Kustomoidut sitruunatennarit.

Jos tuntuu siltä, että universumi antaa vain sitruunoita, on niistä puristettava mehua. Tai kengät. Astellaan niissä sitten!

Viime kesänä oli turkoosia ja trooppisia kukkia (ks. kuvat), nyt siihen rinnalle valkeutta, raikkautta ja iloista sitruunaa.

Tykkään näistä kovasti! Suunnittelin kustomointia pitkään ja se tuotti mieleisen lopputuloksen. Sain kokonaisuudesta juuri sellaiset mitä visioin. Toisin vain kolmea erilaista "sitruunakuviota" ympäri kenkien. Vähän vihreää rinnalle ja se oli siinä.

Tänään kengät pääsivät ulos ensimmäistä kertaa. Hyvänä parina on "itsetehty" (no ihan itte pikaliimasin..) sitruuna-sormus. Tein sen blogini alkutaipaleella ja edelleen on käytössä! Rakastan sitruunaa kaikissa sen muodoissa. (Oispa sitruunajääteetä.)

// Ks. lisätietoja kenkien kustomoinnista. Päivitetty tutoriaali vinkkeineen kustomointiin löytyy Itte tein ja kierrätin -kirjastani.

Kurren uusi koti + sneakpeak.

Viime viikolla orava etsi uutta kotia arvonnan kautta ja arpaonni osui Ansku Koon kohdalle! Kiitos kaikille oravaa toivonneille ja onnea voittajalle. Toivottavasti nyt kurre sai pähkinänsä kanssa mukavan uuden omistajan. Voittajalle on ilmoitettu voitosta ja oravakin on postiosoitetta valmis postin matkaan.

Sneak peek - mitä on tulossa seuraavaksi? Jotain pirteää, jotain keltaisen kirpeää, jotain ihan uniikkia! Vielä tarvitsee vähän viimeistelyä ja reunojen siistimistä, sitten olisi valmista käyttöön ja kokonaan kuvattavaksi!

Dc-fix - mitä se on?

Kuviollinen kontaktimuovi, decorativ film, sisustustarra, tarrakalvo, design folie, deco adhensive.. Tuotteella on monta nimeä, mutta useimmat tunnistaa sen sanasta dc-fix*) ja se on monelle tuttu tuote vuosien takaa. Useasti olen sivunnutkin sisustuskontakteja postauksissani, mutta nyt ajattelin kirjottaa aiheesta vähän kattavammin. Mitä se oikeasti on?

*) Mikäli en aivan väärässä ole, dc-fix on valmistajansa oma tuote, mutta koska sen käyttö on levinnyt kuin kulovalkea, on se vakiintunut jonkinlaiseksi yleisnimitykseksi. Itse käytän kuitenkin nimitystä sisustuskontakti, koska se kuvastaa mielestäni paremmin käyttämiäni muoveja (jotka eivät kaikki siis ole oikeaa dc-fixiä, mutta ovat muuten silti ihan samaa tavaraa).

Tekemiäni sisustuskontaktiprojekteja (kuvat yllä rivi riviltä vasemmalta oikealle): lampun koristelu / hyllyn reunojen peittäminen / VHS-kaseteista pikkuhyllykkö / CD-kotelosta sisustuskoroke (osa 1) / kukkaruukkujen koristelu / konvehtirasian kierrätys / vihkojen päällystys / levystä sisustuskoroke (osa 2) / koirankuppien koristelu / lipaston kannen päällystys / puulaatikon päällystys / pikkuhyllykön päällystys

Paljon olen päällystellyt ja teippaillut ja testaillut erilaisilla sisustuskontaktilla. On ollut onnistumisia ja epäonnistumisia. Isoin projekti on ollut senkin päällystäminen. Muovi on edelleen paikallaan ja päällystämistä en ole kyllä katunut yhtään.

Eli dc-fixiä sisustuskonteja on siis montaa erilaista. Jokunen vuosi sitten olivat tapetilla, nyt kysyntä on luonut tarjontaa. On yhtä monta valmistajaa, merkkiä ja laatua kuin kuosiakin. Yleisimpiä ostopaikkoja taitaa olla Bauhaus ja Etola tai Kodin Terra, mutta kontakteja saa myös mm. Sinellistä, Verkkokaupasta kuin myös ihan Prismoista.

Ja sanottakoon muuten tässä vaiheessa, että vaikka puhutaan sanasta kontakti - sisustuskontakteja ei voi verrata siihen kontaktiin, jolla päällystetään kirjoja. Paksuus ja liimapinta ovat täysin erilaiset.

Kuva Oulun Kärkkäiseltä, Vallilan dc-fix.

Hinnat vaihtelevat merkin/valmistajan mukaan. Hintahaitari on kahdesta eurosta kahteenkymppiin. Kaikista edullisimmat
(n. 2e/rulla) ovat olleet satunnaisesti Lidl:n valikoimassa. Niistä itsekin aloitin ja hyväksi totesin (puolet toteuttamistani projekteista on Lidl:n kontaktilla). Niitä ainakin suosittelen kokeilemaan, jos jotain pientä haluaa päällystää.

Kuva Helsingin Iso Roban Etolasta.

Isompiin projekteihin on syytä tutkailla hintoja ja rullien kokoa. Leveydet ovat yleisimmin 45 cm ja 60 cm. Harvemmassa ovat yli 90 cm levyiset rullat. Myös rullien pituudet vaihtelevat, yleisimmin kuitenkin metristä kahteen metriin. Tietääkseni ainakin Etolasta ja Sinooperista saa tiettyjä rullia metritavarana halutussa mitassa.

Myös laatu vaihtelee muovin paksuudessa, liimapinnassa ja kuvioinnissa. Marmoroiduissa näkee suurimpia eroja. Kaikkea löytyy pikselimössön ja lähes aidon näköisen väliltä. Kuvioinnin ja sävyn (marmorikin voi taittaa huomaamatta ihan väärään sävyyn) nyt pystyy katsomaan kaupassa, mutta paksuuden ja liimapinnan näkee vasta, kun saa rullan auki kotona.

Tässä on Lidlistä ostettu musta Melinera-valmistajan matta kontakti ja Vallilan tötsästä Anttilasta ostettu kiiltäväpintainen dc-fix vertailun esimerkkinä. Näiden kahden välillä on hinnan lisäksi eroja mm.:
- vahvuudessa: Dc-fix on paksumpaa ja vahvempaa. Paksumpi muovi soveltuu paremmin pinnoille, jotka saavat kolhuja (jos esim. esine putoaa päälle, pintaan tulee helposti reikä).
- liimapinnassa: Lidlin liimapinta on "tarraavampaa", dc-fixin pinta verrattavissa kehnoon maalarinteippiin. Lörppö liimapinta ei kuitenkaan saa hämätä, kyllä se paikallaan pysyy ja levittäminen voi olla helpompaa. Tosin lörppö ei välttämättä pysy huokoisilla tai hiukan epätasaisilla pinnoilla, tällöin tarraavampi kontakti on parempi vaihtoehto.
- joustavuudessa: Ohuempi muovi myös "venyy" päällystäessä helpommin, jolloin saa kulmat ja laidat paremmin piiloon.

Satunnaisesti kysytään miten saan laatikoin kulmat skarpeiksi, näytän nyt samalla miten päällystän laatikon (aika moni varmasti tekee just samoin, mutta.. kun kerran on kysytty niin myös vastataan:)

1. Leikkaa kontaktia niin suuri pala, että se riittää alakautta reunojen sisäpuolelle jokaiselta laidaltaan. 2. Höllästi taita keskeltä kahdesti, jolloin saat ihan pinen taitoksen palan keskelle. (Tämän voi myös mitata ja merkata kynällä.) 3. Aseta laatikko keskusta merkin päälle ja leikkaa vastakkaisilta puolelta suorat viillot laatikon reunaan asti - leikkaa ihan nurkan kohdalta. Jos menee vinoon, nurkka irvistää helposti. 4.-5. Nosta leveämmäksi jäänyt reuna ylös, ole tarkkana nurkkien kanssa. Leikkaa nurkkien kohdalta viilto suoraan alas laatikon reunaan asti ja käännä ylimääräiset reunat laatikon sisäpuolelle. Varmista ettei reunoihin jää ilmaa. 6. Tee toiselle puollelle samallalailla. 7. Nosta jäljellä olevat vastakkaiset palat ylös ja reunaa myöten laatikon sisäpuolelle. 7. Päällystä samoin myös laatikon kansi. Ole tarkkana, että sisäreunoista ei tule liian paksu ja ettei kannesta tule liian tiukka laatikolle.

Muita vinkkejä päällystämiseen:
- Pienissä pinnoissa sakset ja viivoitin riittävät työvälineiksi. Isommissa pinnoissa lasta ja mattoveitsi on parempia. Lastalla ja mikrokuituliinalla saa "työnnettyä" ilmakuplat pois ja mattoveitsellä saa viillettyä ylimääräiset reunat pois.
- Nurkkien apuna hiustenkuivain voi auttaa - lämpö pehmittää muovia, jolloin se asettautuu paremmin paikoilleen.
- Myös mikrokuituliinalla voi sipaista pinnan hiukan nihkeäksi - joidenkin sisustuskontaktien ohjeissa suositellaan pientä kosteutta päällystettävän pinnan ja kontaktin väliin.
- Isoissa pinnoissa suosi päällystämistä valon suuntaisesti. Valon suunta ehkäisee kuprujen näkymisen.

Mitä muita hyviä puolia sisustuskontakteissa on?
- Ei sotke, vaadi kuivumisaikoja tai kuivu kaapissa (vrt. maalilla pinnan kunnostaminen).
- Kestää hyvin vettä eikä läpäise kosteutta, jos päälle kaatuu vesilasi tai jos tahtoo vähän rätillä pyyhkäistä.
- Kontaktin saa irti useimmilta pinnoilta. Jos epäilyttää, jättääkö kontakti irroittamisen jälkeen liimapintaa, voi sitä käyttää vain pinnoille, jotka kestävät kevyen jynssäyksen karhunkielellä.
- Poistaminen on helppoa: laidasta kiinni ja tasainen veto. Voi lähteä yhtenä kappaleena tai pienempinä suikaleina. Pinnasta riippuen kontaktin voi käyttää uudelleen, se soveltuu moneen uusiokäyttöön, esim. (paperi-)askarteluihin.

Entä huonoja puolia?
- Ei kestä kuumuutta (tosin Lidl:n muovi on ainakin kestänyt kuuman kahvikupin..).
- Osa muoveista ei kestä kaikilla pinnoilla lämpötilavaihteluja, ei siis ihanteellisin esim. parvekkeella
- Jos vuoraa kiinteisiin pintoihin, ei kontakti ole paras vaihtoehto lopullisiin ratkaisuihin. Toimiva "pikaremppoihin", mutta mitä kauemmin kontakti on paikoillaan, sitä suurempi riski on siihen, että sen liimapinta jämähtää.
- Se haisee. Toinen haisee enemmän, toinen vähemmän, mutta aina niissä on muovin pistävä haju. Se kyllä hälvenee, mutta alkuun kannattaa tuulettaa tehokkaasti.
- Se on muovia ja vaikka joissakin projekteissa se auttaa kierrättämään kohteen, ei itse muovi ole ekologisuutta nähnytkään. Aina päällystämisestä tulee myös turhaa roskaa (taustapaperit). Toisaalta on parempi päällystää sivupöydän pinta kontaktilla, jos vaihtoehtona on uuden pöydän ostaminen, eikö?

Ja toisaalta mietityttää onko oikeasti turvallinen? Jotkut kyseenalaistavat muovin terveellisyyden. Muovia on joka puolella, tahdotaanko sitä vielä pinnoille lisää? Jotkut vetää muovilla keittiöpinnat, lattiat ja vielä seinätkin. (Itse en uskaltaisi, ei tosin ole isojen pintojen vuoraamiseen tarvettakaan. Keskityn pieniin juttuihin laatikoista koristeluihin, senkin päällystys saa jäädä isoimmaksi kontaktoinniksi.) Harvempi kuluttaja miettii onko kontakteissa pehmentimiä, ftalaatteja? Tai vaikutuksia sisäilmaan? Pitempiaikaisia hajuhaittoja (päänkipua?) tai jopa allergia- ja astmaoireita? Mietityttää myös keittiöntasojen päällystäminen. En ole nähnyt rullaa, jossa luvattaisiin, että olisivat turvallisia keittiöön ja elintarvikekäyttöön soveltuvia. Mitä mieltä te olette? Uskaltaisitteko tai oletteko uskaltautuneet?

Mitä muita ajatuksia sisustuskontaktit herättävät? Onko takana onnistuneita kokemuksia vai epäonnistuneita projekteja?

Epäsymmetriset helmet.

Pienet kekkerit ja luottomekko. Milläs sitä piristäs? Uusilla koruilla kenties? Graafisuus tykkää jostain kepeästä ja pyöreästä.

Kokosin erilaisia helmiä kaulakoruksi ja sommittelin niistä epäsymmetrisen symmetrisen kokonaisuuden.

Pujottelu ihan perinteiseen tyyliin: alkuhelmen jälkeen kumpaakin päähän (eli siimaan) yhdet helmet, sitten kumpikin läpi samasta helmestä ja näin jatkuu, kunnes korun muoto ja pituus on mieleinen.

Siinä on sulassa sovussa lasia, muovia ja polymeerimassaa. Kivasti sai parittomia hajahelmiä käyttöön.

Asu valmis sormusta myöten. (Sormus samasta keltaisesta helmestä, postaus siitä täällä.) vielä pitäisi päättää kumman laukun ottaa: tölkkiä vai kahvipakettia? Tölkkilaukun olen saanut anopilta, kahvipaketti-clutch on äidin tekemä. Kummatkin ihania!

Loppuun vinkki, jonka olen ottanut tälle keväälle käyttöön. Konvehtirasian muovilevy oli aikaisemmin korulootassa järjestystä pitämässä, mutta nyt se on ollut tehokas apuri kaiken pikkuhelyn lajittelussa! Näppärä pirkkaniksi.

Siivouspäivään valmistautuminen.

Jee, vuoden eka Siivouspäivä on täällä taas! Ensi lauantaina voi kuka tahansa pystyttää mihin tahansa (no ei ihan mihin tahansa, mutta melkein minne vain) kirpputoripisteen. Siivouspäivä on tehokas tapa päästä tavaroista eroon ja saada kaappeihin vähän lisää hengitysvaraa. Itse olen ollut useamman kerran mukana Siivouspäivässä myyjänä ja kokemukset ovat olleet hyviä. Edellisillä kerroilla ainakin tuli kivasti kauppoja, oli paljon iloisia ihmisiä ja mukavasti tavaran tilalle tulleita euroja. Mietin vielä osallistunko tulevana lauantaina.. Ainakin keräsin jo syrjään myytäviä tavaroita (ei yllä, nämä ovat jo löytäneet uuden kodin kiitos internetin) valmiiksi siltä varalta, että osallistun..

Ja samalla nostan esille aikaisemmin kirjoittamani vinkit Siivouspäivään tai muuhun kirppistapahtumaan. Hyvä valmistautuminen voi auttaa myyntiä. Hötäkässä puoliksi sinnepäin ajateltu eiv välttämättä ole paras tapa saada kaappeihin tilaa. Ensin pitää valita tuotteet, sitten valkata hyvä myyntipaikka ja ennen kaikkea pitää myynnin aikana hymy kasvoilla - jos myyjä on reipas ja helposti lähestyttävä, uskaltaa ujokin ostaja vilkaista tarjontaa. Sitten eikun vain kaupittelemaan!

Lue lisää Siivouspäivä.com -sivuilta ja merkitse myyntipisteesi kartalle.

Lisää luettavaa: Jos oikein innostut siivoamaan niin tässä vinkkejä kuinka sitä roinaa voi karsia (eri metodeja) ja vinkkejä mihin sitä roinaa voi lykätä sen karsimisen jälkeen. Ja jos ei Siivouspäivä ole sinun juttusi, mutta lomakassaa olisi kiva vielä vähän kasvattaa, tsekkaa löytyisikö inspiraatiota näistä:  vinkit roinan myyntiin kirpputorilla tai vinkit roinan myyntiin netissä. Tai jos mieluummin jätät myymisen muille, lahjoita pussit ja kassit kierrätyskeskukseen tai isomman puljun keräyksiin (esim. Hope, Pelastusarmeija).

Kutistemuovikorut + Arvonta.

Kutistemuovit - nuo hassun nimen saaneet loputtomien mahdollisuuksien muovin ihmeellisyydet. Koruja, avaimenperiä, koristeita.. aika montaa erilaista juttua niistä voi tehdä.

Aikaisemmin tänä vuonna Kauneimmat Askartelut -lehden kevätnumerossa oli myös erillinen juttu kutistemuoveista. Tein lehdelle muutamia malleja inspiraatioksi. Tein puukuvioiset mustavalkoiset nappikorvakorut (vas. alakulma)..

..ja vähän yksinkertaisemmat graafiset kolmiot - nämä korvikset ovat olleetkin ahkerassa arkikäytössä!

Vähän erikoisempaa sorttia olivat nämä "piikki"-korvikset. Suorat tikut alaspäin nappikorviskiinnikkeellä.

Figuratiivisemman mallin tein tästä saksien kokoisesta oravasta. Siitä tuli aika söpö kaveri! Orava on nyt kuitenkin uutta omistajaa vailla. Koru jäi käyttämättä ja tahdon arpoa sen sellaiselle, joka pitäisi siitä minua enemmän.

ARVONTA 

Jos haluaisit tämän uniikin oravan itsellesi niin jätä tähän 

postaukseen kommenttia ma 23.5. - su 29.5.  klo 24.00. mennessä.

Anonyymit, keksittehän tunnistettavan nimimerkin itsellenne.

Orava on kooltaan n. 7x3 cm. Orava on käyttämätön ja toiselta puolelta valkoinen. 

Oravassa on korulenkki valmiina ja sen voi ripustaa kaulaketjuun tai 

sen voi muuntaa vaikka avaimenperäksi.
Arvonnan suoritan 30.5.16.

Onnea arvontaan!

Pepperonijuustopizza.

Sekä minä että koira oltiin vähän tekemistä vaille. Teki mieli ommella, mutta koira halusi leikkiä. Tein sitten uuden lelun koiralle. Entisiäkin on, mutta sekä minusta että koirasta on kivaa saada välillä vaihtelua.

Ompelin tilkuista Etsystä näkemäni pehmon inspiroimanaa pizza-lelun. Siinä on paljon juustoa, pepperonia ja oliivi-silmät!

Ja koira näyttää tykkäävän! En kestä, näyttää niin hassulta tuo suussa!

Nyt ollaan sitten rettuutettu, natusteltu, kopiteltu ja kanneltu huoneesta toiseen pizzapalaa.

Yllätinpäs koiran myös nukkumasta pizzan kanssa! Oli mennyt itsekseen parvekkeelle sen kanssa lepäämään.

Ks.  tästä postauksestani vinkkejä ja asioita, joita voi huomioida tee-se-itse-koiranlelujen suhteen.

Maailman helpoimmat pimennysverhot.

Valoisat yöt ovat ihania, mutta silti nukun pimeässä aina paremmin. Pari kesää meni sinnitellen, mutta nyt luovutin ja tälle keväälle päätin, kyllä meille tulee sittenkin pimennysverhot. Ei tahdottu seinään kiinnitettäviä rullaverhoja, kun edelliseen asuntoon jäi niistä järkyttävät jäljet seiniin ja ikkunalistoihin. Oli pakko miettiä mitä muita vaihtoehtoja olisi?

Pimentävät kankaat! Kiitos kangasmarkkinoiden, valikoima oli ainakin Eurokankaassa ilahduttavan laaja. Oli laskeutuvaa, oli kuviollista, oli värikästä, oli perusverhon taakse laitettavaa, oli semmosta ja tämmöstä monessa hintaluokassa.

Lopulta itse päädyin täysvalkoiseen Sun Embark-kankaaseen. Me mitään printtejä tarvita. Yksi mitta ja keskeltä poikki kahdeksi paneeliksi. Ei tarvinnut kuin ylä- ja alareunat kääntää, sitten vain nipsut kiskoon ja se oli siinä. Hintaa alle kaksikymppiä (erittäin halpa: 7,90e/m). Ei kyllä paljoa edullisemmin tai helpommin olisi voinut päästä.

Valoa pääsee paneelien välistä ja takaa, mutta silti makkari pimenee hyvin yöksi. Tämä kuva on otettu aamulla, kun taas..

(Ja ei muuten ole paneelit tuolleensa vinoon leikattu, valo vain tekee efektin, että kieroon menis reunat.)

..ilman verhoja pelkillä suljetuilla sälekaihtimilla tilanne olisi tämä. Ero on iso, eikö? Tykkään myös näistä pimentävistä paneeleista siksi, että ovat päiväsaikaan raikkaat ja kivan pelkistetyt. Talveksi ne voi rullata ja laittaa säilöön, kun taas rullaverho töröttäs ikkunassa ympärivuoden. (Ja tuo töröttävä laatikko sängyn edessä on muuten mummukoiran portaat, jos joku sattuu ihmettelemään. Ks. portaiden DIY-postaus tästä.)

Ihanat albumit.

Yksi uusimmista kirjahyllyjen uutuuksista on Minna Enqvistin askartelukirja skräppäykseen.

Ihanat albumit -kirja opastaa skräppäyksen perusteisiin, materiaaleihin, väreihin ja työvälineisiin. Reippaasti yli 120-sivuinen kirja lupaa antaa esimerkeillään ideoita niin aloittelevallekin kuin varmasti myös kokeneemmalle skräppäilijälle.

Kirjassa on sekä tietoa tekniikoista ja työvälineistä että myös kymmenittäin tekijän malleja. Esimerkit osoittavat ettei ole olemassa oikeita tai vääriä tapoja työstää kuvia. Tavoitteena on luoda jokaisesta kuvasta omanlaisensa uniikki kokonaisuus.

Kokonaisuudella on Minnan mukaan neljä eri elementtiä: kuva (tai muu lappu kuten kortti tai lippu), otsikko, tarina ja koristeet. Näistä elementeistä Minna on tehnyt ja valikoinut kirjaan upean skaalan erilaisia mallitöitä. Erityisesti ilahduttaa, että malleja on kuvattu myös lähempää. Pienimmät yksityiskohdat ja hieno kerroksellisuus jäisivät muuten huomaamatta.

Kirja ei ole vain työvaiheiden esittelyä, se on myös kuva kuvalta pieni ikkuna tekijänsä elämään. Mallitöissä on mukana ihanalla tavalla henkilökohtaisuutta; rakkautta ja seikkailua, arkea ja oikeaa elämää.

"Elämäni paras päivä" Elmo 6v - se päivä oli perheen retki Linnanmäelle.

Minna sanoo, että kuvaa katsoessa palaa paremmin hetken muistoihin. Niimpä, olen samaa mieltä. Yhtä kuvaa katsoessa voi myös muistaa paljon sellaisia asioita, joita ei muuten muistaisi. Yksi kuva voi kertoa paljon tekijälleen jo työstövaiheessa. Kuvien käsitteleminen voivat tuottaa mitä mullistavimpia tunneskaaloja.

Skräppäyksen avulla voi myös prosessoida erilaisia kokemuksia ja tunteita ikävästä haikeuteen ja rakkaudesta nostalgiaan. Yksityiskohdilla voi vahvistaa mieleen tulleita ajatuksia tai muistoja, eikä niiden tarvitse edes avautua ulkopuoliselle katsojalle. Skräppäys ei siis ole vain luomisen iloa ja itsensä toteuttamista, se voi olla myös paljon muuta!

Yksi hauskimmista yksityiskohdista - kiinnitin huomioni tuohon hauskaan kameraan heti ensimmäiseltä vilkaisulta!

Ihanat albumit -kirja ei ole vain opas skräppäykseen, mielestäni se toimii myös inspiraationa esimerkiksi onnittelukorttien askarteluun. Tekniikoita voi hyödyntää myös muualla, vaikka taidekollaasien tai muistikirjojen yhteydessä. 

Kirjasta inspiroituneen innostuin myös itse kokeilemaan skräppäystä muutaman korttimaisen sivun verran. Olen aika paljon tehnyt kollaaseja ja leikekirjoja, joten ajattelin, että Go with the flow -ajatuksella kokonaisuuksien työstäminen olisi ihanan rentouttavaa. Ja sitä se todella oli.

Jos sinä et ole kokeillut skräppäystä, suosittelen nyt kokeilemaan. Mahtavaa puuhaa vaikka tulevan kesän sadepäiville. Ihanat albumit - kirja on jo itsessään yhtä inspiroivaa väriterapiaa!

Ihanat albumit - Skräppää muistot talteen (2016, Atena Kustannus Oy)

Ks. lisätietoja kirjasta: Atenan sivuilla.  Tutustu kirjaan myös kirjailijan omassa Ku ite tekee -blogissa.

Kirja saatu arvostelukappaleena. Yhteistyössä Atena.

Virkattu kesälaukku.

Jes! Se on valmis! Tämän vuoden kesälaukkuni! On nyt mennyt monta vuotta putkeen, että kesän alussa teen jonkinlaisen uuden pienen kesälaukun. Esimerkiksi viime kesänä tein tämän nahkalaukun. Ks. myös syksyllä tekemäni hapsunahkalaukku.

Nyt päätin kokeilla jotain muuta kuin nahkaa. Lankaa tilalle! Kaksi pikkukerää puuvillalankaa ja koukku käteen. Sain samalla hyvää treeniä kuviovirkkaamisesta. Kolmioiden inspiraationa toimi Molla Mills:n mallit (esim. kuva).

Sisälle ompelin puuvillakankaasta vuoren. Ompelin vetoketjun vuoreen ja vasta sen jälkeen tikutin vuoren käsin kiinni laukun reunoihin (*).  Lopuksi ompelin takaosaan vanhan laukun ohuen nahkahihnan.

(*) Opin vuosien takaisesta epäonnistuneesta yrityksestä vetää reunan ompelukoneella - tuli kauheaa jälkeä ja sen ratkominen oli vielä kauheampaa.. purkuun meni se virkattu kukkaro sen jälkeen!

Tästä tuli kyllä kiva. Nyt on kesälaukku valmis, vielä tarvittaisiin se itse kesä.