tasseleilla.

Kaulakorusta tuli yllättävän monipuolinen, sen voi ihan hyvin liittää lyhyeen tai pitkään kaulaketjuun.

Sellainen setti. Ja on taas yhdet pakkausmateriaalit kierrätetty uuteen käyttötarkoitukseen.

Pöytätableteista kassi.

Vanhat (ja rumat) vyöt sekä osin kulahtaneet kangaspöytätabletit ovat kaksi aika vaikeaa tavaraa saada kirpparilla kiertoon. Eivät liiku edes pilkkahintaan, koska kaikilla on huonoja vöitä ja vanhoja tabletteja kotona valmiiksi. No ei kaikilla, mutta aika monella. Siitäpä sain idean, miksen yhdistäisi nämä kaksi hylkiötä toisiinsa käytännölliseksi tuotteeksi?

Niin syntyi viime vuoden keväällä tämä vyökassi. Kassivyö. Tablettikassi. Millä sitä nyt kutsua ken tahtoo. Kierrätystä konsanaan, kaksi tablettia vastakkain ja vyöstä rivat. Jätin soljenkin paikalleen. Olisi voinut ottaa poiskin, mutta ainakin katsoja näkee mistä kierrätetty hihna on peräisin.

Kuva: R. Lillemägi

Alkujaan kassin piti näyttäytyä rekvisiittana Itte tein ja kierrätin - kirjassani, mutta sitten se karsiutui sisällyksestä pois.

Kuva: R. Lillemägi

Mallini Satu kantaa kyllä näppärästi kassia. Kassi oli tässä "Tee neulehameesta neuletakki" -kuvauksessa mukana.

Ja neuletakin ohjeen kylkeen läpäisi tämä kuva. Kassi on kyllä siellä...mutta kuva-alueen ulkopuolelle jääneenä.

Vaikkei kassi päässyt kirjaan mukaan, on se silti senkin edestä päässyt olemaan käytössä. Olen todennut pöytätabletit ja nahkavyön aika pirun kestäväksi apuriksi painaville kantamuksille. Että jos nyt ei kotoa löydy niitä kulahtaneita pöytätabletteja, mars kirppisvalikoimalle kierrätysmatkua hakemaan. Myös lisää kierrätysideoita löytyy kirjastani (ks. ostopaikat, valikoimassa myös e-kirja!).

Kolmioista kollaasi.

Illan ilo, askartelua! Kasa leikeltävää, aikaa ja sakset sekä kova hetken inspiraatio ilman sen suurempaa suunnitelmaa.

Päätin, että nyt silppuan kollaasin jemmattuista kortteista ja näteistä papereista yhden taulun peitoksi. Se on ollut seinällä ihan tyhjänä jo pitkän tovin. En ole vielä keksinyt mitä pleksin alle kuvaksi maalaisin ja tyhjä taulu jo rassasi silmää.

Idea lähti tästä kortista, joka on pitkin vuosia kurkkinut useammasta paikkaa. Nyt leikkasin sen pyramidiksi kollaasia varten.

Ja tällainen kollaasi siitä sitten tuli. Mielivaltainen sommittelu ja kaksipuoleisella teipillä kiinni. Aivan hyvä, kivasti väriä ja joskin sopivasti lapsenmielinen. Ehkä leikikkyys antaa inspiraatiota "sen oikean" taulun tekemiseen?

Katsokaa, siellä on myös nelijalkainen kaverimme! Ja kaavapaperia. Ja Marimekon Kaivo. Ja pala karttaa. Monenlaista!

DIY: käyntikortit.

Ai niin! Tein blogiani/kirjaani varten ensimmäistä kertaa käyntikortteja! Hassuja turhakkeita, mutta myös osin hyödyllisiäkin.

Alkujaan lähdin tekemään näitä julkkareiden lahjakasseja varten, mutta nyt tein satsin lisää. Aion jakaa kortteja aina, kun tulee keskustelua jonkun kanssa blogista/kirjasta/ylipäätään itse tekemisestä tai kierrätyskäsitöistä. Myös ekologisuus ja tee-se-itse-meininki pilke ovat syitä miksi en lähtenyt teettämään kortteja. Tahdoin itte tehdä. Ja edes vähän kierrättäen. Itse tietolärpäkkeet piti printauttaa, mutta pohjat on pelastettu roskis-tuomion saaneilta pilkkupahveilta. Liimaa en näihin käyttänyt ollenkaan, vaan kiinnitin puolet toisiinsa ompelemalla. Se tuo myös persoonallisen lisän.

Näiden korttien tekeminen oli kyllä ihan lepposaa pikkupuuhaa. Surrur, tikit paperin laitaa myöten ja reunojen leikkaaminen (ja leikkuujämien kerääminen paperinkierrätykseen). Cora toimi laadunvalvojana. Tommonen lähietäisyyden kyttääjä se on, saa välillä varoa ettei sakset leikkaa nenänpäästä palaa pois.

Game of Thrones-koru.

Joillekin tässä on vain hassu möllykkä. Tuollainen munanmuotoinen pallukka. Joillekin toisille se on taas jotain muuta.

Joillekin muille, kuten minulle ja muille kaltaisilleni Game of Thrones-faneille kyseessä on selvä lohikäärmeen muna.

Kuva täältä.

Ne, joille ei nyt selkiytynyt mistä on kyse, lähtökohtana ovat nämä lohikäärmeen munat, jotka olivat iso juttu Game of Thronesin ekalla kaudella. Nyt alkaneella kaudella munien lohikäärmeet ovat jo "aikuisia".

Idea koruun lähti pääsiäisenä. Netistä tulvi vastaan Game of Thronesin inspiroimia pääsiäismunia. Ei ollut aikaa lähteä sille tielle, joten idea siirtyi kaulakoruksi. Vastaavia on muitakin, idea ei ole omani, mutta koska en käyttänyt mallina/inspiraation lähteenä mitään tiettyä blogia/sivua, en osaa linkittää tätä mihinkään. Kiinnostuneet löytänevät hakusanoilla muita versioita.

Kyllä nyt kelpaa jatkaa alkanutta kautta. Aij, että..uusi isompi telkkari, HBO ja Game of Thrones ne yhteen passaavat!

Julkkareiden kierrätetty mekko.

Nyt vuorossa kirjanjulkaisujuhlieni diy-asu. Lähtötilanteena oli tämä möykky eli ruma rutjake, jonka nappasin ilmaiseksi vaatteiden vaihtopäiviltä. Kaavailin silloin siitä pikkujoulumekkoa, mutta siitä tulikin nyt julkaisujuhlien juhlamekko!

Ja tältä se näytti. Todellakin oikea ruma rutjake. Kaamea kaapu. Pitkä, painava ja...kerta kaikkisen kamala.

Mutta sain tehtyä siitä jotain näpsäkkää. Purin suurimman osan saumoista, ratkoin hiat irti, muutin vetoketjua (alunperin vyötäröltä ylös niskaan asti). Ja sitten vain vähän palojen muokkausta, yhteen liittämistä ja ompelemista..

..ja uudelleen muokkauksen lopputulos on tässä! Lyhyt napakka malli, 3/4-hiat, pyöreä uusi pääntie.. Sinänsä yksinkertainen malli, kun eipä tuo kasarimainen blingblingin määrä enempää näyttävyyttä tarvinnut.

Katsotaas vielä mekko ennen ja jälkeen. Naurattaa vieläki miehen ilme, kun puin mekon päälle..."Mikä *****tti tuo on?!"

Takaa mekko on avoin. Juhlia emännöidessä avoimesta selästä ongelma meinasi tulla ongelma. En halunnut kikkailla liivien kanssa (se on kauheaa, jos tuntuu että vilkkuu tai liivit putoaa) ja päädyin erilaiseen ratkaisuun..

..lisäsin ihan normiliiveihin taakse pujotettavan putken, jolla sai piilottettua sen faktan, että mekon alta näkyi rintsikat. Aika hyvä idea, aion käyttää kikkaa jatkossakin tarvittaessa muiden vaatteiden kanssa.

Ja kerran vielä! Haha. Kattokaa noita hihoja! Ja noita maailman leveimpiä kauluksia! Tosi ahdistava ja kuuma.

Lyhyempänä mekko oli kevyt ja kiva yllä, ei lainkaan raskas. Hihat halusin mekkoon, jottei tarvinnut pitää mekon päällä erillistä neuletakkia tai jakkua. Jatkossa saatan ottaa hiat pois, jos se siltä tuntuu.

Yhdistin mekon aikaisemmin esittelemiini kustomoituihin korkkareihin ja tähän isoon kaulakoruun.

Sekin on kierrätysaiheinen. Tein lakattuja paperiputkihelmiä ja pujotin niitä, puu- ja muovihelmiä sekä muttereita metallilangasta tehtyihin pitkiin korupiikkeihin. Kaikki helmet ovat muista koruista purettuja.

Niskan ketjun jatkopalaan pistin yhden jäljelle jäävän mustan puuhelmen riippumaan. Tuntui kivalta pikkulisältä ja myös näyttää kivalta, jos hiukset ovat ylhäällä ja ketju kiinni pienimmästä kohtaa.

Sellainen oli se juhla-asu. Tuntui ainakin omalta ja tilaisuuteen sopivan erikoiselta.

Itte tein-julkkarit.

Reilu viikko sitten juhlittiin Oulussa kirjajulkkareita. Ihan rennosti juhlimme ilman stressiä. Päätin etukäteen, että en aio stressata juhlista, vaikka en ollut koskaan ennen itse käynyt kirjan julkistamistilaisuudessa. Ei paineita, ei pönötystä, ihan rennosti vain. Yhdessäoloa ja herkkuja, siinä ne tärkeimmät onnistuneen juhlan ainekset. Tässä pieniä pilkahduksia juhlista.

Suolaiset ja makeat tarjottavat tein itse, ruokailuvälineet tarjosi Huhtamäki. Oli mahtavaa, kun ei tarvinnut roudata paikalle oikeita astioita (paitsi skumppalasit), kun Huhtamäki lahjoitti puisia lusikoita, kuitulautasia ja lämpökuppeja. Parhainta on, että vaikka kyseessä oli kerttikset, ne pystyi heittämään biojätteisiin.

Samoin myös Teippitarhan tarjoamat pahviset mehupillit pystyi lajittelemaan biojätteisiin.

Alkujuomien jälkeen tarjolla oli open bar-meiningillä pinkkiä ilojuomaa nimeltä the Ufo Shot.

Mini-do-it-youself-baarissa oli eri "laimentimia" ja vaihtoehtoja muokata Ufo shot originalista mieluinen. Oli limeä, kivennäisvettä, limppareja, mehua, sokerisiirappia.. ja tietenkin päälle ufo-karkkeja.

Jokainen vieras sai myös mukaansa iloisen vihreän lahjakassin.

Ja mitä kassin sisällä oli? Martat tarjosivat Garderobi-vihkoset (mm. kulutustietoa ja vinkkejä), Eettinen luksus tarjosi ympäristöystävälliset Method-geelikäsisaippuat ja itse paperikassit lahjoitti Napakka.

Lisäksi kustakin kassista löytyi Erikeeperin liima Cascon tarjoamana, Teippitarhan söpö koristeteippi (aaaw katsokaa tuota lajitelmaa, kuinka somia!), Taitaentehdyn kauppaan alekoodi ja Craftersin mittis eli kätevästi napista kelattava mittanauha, joka toimii myös vaikka avaimenperänä.

Kiitos sponsoreille! Lahjakassien kokoaminen oli kivaa puuhaa ja niiden antaminen vieraille sitäkin kivempaa.

Sellaiset oli juhlat, kiitos jokaiselle paikalla tai etäältä mukana olleelle. Kiitos myös jokaiselle, joka on seurannut kirjaprojektia ja kirjan valmistumista blogin kautta. Kiitos jokaiselle tsempanneelle, onnea toivottaneelle ja erityinen kiitos jokaiselle kirjan ostaneelle tai ostavalle. Kiitos teille kaikille.

Ps. vielä palaan juhliin ja juhlatunnelmiin asuni/mekon kautta. Voin kertoa: tein sen itse. Ja myös kierrättäen!