Ompele pipo.

Jos ei puikot pysy kädessä, cousteau-pipon (ks. täällä neulottu cousteau-pipo) voi tehdä myös ompelemalla mistä vain joustavasta kankaasta. Suosittelen kangasmateriaaliksi esimerkiksi vanhaa, ohutta neuletta tai isoa tpaitaa joko kirpputorilta tai omasta vaatekaapista. Tässä tee-se-itse-tutoriaali:

1. Valitse sopiva pipo kaavaksi, sellainen joka ei jousta päässä valtavasti. Aseta pipo kankaan päälle ja leikkaa neljä pipon muotoista kaavaa. Muista isot saumavarat - varsinkin, jos teet pipon trikoosta.
2. Aseta kaksi pipokaavaa oikeat puolet vastakkain, ompele joustavalla ompeleella suora laita. Toista.
3. "Avaa" edellisen vaiheen saumat ja aseta ne vastakkain eli soikion muotoiset pipokaavat ovat nyt oikeat puolet vastakkain, sisäsaumat pääli- ja alapuolella. Ompele reunoista, jätä toiseen päähän aukko.
4. Käännä koko työ kääntöaukon avulla oikeinpäin eli kaikki saumat jäävät sisäpuolelle.
5. Ompele aukko umpeen. Reunoja ei välttämättä tarvitse kääntää sisään, koska sauma ei tule näkyviin.
6. Työnnä suljettu pää toisen puoliskon sisälle, jotta piposta tulee kaksinkertainen. 7. Ja pipo on valmis!

EDIT // Tai leikkaa suoraan vaiheen 3. muotoiset palat, jos kankaasi siihen riittää. Kun pipon valmistaa kahdesta kappaleesta niin säästyy käännökseen tulevalta saumalta.

Pipon ompelu on helppoa ja nopeaa. Tein myös itselleni vanhoista trikoohousuista yhden raidan pipon. Kaavan muotoa vaihtamalla piposta voi tehdä omaan makuun soveltuvan syvän, napakan tai löysän..

Miettikää myös koristelumahdollisuudet, pipoonhan voi lisätä melkein mitä vain: kirjailuja, paljetteja, aplikaatioita, helmiä, rusetteja, tupsuja? Persoonallisilla valinnoilla piposta saa ihan minkälaisen vain, äijämäisen, tyttömäisen, sporttisen.. Itsetehdyt pipot sopisivat vaikka pukinkonttiin lahjaksi niin lapsille kuin aikuisellekin - trikoopipot etenkin ovat nimittäin hyviä esimerkiksi pyöräilyssä, niistä ei tuule läpi! 

Cousteau.

"Tee mulle cousteau-pipo" pyysi mies. Ja minähän tein. Lue punaisen pipon idolista täältä (wikipedia).

Yritin tehdä peruspipo-ohjeen mukaan, mutta siitä tuli aivan liian löysä, joten purin sen ja tein mallin ilman ohjetta: kolme oikein, kaksi nurin kolmosen pyöröpuikoilla. Ei ollut mitään muistikuvaa miten oikeaoppiset pipojen kavennukset menivät, joten kavensin pipon neulomalla aina kahdet silmukat yhteen.

Hyvin onnistu, vaikkei ohjetta ollutkaan. Hyvä koko, perusmalli. Jälki on kuulemma "sopivan kotitekoista".

Lankana oli RedHeartin vauvalanka (käytän mielelläni aina vauvalankoja, jotka eivät kutita). Ostin tätä lankaa alennuksesta kolme kerää, eikä pipo kuluttanut edes yhtä kokonaista kerää. Riittoisaa lankaa.

Kyyhkysheijastin.

Tein eilen kyyhkys-heijastimen. Vaikka origamin nimi on "Peace Dove", taittelu oli kyllä kaikkea muuta. Tekee mieli nimetä tuo uudelleen raivostuttavaksi varpuseksi, joka sai minut tuntemaan kerta kaikkiaan tyhmäksi. Lapsena taittelin paljonkin origameja, mutta tämä ei mennyt ensin jakeluun, vaikka kuinka katsoin ohjevideota (linkki alla) loopilla. Ja mies naureskeli vieressä "no ei voi olla noin vaikeaa". Kyllä ärräpäät lensi, liimat tursusi, taitokset aukesivat..sitten lopulta sattumalta onnistuin taittelussa. En edes tiedä teinkö kaikki vaiheet oikein, mutta kyllä se varpuselta kyyhkyltä näyttää.

Heijastimen liimaustutoriaali ja linkki taittelun Youtube-videoon löytyy täältä: eilen tein.

Viime syksynä totesin, että kaikki isot papukaijalukot, lenkit ja hakaset ovat paljon kätevämpiä heijastimissa mitä nauhat ja hakaneulat. Ne vain jäävät joka paikkaan kiinni ja tekevät reikiä takkiin. Lukolla heijastimen voi kiinnittää ja vaihtaa paikasta toiseen lennosta. Vaatteistakin löytyy yllättävän monta paikkaa mihin heijastimen saa napsastua kiinni. Itse pistän usein pitkässä takissa helman kiristyslenkkiin tai taskuun roikkumaan. Kerran tasseli-heijastin roikku myös löysässä lapasessa, ha!

Muistakaa kuitenkin, että monet tämmöttiset itsetehdyt pienet heijastimet eivät yksinään vielä riitä. Kaverina on hyvä käyttää useampaa heijastinta. On myös tärkeää kiinnittää huomiota heijastimen korkeuksiin, esimerkiksi riippuva heijastin olisi hyvä olla tien puoleisen polven korkeudella (lähde: liikenneturva). On niin surullista nähdä naispuolisia henkilöitä, jotka ovat hienosti ottaneet heijastimen käyttöönsä, mutta sitten ovat kiinnittäneet ne rintakoruksi..mutta eihän ne siellä ylhäällä mitään auta!

EDIT// katso myös tämä tee-se-itse-heijastin-postaukseni viime vuoden syksyltä!

Helmi reissu.

Mökkireissu takanapäin, uusi viikko aluillaan. Mökillä pyrähtäminen ja arjesta karkaaminen oli ihanaa.
Oli aikaa takkatulen paukkeelle, oleskelulle, tossuttelulle, kiikaroinnille, neulomiselle, lukemiselle..

Harmi vain, että säät eivät suosineet metsässä samoilua, ensin tuli vettä kaatamalla, sitten iski lumipyräkkä, joka muuttui lopulta armottomaksi loskaksi. Maisema  ehti kyllä vaihtua laidasta laitaan..

Akkujen latautuminen antoi virtaa näpertää kotona heti jotain uutta uudelle viikolle. Tässä kohde ja lähtötilanne: kaulakorun raakile kirpputorilta. Nappasin päästä helmiketjua ranteen ympäryksen verran ja..

..muunsin sen tällaiseksi. Yllätin itseni tekemällä jotain mikä ei ollutkaan kokomustaa. Väriä kaamokseen!

Inspiraationa oli ohje kirjasta: Muodikkaita helmikoruja ja helppoja hiuskoristeita (N. Leon - G. Byrne, 2011). Kierteisyys ei vain omasta versiostani paista yhtä selvästi, kun helmet ovat samaa kokoluokkaa.

Kirja on kyllä hyvä helmeilijöille, etenkin aloitteleville. Monta koru- ja hiuskoristeprojektia (esim. ihana helmikoristeinen rannekello!) ja selkeät ohjeet projektien toteuttamiseen. Kyllä tuli monen ihan peruskorutekniikan kohdallakin oivallettua uusia keinoja ja niksejä (ai-hitsi-sen-voi-tehdä-noinkin)!

Inspiroidun helmikoruista niin, että tein rannekoruun keräämistäni hajahelmien jämistä vielä korvisparin.

Nyt on kahden helmikorun verran uutta väripilkettä kokomustaan ja lumettomaan räpäskäloskaan.

Kyllä on hyvä aloittaa uusi viikko uusilla helmikoruilla ja uudella, rentoutuneella mielellä!

Kolme kutistusta.

Verryttelin vähän pitkästä aikaa ompelukonettani. Aloitin jostain mikä ehti odottaa valmistumistaan jo jonkin tovin (tunnustan, kyllä siinä meni useita, useita kuukausia!). Yllä kuva (krhm) vuosi sitten ennen..

..ja tässä kaulupaita nyt jälkeen. Hihat pois, napit pois, etukappaleiden yhdistäminen, taakse halkio, kaulus takaa auki, nappi ja napin lenkki kauluksen alle. Inspiraationa liian isolle kauluspaita-muutokselle oli tämä: Freshly Given: Flipped Oversized Vintage Cream Blouse.

Olen iloinen, että sain vihdoin paidan ommeltua loppuun. Se oli taistojen tie niin valokuvauksen kuin myös ompelemisen suhteen. Senkin-luikerteleva-ja-ohut-**skiainen, olin menettää kanssasi malttini! Eipä meinanneet taidot riittää, kun ihme kangas katoaa neulan alta ja sohii kameran tarkennusta vastaan.

Paidan kaveriksi kavensin kirpparilta ostamaani neuletakkia. Ompelin vähän sivu- ja hihasaumoista sisään ja voila, se istuu paremmin ja on enemmän oman kokoiseni. Eikä enää lörpötä hihat.

Ja kun kaventamisen vauhtiin päästiin, niin kutistin vihdoin myös jo viime kesänä (!!) ostamani HM:n alepuseron. Tämän paidan kanssa sai ottaa jo reilusti sivusaumoista sisään. A-mallista suoraan linjaan..

..ja koosta 42 paljon pienempään. En ikinä sivuta alerekkien isoja kokoja, kyllähän niistäkin saa edullisesti oman koon vaatteita. Vielä, kun muistaisi suorittaa muutokset ennen sesongin vaihtumista.. Nyt pusero on marraskuussa jo kuosiltaan ja läpikuultavuudeltaan liian kesäinen, mutta minäpä en piittaa siitä laisinkaan. Kerroksia ja tummia kavereita päälle niin kyllä se kukkapaita saa mennä talvellakin!