DIY: syyskranssi.

Tahdoin luoda syksyn väriloistoa kotiin. Haluaa lämpimiä syyssävyjä! Tein siis kranssin seinälle tai ikkunaan ripustettavaksi.

Purin viime vuonna tekemäni kranssin (lehtiä nahkapaloista ja puuhelmiä; julk. myös Kauneimmat Askartelut -lehdessä 4/15, ks. postaus) ja otin pohjaksi saman metallikehikon ja saman muotokielen. Pieniä lehtiä puolittaiseen rykelmään, mutta tällä kertaa mustien lehtien tilalle paljon värejä huopatilkuista!

Vinkki: säilytän metallilankajämiä tyhjässä cd-kotelossa. Ennen ne pussista pisti läpi, meni solmuun ja kippuraan ja huonoiksi. Litteässä kotelossa kappaleet pysyvät hollilla ja suorassa. Läpinäkyvyys myös auttaa hahmottamaan onko pätkien joukossa sopivan pituista, paksuista ja väristä metallilankaa.

Käytin kranssiin siis metallilankajämiä ja lehdet leikkelin pienimmistä huopajämistä. Sai nekin hyötykäyttöön.

Sitten tekemisen puuduttuvin osuus: lehtien pujotus metallilankojen päihin. Pihdit olivat kovasti sormien apuna.

Yritin tehdä satunnaisia väripareja, jotta sekalainen värivalikoima asettautuisi mahdollisimman tasaisesti kranssiin.

Kivointa oli pujotella metallilangat kehikon laidoille. Aloitin ylhäältä ja jatkoin alaspäin. Alhaalle oli hyvä laittaa tiuhempaan, jotta metallilangat jäivät piiloon (toiselta puolelta vielä rumasti näkyvissä).

Toki liimallakin olisi voinut kiinnittää lehdet pohjaan, mutta pujotus on hyvä, niin voi kranssin joskus tarvittaessa purkaa.

Viimeinen silaus ja satiininauhalenkki ylös. Valmista tuli!

Ulkona meni pilveen ja sää näyttää kolkolta ja ankealta. Onneksi tämä tuo nyt väriä tähän harmaaseen päivään!

Kolkyt-askarteluja.

Terveisiä kolkytvee-huumasta! Nyt on miehen pyöreitä juhlittu ja pitkään salaisuutena pidetyt yllätykset paljastettu. Vilkaistaanpas vähän mitä pientä tee-se-itse-meininkiä sain mahdutettua viikonlopun juhlintaan:

Vaikka oli jo miehen ikä, sai sitä vähän koristella ja askarrella juhlan tuntua. Aikaisemmin tekemäni sana-bannerin kaveriksi tein ihan tavallisen koristenauhan. Kierrätyspahveja kolmiossa; helppo tehdä, helppo ripustaa ja vielä helpompi purkaa talteen - tuotahan voi käyttää toistekin eikä kirjekuoressa paljoa tilaa vie.

Huikea koko perheen lahja ei ollut itsetehty, mutta kortti ja jättimäinen lahjaruusuke (halkaisija noin 45cm) tuli paketin päälle askarteltua. Pakettikortti on Monkin vaatteen hintalappu (ks. ideasta myös tästä postauksesta); takapuoli päällystettynä ja etupuolen merkin päällä on onnea-dymoteippi.

Isokokoinen lahja tuotti paketoinnissa päänvaivaa. Meinasin jättää paperitta, mutta sen verran rumat oli pahvilaatikot, että pakko ne oli vuorata piiloon. Pistin kahdet laatikot päällekkäin ja teippasin paperia vain sivuille ja päälle (kun ei lahjaa voinut edes nostaa sellaisenaan, ei paperia tarvinnut laittaa alapuolelle lainkaan). Lahjapaperi ei riittänyt leveydeltään, joten vähän meni kikkailuksi lisäpaperipalojen kanssa.

Yllätin miehen myös monenmonenmonen ruokalajin koti-illallisella. Oli alkujuomat, alkupalat, ruokaan mätsätyt juomat, Kiovan kanat ja kaikki. Vähän on pakko ylpeillä sillä kaikki oli alusta asti itse tehty leipätikuista lähtien. Kunnon tee-se-itse-kokki! Oma suosikkini kaikesta oli kuitenkin tummalla ja valkoisella suklaalla koristellut mansikat! Mansikat oli tosi hauska tehdä ja maistuhan ne myös niin jumalaiselta.

Käytössä oli myös vasta posliinitussilla koristelemani kulhot. Askartelin myös muiden juhlahärpäkkeiden lisäksi pienet kakkukoristeet (ks. kuvat yllä ja alla).

Siinä se viikonloppu sitten menikin. Lahjasta nauttiessa ja syödessä. Siinä sitä ähkyä sulateltiin ja levyjä kuunneltiin.

Pisteenä iin päälle synttärikortti lahjateeman mukaan piirrettynä.

Posliinitussilla kuviointia.

Aina välillä sitä kaipailee kivoja pikkukuppeja. Sellaisia söpöjä ja monikäyttöisiä kippoja välipalajogurtille, pikkuherkuille tai muuhun tarjoiluun. Kirpparilla osui kohdille kaksi pientä kulhoa. Jes, tästä ne karkkikulhot tulee! Kiikutin kulhot tyytyväisenä kotiin ja otin heti posliinitussin esiin - pitäähän ne koristella persoonallisemmiksi!

Ylistän jälleen kuinka helppo posliinitussin käyttö on. Omani ostin aikoinaan Sinooperista ja se on ollut hurjan riittoisa! On kestänyt jo vuosia käytössä. Tussin plussia verrattuna posliinimaaliin: ei kuivu kokoon, on heti käyttövalmis, sillä on helppo "piirtää" eikä sen kanssa tarvitse pestä ja puhdistaa pensseleitä ym. Suosittelen kokeilemaan. Yksi tussi on myös melko edullinen ja vie vähän säilytystilaa.

Jatkoin aaltomaisella linjalla (ks. samaan henkeen sisustuskontaktein koristellut koirankupit ja kukkaruukut). Maalarinteipillä oli hyvä rajata tussattavat alueet. Toiseen tein "aaltonauhaa" ja toiseen palloja pötköön. Lopuksi kotipoltin kipot sähköuunissa ohjeen mukaan (maalin kuivuttua kylmään uuniin, lämpö 170 asteeseen ja uunin lämmittyä 10 min "paisto-aika"). Polttamalla maali kestää myös tiskikoneen.

Kyllä tuli kivat ja edulliseen hintaan. Kivasti erilaiset, mutta mätsää kuitenkin hyvin yhteen. Nyt vähän välipalaa päälle niin jaksaa taas!

Muutamia muita posliinitussilla koristeltuja juttuja: muki miehelle / purkit / toinen muki miehelle / tuparilahjamukit.

DIY: Rentouttava silmänaamio.

Rankkojen viikkojen jälkeen on hyvä vähän rentoutua ja latautua niin sitähän alkaa uusi viikkokin vähän keveämmin.

Tein uuden rentouttavan silmänaamion. Tällaisen suuremman, josta riittää poskipäillekin. Tykkään silmämaskeista ja useita sellaisia olen tehnytkin itse. Parhaimmat tulee, kun sisälle laittaa vähän vanua ja sopivissa määrin jyviä/riisiä. Silloin naamio toimii tavallisen jyväpussin tavoin (mikrosta lämpöä/pakastimesta viileyttä, useimmiten jääkaapin kylmyys riittää silmille).

Tein naamioon nahkajämistä luomet ja ripset. Idea on tuttu heille, jotka ovat katsoneet Aamiainen Tiffanylla -elokuvan. (Ks. vastaavia elokuvan unimaskista inspiroituneita silmänaamioita: abeautifulmess.com (sis. myös printattavan naamion kaavan) / Trinketsinbloom.com (sis. kuvan edellä mainitun elokuvan unimaskista).)

Luomien jälkeen ompelin reunat, mutta jätin alareunoista vähän auki.  (Sivuihin olisi voinut kiinnittää myös pään taa kulkevan kuminauhalenksun, mutta en käyttäisi sitä kuitenkaan, joten turhaanpas sitä sitten lisäämään.) Käänsin naamion ja ompelin keskeltä kangasta yhteen, koska jyviä ei tarvitse eksyä keskelle lainkaan ja ompeleen auttavat pysymään myös paremmin paikoillaan kasvoilla. Sitten kauhoin kummallekin puolelle yhtä paljon täytteitä.

Vanhojen maskien ja jyväpussien täytteiden ohesta löytyi myös vanha (siis todella vanha!) naamio. Oisko niitä ensimmäisiä, lähes kymmenen vuoden takaa? Teemasta ja värimaailmasta ei olla kyllä vuosien aikana kauas päästy..

Loppuun loppukevennys! Piti ihan kaivaa kuva-albumeista esiin päivä, jolloin tuon vanhemman maskin tein. On siinä taidokas ruttu siinä keskellä. Ja olipas vain tumma tukka! Voisin myös väittää, että jotain kehitystä on tapahtunut tekemisessä ja ehkäpä myös valokuvaamisessa. Hehe.

Rentouttavaa viikkoa!

Kurkistus olohuoneeseen.

Uusi vuodenaika, uusi olohuoneen look - tarkoittaen uusia ikkunoiden vaatteita. Edelliset verhot olivat Annon Kuusipuu-kankaasta tehdyt paneeliverhot (ks. postaus), joihin kyllästyin. Valitsin hetken mielijohteesta uudet hempeämmät verhokankaat. Ompelin verhot jo parisen viikkoa sitten ja tohkeissani pistin ikkunoihin vain todetakseni, etten niistä tykännytkään. Harmituksissani jätin ne paikoilleen, olkoon siinäsittenniin. Nyt niitä olen tässä katsellut ja olen niihin kivasti tottunut. Hyvä lempeä valinta oli, tykkään niistä sittenkin!

Löysin kankaan siis Eurokankaan alesta. Ostin kangasta sen verran, että sain tehtyä kolmet verhot. Yhdet olkkarin ikkunaan ja kolmannen "keittiön puolelle" (yhtä avointa tilaa, välissä vain Kallax-hyllykkö "saarekkeena").

Siinä on nyt sitten kaksi verhoa rinnakkain. Toinen paneelina ja toinen koko leveydessään. Paneelin lisäsin kolmanneksi sivuverhoksi sen takia, että se peittäisi seinässä olevat rumat putket piiloon.

Kallax-"saareke" toimii verhojen ja tilojen välissä hyvänä laskupaikkana. On myös paremmin tilaa kukille.

Erityisesti myös tykkään tuosta verhojen ja vihreän lasipullon (dyykattu joskus muinoin roskakatosesta) yhdistelmästä. Pullo ei olekaan aiemmin päässyt noin hyvin esille.

Kyllä taas kelpaa oleskella olkkarissa. Näillä väriläiskillä mennään sitten varmasti joulukotiin asti.

Muita itsetehtyjä juttuja kuvissa mm.: Keltainen Taivaansiipi-tyyny / Lattiatyynyt Marimekon Kaivo-kankaasta / Sisustuskontaktilla koristellut kukkaruukut / Raidallinen "säilytys"rahi / Putkityyny (sisällä varaviltti) / Paperista tehty jättimäinen koristekukka.

DIY: Virkatut korvakorut.

Sairaslomalainen täällä moi. Alkoi jo tekemättömyys alkoi jo tuntumaan käsissä. Ihan jos jotain pientä tekisi, jaksaisikohan sitä jo? Kapeahko virkkuukoukku ja kivat langat, näistä se jokin pieni ja kiva tulee.

Kolme pyöryläparia, vahvat päissä ja väliin vähän löperömpi. Sitten ompelin ne piilopiston yhteen. Ylös koukut ja valmista on.

Tuli mukavan kokoiset - ja silti niin kevyet! Virkattujen korvisten plussana on aina keveys ja pehmeä mukavuus.

Korvakorujen väriyhdistelmä olikin kaivattu korukokoelman jatkoksi. Minulla on tosi vähän kullan ja haalean pinkin yhdistelmää. Korvikset sopivatkin hyvin yhteen näiden sormusten ja kaulakorun kanssa.

Korvisten inspiraatio löytyi kuvahaulla - mutta kappas, sitä sen verran tämä sairaslomalainen tuheroi väsymyksessään, ettei enää löytänytkään Etsy-kauppaa, josta korvikset bongasin. Sieppaa kovasti, etten pysty nyt linkittämään alkuperäisiä korviksia.. Etenkin, kun taisin vahingossa kopioida muodon lisäksi myös värivalinnat. Ei kyllä pitänyt, mutta sievä valko-kulta-pinkki näytti kaikkia muita ajatuksia paljon paremmalta!

Lipaston korusäilytys.

Kävin tässä sairaslomalla ollessa korujani läpi. Kippasin kaikki yhteen kekoon ja karsin purettavat, korjattavat ja myytävät pois. Jäljelle jäävät pistin tarkasti organisoituun järjestykseen. Ennen pidin tyyliin kaikkia koruja esillä. Oli korutaulua, kippoa, kulhoa, lootaa - kaunis pölynsekainen kaaos toisin sanoen. Nykyisin vain uusimmat ja eniten käytössä olevat ovat näkösällä lipaston päällä pleksilokerikossa, kaikki muut ovat lipaston laatikossa piilossa.

// Ks. Lipaston tasossa sisustuskontaksia ja vetiminä "helminauha" (ks. postaus).

Ja tältä lipaston korusäilytys näyttää. Ensi vilkaisulta kovinkin kaaosmaiselta, mutta katsotaanpa vähän paremmin:

Laatikon pohjalla on kaksi isompaa lootaa lokeroineen. Sormuksille ja nappikorviksille pötkö-laatikko (ks. diy-postaus) ja mm. riipuksille ja isommille korviksille kierrätettyjä muovilokerikkoja.

Alimpien päällä lepäävät toiset laatikot lokeroineen! Ne mahtuvat laatikkoon hyvin päällekkäin. Yksinkertaisen kätevää.

Näin kerroksellisuudella säästyy paljon tilaa, muuten menisi koruille kaksi lipaston laatikkoa. Ja vaikka ulospäin järjestys voi näyttää työläältä epäjärjestykseltä, laatikoissa on itselle selkeä logiikka et miten kaikki menee minnekin.

Ja otetaan loppuun vielä jotain uuttakin: kolmen helmen kaulakoru. Uusimpana se ei vielä pääse lipaston laatikkoon, vaan hengailee pleksilootassa vip-seurassa. Sitten kun joku muu syrjäyttää sen käytöstä, saa se mennä lipastoon vaihtopenkille.

Siinä on muovihelmi, lasihelmi kalotilla ja ylimpänä mustasta ja valkoisesta fimo-massasta pyöritelty helmi. Mukava yhdistää erilaisia materiaaleja yhdeksi kokonaisuudeksi.

Sivut vaihtoon.

Olen vihkoihminen (kuinkahan monta kertaa olen sen jo maininnut?). Olen niitä ihmisiä, jotka rakastavat erilaisia muistikirjoja ja tekevät paljon listoja, kirjottelevat ja raapustelevat ylös vihkoihin ja muistilappuihin mitä milloinkin.

Jatkuva muistivihkojen ostelu sotii kyllä ympäristöystävällisyyttä vastaan. Olen varmaan tällä paperin käytölläni tuhonnut jo useamman metsän.. Yritän kompensoida vihkojen kulutusta tekemällä välillä itse muistivihkoja silputuista kierrätyspapereista (ks. esimerkiksi tämä postaus) ja tietenkin pyrin käyttämään vihot huolellisesti loppuun asti.

Jos sisältö ei ole säilyttämisen arvoinen (to-do-listat versus päiväkirjamaiset runoilut), revin sivut irti paperinkierrätykseen (kun oikeasta kohtaa repäsee, lähtee aika hyvin yhdellä kovalla nykäisyllä koko nivaska). Joskus jäljelle jää kivat ja vielä hyväkuntoiset kannet. Mitäs niille sitten? Uudet sivut tilalle?

Nätti irtokansi, siihen uutta paperia pintaan selkämyksen suojaksi ja takakanteen uusi nippu puhtaita sivuja. Sattui olemaan juuri sopivan kokoinen nippu käyttöä odottamassa. (Sivut ovat myös jo "käytöstä poistuneesta" muistikirjasta irroitettuja.)

Huomasitko, että tein myös etukanteen suojapaperista pienen kätevän taskun? Liimaa sivuissa ja teippiä edessä.

Ja niin on taas uutta muistikirjaa valmiina odottamassa vuoroaan. Pitää malttaa käyttää edelliset loppuun, sitten on näiden ihanuuksien vuoro! // Alin vihko Tigerista syyskuun uutuuksista, keskimmäisen sain ystäviltä (aw, tuo kuosi, niin hauska!) ja päällimäisenä on nyt tämä edellä esitelty kierrätysvihko uusine sivuineen.

Tee-se-itse: Puikotin.

Kun mielessä rassaa kesken työn kriittisessä vaiheessa pudonnut puikko ja karanneet silmukat, sitä voi vain todeta: mä niin tartten puikkosuojan! Ja sitähän sitten tekee, puikkosuojan. Kaupoissahan on vaikka minkälaista muovista ja puista tuppia, johon voi puikot tökätä, mutta kaikista malleista mieluisin minulle on Ullakon puikkosuoja nimetään Puikotin (ks. ullakkopuoti.com). Se on nerokas, päissä taskut ja välissä kuminauhaa - helppo käyttää, helppo valmistaa.

Tee-se-itse-version tein näin: leikkasin pätkän leveää kuminauhaa. Poltin sen päät sytkärillä etteivät lähde repsottamaan. Leikkasin kuminauhan leveyden mukaan kaksi suikaletta tekonahkaa/vinyyliä (vanhasta laukusta) ja ompelin ne ensin kuminauhan päihin. Arvioin ja kokeilin sopivat taskujen syvyydet (että puikot saa helposti taskuun ja pois) ja ompelin taskujen sivut. Ja valmista tuli! Eipä enää putoa kesken kaiken puikot matkasta.