Sormikudottu kaulakoru (tutoriaali).

Pikakorut - nopea tehdä, nopea pukea päälle. Eikö kuulostakin hyvältä? Tässä yksi sellainen nopeannopea arkeen sopiva kaulakoru. Jos tarvikkeet ovat valmiina, koru valmistuu varmasti jopa alle viidessä minuutissa!

1. Haali tarvikkeet. Tarvitset kaulakoruun kahta nyöriä, vähän ohuempaa ja pätkän paksumpaa. Pyöreät nyörit ovat parhaimpia. Valitse mieluisin oli se sitten kengännauhaa, kangasnyöriä, hyvin rullautunutta trikookudetta, ontelokudetta, ohutta köyttä tai vaikka jumbolankaa.  Ohuempaa tarvitsee 1-2m (itsellä n. 170 cm) ja paksumpaa puolisen metriä (itsellä n. 40 cm). Nyörien lisäksi tarvitsee kaksi isoa solmunpäätä, kalottia tai muuta vastaavaa rinkulaa, jotka pystyy sujauttamaan ja litistämään nyörien liitoskohdan päälle (itsellä nuo otettu talteen vanhasta laukusta). Ota hollille myös pätkä ompelulankaa ja neula. Plus sakset ja mahdollisesti myös pihdit.

2. Puno nyöristä pötkö. Virkkaa, neulo tai puno pidemmästä nyöristä esim. 20 cm pitkä pötkö. Itse käytin klassista kahden sormen neulontatekniikkaa - nopeaa ja helppoa. Alla pikatutoriaali sormikutomiseen, jos se sattuu olemaan jollekin vieras. Apuna opetteluun löytyy paljon esim. youtube-videoita (etsi: "finger knitting icord").

Tee sormikudottu osuus näin: 1. Aseta nyörin pää peukalon ja etusormen väliin. 2. Kierrä nyöri etusormen yli ja keskisormen ali. 3. Vie nyöri etusormen ali. 4. Toista edelliset (2-3). 5. Nosta alempi mutka ylemmän yli kummastakin sormesta. Älä päästä liikoja löystymään. 6. Jäljelle jää yhdet "lenkit" sormiin. 7. Kierrä nyöri uudelleen etusormen yli, keskisormen ali ja sieltä takaisin "ylöspäin" kuten alussa. 8. Vedä aina alimmat lenkit yli, kierrä ja vedä yli. Toista samaa kunnes tavoitat halutun pituuden. 9. Vedä lopuksi pää viimeisten lenkkien läpi ja kiristä.

3. Yhdistä nyörit. Pujota koristeet paksumpaan nyöriin. Ompele nyörien päät vastatusten. Litistä pihdeillä metallikoristeet liitoskohdan päälle. Vaihtoehtoisesti ne voi myös liimata kiinni. Ja sitten koru onkin valmis!

Helppoa eikö? Vastaavaan voisi tehdä monia muunnoksia eri makuun soveltuvaksi. Voisi pujottaa mukaan helmiä tai koruketjua, koristella maalein tai yhdistää nyörejä kerroksittain. Muokkausvaihtoehtoja kyllä riittää.

Pituutta voi myös säätää tällaisesta lyhyestä pään yli vedettävästä mallista hyvinkin pitkään kaulakorumalliin.

Tästä tuli mieluinen. Helppo pitää, helppo pukea, kevyt "kantaa" yllä. Just sopiva kaulakoru tavalliseen arkeen.

Oulu, kotikaupunkini.

Harvoin esittelen blogissa mitään ostojuttuja ilman diy-jippoja. Nyt teen siihen poikkeuksen ja esittelen tämän ihanan julisteen. Ostopäätös oli helppo tehdä, sillä juliste oli täyttä rakkautta ensimmäisellä silmäyksellä! 

Tänään tulee myös päivälleen pyöreät kymmenen vuotta siitä, kun muuttokuormani saapui Ouluun. Moni muu se täältä vaan lähtee, mutta minä tulin, opiskelin ja tänne myös jäin. Tuntuu hurjalta kuinka aika on mennyt nopeaa! Ja kuinka paljon Oulu on kymmenessä vuodessa muuttunut! Ihana pieni kaupunki, minun kotini. Täällä on oikein hyvä olla.

Juliste on bongattu ja ostettu Mia Designista - niillä on sekä verkkokauppa että kivaijalkamyymälä (Pakkahuoneenkatu 19).

Takana oleva akryylitaulu maalattu itse maalauspajassa (ks. postaus) ja betoninen pöytälamppu on Pholc:n Stella-mallistosta.

DIY: koiralle hihna.

Tuumasin etten ole tehnyt pitkään aikaan mitään meidän nelijalkaiselle kaverille. Edellinen ompelus koiralle oli pizzanmuotoinen pehmolelu ja uudelle lelulle ei (vielä) ollut tarvetta, mutta uudelle hihnalle kyllä oli!

Käytössä on ollut ostettu hihna, mutta se on melkoisen ällöhuonossa kunnossa. Parisen vuotta ompelin Vallilan jämäkaistaleesta hauskan kangashihnan, joten ajattelin miksenpä tekisi uudelleen uutta koiranhihnaa itse?

Eka ommeltu jäi vähälle käytölle, koska koin sen liian ohueksi ja kapeaksi. Nyt valitsin paksumpaa materiaalia ja leveämmässä mitassa. Oli sopivasti valmiina suikaleina (ja mikähän oli kesken jäänyt toteutus?) värikästä markiisimaista kangasta, joten yhdistelin niitä ja ompelin nelinkerroin. Toiseen päähän lenkki kädelle, toiseen päähän vahva kiinnitysmekanismi (isot papukaijalukot ovat meillä kestäneet pienellä koiralla hyvin, kun eipä tuo mummukoiran lenkkeiluvauhti enää päätä huimaa).

Käytiin Coran kanssa jo testiajamassa uusi hihna. Tuntu hyvältä kädessä. Tosin olisi voinut melkein jättää lukon hihnan ja valjaiden välistä pois ja ommella hihna suoraan valjaiden d-renkaaseen kiinni. (On muuten nuo koiranvaljaatkin ommeltu itse! Ovat olleet käytössä jo parisen vuotta!)

Sininen jättikori.

Vihdoin valmista! Huh, pfiuh ja heijakkaa sentään. Oli se välillä jo muka käytössäkin, mutta sitten piti vielä viimeistellä.

Iso, iso kori virkaten. Isolla koukulla ja lanka moninkertaisena (kertaalleen muuten puserosta tm. purettua ja kierrätettyä). Ihan vaan kerros kerrokselta yhtä ja samaa tympeän tylsää jälkeä, joten meinasi vähän kyllästyttää välillä.

Ainut "erikoisuus" koriin tuli nämä mustat kantorivat mustasta keinonahasta. Ompelin ensin koneella suikaleen keskeltä kaksinkerroin ja sitten päistä kiinni korin yläreunaan.

Kahvat tuovat vähän monikäyttöisyyttä koriin. Sitä voi nyt vähän kanneskellakin ilman, että sisältö leviää käsiin. Tässä näkyy myös korin koko (ja virkkuumummon kotileggarit), se on kyllä aika muhkea!

Afrikan tähti -korut.

Afrikan tähti, yksi parhaimmista lapsuuden lautapeleistä. Pitkään etsin peliä, josta saisi pelimerkeistä tehtyä omat Afrikan tähti -kierrätyskorut (joita on jo vuosien ajan nähnyt blogeissa, käsityömyyjäisissä ym. Kukahan keksi tehdä ensin?).

Satunnaiset etsinnät eivät tuottaneen tulosta. Yritin bongata jostain sellaisen pelin mistä olisi esim. osa merkeistä kadonnut. Ei löytynyt. Ja koska en tahtonut täyden pelipakkauksen merkkejä käyttää, luovutin etsinnöissä ja tulostin omat pelimerkit.

Kuvasin ja printtasin - ja tulostaessa huomasin tykkääväni pienistä merkeistä. Mitä pienemmäksi skaalasi, sitä söpömpi tuli!

Leikkelyn jälkeen liimalakkasin kuvat kiinni. Käytin pohjina pieniä prikkoja, kun sattuivat olemaan just sopivan kokoisia. Isommalle sormus-pelimerkille löysin yhden sopivan lasikiven "kapussiksi".

Nappikorvistaustoja liimatessa huomasin ettei prikan reikä keskellä ja kapea metallireuna eivät soveltuneetkaan kovin hyvin.. Ratkaisin tilanteen liimaamalla korvistaustan ja prikan väliin reikää suuremman muovipyörylän (vanhaa muistivihon kantta).

Tässä sormukset, Afrikan tähti, rosvo ja yksi topaasi lasikiven alla. Lasi suurentaa pelimerkkiä ihan kivasti.

Prikkanappikorviksia tein kahdet erilaiset: rubiinit ja rosvot.

Suosikki näistä uusista pelikoruista on kuitenkin ehkä tämä pikkurosvo-sormus!

Ps. Tiesittekö muuten, että Afrikan tähti on suomalainen lautapeli? Hassua, luulin sitä ulkomaalaiseksi hitiksi.

DIY: Lahjaksi huivi ja kukkaro.

Lahjateema jatkuu: myös ystävällä oli synttärit. Tuli pyöreitä täyteen ja sehän oli pienen yllärilahjan paikka!

Ompelin ystävälleni huivin. Voisi ajatella, että noin vahvat raidat voivat olla kuosina aika riski.. Minä totesin, että kylläpäs tuo puhuttelee! Tykästyin kuosiin heti. Se muistutti ystävääni, se näytti yhtä energiseltä, vahvalta ja rohkealta mitä ystäväni on.

Huivin mukaan pistin ihan varmuuden vuoksi erillisellä pikkulapulla pesu- ja silitysohjeet.

Huivin mukaan tein myös pienen nahkakukkaron. Yritin karsia siitä selkeät elementit funktiosta, jotta se olisi monikäyttöinen. Lahjan saaja saisi itse päättää käyttääkö meikkipussukkana, suojakuorena jollekin vai sujauttaako sisään vaikka kyniä.

Kukkarossa on myös pieni yllätyselementti! Kun sen aukaisee, sisältä kurkistaakin kirkas, iloinen oranssi!

Kyllä on ilo, kun on niin ihania ystäviä, joita voi välillä vähän pienesti myös lahjoa ja kiittää hyvästä ystävyydestä.

Ruusun aika.

On 20. elokuuta, äidin syntymäpäivä. Äiti tykkää ruusuista ja punaisesta, joten sehän oli sitten punaisen ruusun aika.

Se on massiivinen koristetyyny ruusun muodossa! Se on aika muhkea ja mukavan kolmiulotteinen (ja erittäin vaikea kuvata, ei pitäisi ikinä tehdä mitään kokopunaista, kun värit hyppii silmille).

Ompelin ensin erikokoisia terälehtiä (montaa eriä sävyä! Ostin palan uutta trikoota ja siihen rinnalle kokosin tilkuista muita sävyjä elävyyttä tuomaan), täytin vanulla ja suljin alareunoistaan. Sitten kokosin terälehdet kukaksi käsin ompelemalla. Aloitin pienistä ja jatkoin ulkoreunaa myöten suurempaan. Alla on vielä täytetty litteä "pallo" puuvillasta tuomassa jämäkkyyttä.

Kukkaisteema jatkui myös kortin puolelle. Lahjapaketin päälle tein kartongista kolmiulotteisen rusetin.

Hyvää syntymäpäivää äiti! Ja ai niin, koska meillä on sama synttäripäivä, hyvää syntymäpäivää myös minulle! Vika vuosi vielä kakskymppisenä, ens vuonna juhlitaankin sitten jo pyöreitä! Jännittävää!

Ikuisuusmekko.

Onko teilläkin sellaisia ikuisuusvaatteita, jotka periaatteessa on ihan suosikkeja, mutta silti niille pitää aina tehdä jotain? Jotain pientä fiksausta, vähän ommella sieltä ja täältä. Ihana vaate, mutta silti jokin rassaa ja aina jotain pitää muuttaa.

Tämä mustavalkoinen kierrärilöytö on yksi sellainen ikuisuusprojekti. Rakastan tuota kuosia ja mekon kevyttä materiaalia, mutta silti mekko palaa aina käytön jälkeen korjattavien kasaan.

Yritin katsoa aikaa taaksepäin ja pistää mekon eri vaiheita aikajanalle: Ostin mekon vuonna 2008(!!). Ensin lyheni helma ja vaihdoin vyötärönauhan joustavaan. Tuli muokkausvaihe kaksi ja muutin pääntietä. Seuraavaksi kavensin. Sitten lähti hihat pois kokonaan. Ja välissä korjattiin edellisiä saumoja. Nyt lopuksi toispuoleinen pääntie näytti ihan tyhmältä. Joten sekin meni vaihtoon ja siitä päästiinkin nykyhetkeen.

Ehkä nyt mekko pysyy poissa korjattavien kasasta, se ei ole sinne enää tervetullut. Ainakin tuntuu, että uuden pääntien ansiosta nousi takaisin suosikkimekkojen kärkeen. (Piti muuten tikuttaa pääntie käsin, jotta sain tehtyä mahdollisimman näkymättömät ompeleet. Kyllä oli hidasta, mutta kannatti ehdottomasti nähdä se vaiva!)

DIY: Vahakankaasta pöytätabletit.

Kävin aiemmin keittiötekstiilejä läpi ja totesin, että jokainen pöytätabletti sai lähteä kiertoon. Olivat joko niin kulahtaneita tai sitten vain tylsiä, rumia tai väreiltään nykykotiin sopimattomia. Sinne menivät ja alkoi uusien etsintä. Ei löytynyt kivoja. Mistään. Yllätyin kuinka suppeat valikoimat olivat. Lopuksi totesin: kun ei löydy mieleisiä, yritetään sitten tehdä itse.

Ostin alkuun testiksi materiaalia vain yhden parin tekemiseen (Jyskistä 6,99e/m). Puolesta metristä sai neljään jaettuna kahdet kaksipuoleiset pöytätabletit. Leikkaamisessa sai olla tarkka, jotta kuviot pysyivät suorassa. Sitten ompelin kappaleet yhteen oikeat puolet vastakkain suht pitkällä ompeleella (miinus kääntöaukko). Leikkasin kulmat (jotta tulee paremmat nurkat) ja taistelin jähmeän vahakankaan oikeinpäin. Lopuksi ompelin vielä päältä reunoja myöten.

Tuli aika hyvät! Kaksipuolinen vahakangas oli hyvä idea, tarpeeksi jämäkkää ja jähmeää pöytää vasten. Eipä luisu hipaisusta. Ja oletan, että on helppo pitää puhtaana - voi vain nihkeällä pyyhkäistä päältä!

Reunojen leikkuusta jäädyt jämät hyödynsin kahteen punottuun aluseen. Yritin jotain samaa mitä ystäväni teki Marimekon vahakankaasta (ks. postaus), mutta lopputulos ei nyt ihan yhtä viimeisteltyyn jälkeen yltänyt..

Inspiraatio: Säiliösiveltimet.

Joskus on kiva kokeilla jotain tuttua ihan uudella näkökulmalla. Sitähän innostuu ja samalla oppii uutta!

Waterbrush lettering - siitä se idea lähti. Ostin uusia värejä ja tusseja ja sitten sitä onkin lähes joka päivä harjoiteltu kalligrafiasta lähtien. Jotain tuloksia Instagram-tiliäni (@madam.bc) seuraavat ovatkin jo nähneet.

Vesivärit löysin Tigerista - tosi hauskat, hyvät värit ja voi kuinka pieneen tilaan värit menevät! Levyt saa kierrettyä päällekkäin ja sitten vain kansi päällimmäiseksi. Mahtava kolmen euron ostos! Derwentin säiliösiveltimet olivat vähän suolasempia (kolmen siveltimen setti yht. 18-19e Kärkkäiseltä). Siveltimiin siis laitetaan vesi sisään ja vettä säännöstellään painamalla varresta. Näihin ei siis tarvitse ollenkaan vesikuppia. Mitä taikuutta! Kyseessä on vähän kuin tussi, mutta ei sitten kuitenkaan.

Suomalaisesta kirjakaupasta satsasin myös Micronin tussisettiin kuudessa erissä koossa. Näitä kehaistiin yksiksi parhaimmiksi kuitukärkikyniksi, jos tahtoo yhdistää tarkkaa piirtojälkeä joko kirjoittamiseen tai piirtämiseen.

Ja sitten vähän kuvia mitä olen harjoitteluissani saanut tehyä:

Olen kokeillut nyt monenlaista teknikkaa erilaisten Instagram- ja youtube-tutoriaalien avulla. Säiliösiveltimet ja eri tyylien toteuttaminen ovat aika haastavia, kun on tottunut vain siihen tavalliseen siveltimeen!

"Everything is going to be okay" - kapealla säiliösiveltimellä tehty harjoitus. Kaikkiin ei reunojen tussaus sovi.

Tämä on yksi uusimmista "korteista". Mielestäni myös yksi onnistuneimmista omassa sievässä yksinkertaisuudessaan. Vähän on siellä ja täällä vuotoja tai ohivetoja, mutta harjoitellaanharjoitellaan sitä veden ja värin suhdetta toisiinsa.

Tämä on myös aika hauska, tulee hiukan syksyinen sadonkorjuun aika -fiilis kuvan maanläheisestä värimaailmasta.

Lopuksi suosikkini! Oman tyylin ja omien kirjainten maalaaminen on haastavaa - mutta tästä tykkään vähän hassusta tekstistä huolimatta (siihen piti tulla rise and shine). Nyt harjoitukset jatkukoon.