Kissarakkaille.

Kun kaksi ihanaa muuttaa ihan omaan kotiin ja toisella on vielä pyöreät synttärit, on juhlan paikka. Heti alkuun oli hyvin selkeää mitä aion heidän uuteen kotiin viemisenä viedä. Taulu lahjana on aina iso riski, mutta olin valmis ottamaan sen.

Maalasin heidän rakkaan kissansa muotokuvan. Valitsin neliönmuotoisen pinkopohjan (40 x 40 cm) ja akryylit.

Olen aika ylpeä noista silmistä! Leuan alus ja korvat olivat vaikeat. Niitä tuli tuskailtua ennen kuin olin niihin tyytyväinen.

Tässä ensimmäisten maalauspäivien työvaiheita. Printtasin kissan kuvan taulun koossa ja siitä katsoin mallia. Vasemmalla ihan ensimmäinen maalauskerros.. hahmotelmasta se lähti! Pitkäkarvainen ja monisävyinen turkki vaati ainakin sen kolmekymmentä maalauskerrosta eri väreillä. Mutta pikkuisen kerrallaan, niinhän sitä työstetään ja hienoviilataan.

Valmiina kissa istui meidän senkin päällä odottelemassa. Iltahämärällä tuli ohimennen aina katsottua ja säikähdettyä, että mikäs persk*** se siinä istuu ja tuijottaa??

Jotta ei tarvinnut enää säikkyä ja katsoa lahjaa stressaten (apuva tykkääköhän ne ees -limbossa vellominen on kauheaa), pistin lahjan pakettiin. Nättiä pakettia on kivempi kattella. Kuviollinen ilmastointiteippi (saatu aiemmin Teippitarhalta, teippitarha.fi) sekä koristaa että tukee paketointia. Päälle tein kolmiulotteisen rusetin. Teipistä tehty rusetti kesti myös hyvin monivaiheisen matkustamisen juhliin!

Ja sanottakoon lopuksi vielä, että tykkäshän ne (saajien nimet piilopikselöity kortista). Yllätyksensekaiset kyyneleet kävivät toisen saajan silmissä ja parahdettiinhan siinä heti, että näyttää ihan meidän kissalta! Sitä stressasinkin eniten, että onko siinä tunnistettavasti heidän kissa vai vaan joku kissa. Huh, missio suoritettu tyytyväisesti.