Koiranunta.

Joskus ikuisuus sitten bongailin bittiavaruudesta tämän söpöläisen koiranpedin ja päätin samantien, että tuollainen matkalaukkupeti on saatava Coralle nyt ja heti! Vanhempien varastosta raahasin minimatkalaukun, tein siihen fleecetyynyn ("You are what happened what when I wished upon a star") ja asetin innoissani lattialle "Ole hyvä, Cora!" Ei mennyt piski petiin, ei menny. Ja minä jäin pettyneenä viereen mullottamaan. Hmpf, kiittämätön piski.On se siinä joskus käynyt ohi mennen hengähtämässä, jyrsässyt vähän luuta ja luikkinut sitten muualle nukkumaan. Ja nyt kuukausia, kuukausia myöhemmin peti on edelleen melko tyhjillään. Kylmä sänky, pettymysten sisustuselementti. Cora ei tajua pedin päälle sitten ei yhtään mitään. Sen sijaan se huilii aina muualla: sohvalla, rahilla, nojatuolissa, toisessa nojatuolissa, sängyssä, jopa lattialla matolla - mutta ei pedissä. Karttaa sitä kuin mustaaruttoa.

Hox: Coran takana suloisista suloisin Pikku-Totoro-tyynyni, jota myöskin hampaaksi on luultu..mräyh. Ja mikäs sen parempi paikka kuin omistajan peti? Sänky on kunkku ja silmäkulmassa vaan vilahtaa, kun piski ryntää salamasanterina sänkyyn kuorsaamaan (- jep, kyllä se kuorsaa). Usein vielä päiväpeiton, että untuvatäkin alle. Joko se myllää petauksen sekaisin tai sitten se ryömii vällyjen väliin niin nätisti, että muodostaa sängyn keskelle vain pienen tuhisevan kummun. "Sehän tukehtuu sinne!" No ei tukehdu, on vaan niin lämmöstä ja pimeydestä pitävä, semmottinen luolakoira.Eli vaikkapa näin. Kuva menneisyydestä, kun päiväpeitonkin piti olla fuksian värinen (yökh!).

Jos tekis uuden koiranpedin, joka houkuttelis - edes joskus. Joku muhkea, iso, nätti peti... Inspiraatiota etsiessäni törmäsin jos minkälaisiin koiransänkyihin:Hieman alkulämmittelyä kuvasaldon suhteen. Tämä koiran oma nahkasohva on vielä suht normaalia pahimpiin krumeluureihin. Kuva Melkoinen huoneen väriläiskä, sanoisinko! Kuva Apua, Cora kyllä häpeäis silmät päästään, jos tuollaista divaania sille tyrkyttäisin. Kuva Jättikroksikenkäpeti? Todella hämmentävää. En tiedä mitä tähän pitäisi sanoa. Kuva
Lopulta ajauduin ihastelemaan uudelleen muita matkalaukkupetejä. Voih, miksei Corakin voisi noin ylpeänä tönöttää pikkuisessa pedissään? "Katso, katso, tässä minä nukun!" Kuva

Ehkä pitäisi harkita laukun korottamista, tuossakin on pienet puujalat alla. Bra ideé! Ja tuo leluluu näyttää aivan liian herkulliselta - sellainen on tehtävä joskus. Tai katsokaa nyt tätäkin. Mopsi ja mopsin laatikko! Vihreät sängynjalat ja vihreä sisäkuosi - ja kelta-vihreä shakkilattia, oijoi! Kuva Ja, kun käännän katseeni pois tietokoneen näytöltä, mitä näenkään? Coran nukkumassa koristetyynyjen päällä sohvalla. Argh. Laukkupeti on tyhjä. Argh.

Toisaalta, onhan tuo pieni käpertynyt katkarapu niin suloinen ja siihen viereen on helppo mennä päikkäreille. Koira se on parasta päiväuniseuraa, eikä sitä paljoa matkalaukkuun viekkuun tungeta. "No niin teeppäs emännälle vähän tilaa!" Pisteeksi iin päälle: jos omistaisin isomman koiran niin tuollaisen tuoliin upotetun vesi- ja ruokakuppihökötyksen kyllä haluaisin. Pitäiskö ottaa isompi koira? Kuva