Ylioppilaalle lahjaksi tilkkupeitto.

Viikonloppuna oli vihdoin lakkiaiset, niiiin kauan odotetut lakkiaiset!

Jo keväällä mietin että mitähän sitä sitten rakkaalle ylioppilaalle lahjaksi. Tahdoin kuitenkin tehdä jotain itse. Jotain uniikkia ja lämminhenkistä. Mietin sitä kuinka lukio on yksi elämänvaiheen päätepiste. Sen tulee opinnot, oma koti ja työelämä. Vastaan tulee kaikki aikuisuuden puolet niin hyvässä kuin pahassa. Ja tämä lakkiaislahja on sitten niihin jälkimmäisiin hetkiin. Ehkä niihin hetkiin, joina elämä kolhii ja tuntuu, että tarvitsee lepoa. Toivon, että lahjani tuo niihin hetkiin lämpöä ja lohtua ja että se kulkee saajansa mukana pitkään. 

Joten päädyin näissä lahjan saatesanoissa vähän erikoisempaan ylioppilaslahjaan, tilkkupeittoon.

Kerrankin suunnittelin työn tarkalleen paperille. Tahdoin ison peiton ja oli vaikea hahmottaa paljonko kutakin kangasta tarvitsee tai montako palaa mitäkin tarvitsee leikata. Mallin suunnittelu paperille auttoi hahmottamaan. 

Malli on alkuperäiseltä nimeltään slip knot quilt pattern - tai sillä hakusanalla se ainakin googlesta löytyy. 

Nimikoin peiton uusiksi. Se sai uuden nimen: Elämän tie. 

Meinasin ensin myös kirjailla kliseisesti saajansa nimen, mutta vaihdoinkin sen vuosilukuun. Kyllä ihminen aina nimensä muistaa, mutta vuosi voi ehkä unohtua.

Ja valmis Elämän tie -tilkkupeitto näyttää tältä!

Kokoa sille tuli mukavasti noin 135 cm kanttiinsa (ollen tosi hankala kaveri kuvattavaksi!). Koko oli aika maksimi mitä pystyin näillä tilkkutyötaidoilla käsittelemään ja toteuttamaan. Yksi neliö oli muistaakseni 16 tai 17 cm kokoinen. Välissä on 60 g vanu ja reunus on kaksinkertainen ja siten kivan "pullea". 

Tykkään tuosta kuviollisesta kankaasta, joka muistuttaa tietä. Se sopii peiton nimen kanssa yksiin. Sillä välillä elämässä mennään suoraan virtaviivaisesti kuin moottoritiellä konsaan ja sitten tulee äkkinäisiä kulmia ja kipupisteitä, joiden jälkeen taas jatketaan matkaa suoraan.

Laskin vähän aikaa tilkkupeiton valmistamiseen.

Ensin tietenkin esipesin kankaat, jotta kutistuvat ja kestävät kaikki käytössä samanlaisen pesun. Kuivumisen jälkeen palojen leikkuu vei pari tuntia. Ruutujen yhteen ompelu kesti tasan kaksi tuntia tauko miinustettuna. Kirjonta otti päälle tunnin. Tikkaamisesta reunojen ompeluun meni lopuksi jopa kolme tuntia. Onneksi jaoin hommaa useammalle päivälle. Ja onneksi tein itselleni fiksun päätöksen etten tikkaa kaikkia välejä vaan vain osan tehostaen samalla kuviointia. Muuten varmaan tikkaisin peittoa edelleen.. 

Se on muuten kumma et vaikka kuinka leikatessa ja ommeltaessa mittasi niin silti peittoon tuli kohdistusvirheitä kohdistusvirheen päälle. Mutta harvoinpa näin läheltä peittoa katsotaan. Peiton kanssa katsotaan lähinnä päiväunia!

Kaiken lisäksi sanottakoon, että yksi kulma viistottaa ja on vähän pitempi kuin muut. Se jäi vähän harmittamaan. Reunuksen ompelu aiheutti sen. Kun tajusin mittavirheen niin kyllä siinä ääneen parahti et MITÄ? MIKSI! Eikäääääää...! Mutta en jaksanut purkaa. Peitto saa olla tekijänsä näköinen, jostain kohti vähän vinksallaan.

Peitosta löytyy nurjalta myös kirjottu pesulappu. Ei rumpukuivausta, se oli hyvä lisäys.

Peiton nurja puoli on kokonaan tuota haaleanvaaleansinistä kangasta. Valitsin sen, koska edellisen sängyn vanha päiväpeittoni oli samaisesta kankaasta ja se kesti hyvin käyttöä, pesua ja näyttää vähän rypistyneenäkin kivalta. Ja mielestäni hillitty ja viileä sävy rauhoitti peiton kokonaisuutta. Kaikkein isoin plussa siinä et se on ompelijalle anteeksiantavainen. Tarkoittaen muun muassa sitä, että tikkauksen ompeleet myös uppoavat kankaaseen kivasti eivätkä ole nurjalla niin silmiin pistävät.

Ja heitetääs loppuun vielä onnittelukortti. Mustavalkoinen kuviopaperi (kierrätetty), mustaa tussia ja kartongista pieni ylioppilaslakki.

Sisälle kirjoitin lahjaan vielä viitaten metaforan:

"Elämä on kuin tilkkutäkki. Kuviot toistuvat, värit vaihtuvat. Niistä muodostuu kaunis kokonaisuus: elämä!"