Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Kaulassa teekuppikaulakoruni.

Tämä on pieni tarina Yo-Yo-paidasta, joka sai inspiraationsa kaulakoru- ja hiuskoruversioistaan.

Tarina lähtee liikkeelle siitä, kun pelastin kirpputorilta mukaani niittikoristeisen tpaidan. Osa niiteistä oli tavalla tai toisella kulmistaan irti tai jo kokonaan poissa, joten sain paidan ostettua pilkkahintaan.

Niitit olivat paidassa vain liimalla kiinni, joten päätin repiä kaikki loputkin niitit varovasti pois johonkin muuhun käyttöön - niitithän ovat ostattaessa melko tyyriitä mallista huolimatta. Paitaan kuitenkin jäi etumukseen selviä jälkiä niittikohdista, eikä sitä harmikseni voinutkaan vain pitää sellaisenaan.

Tarinan sivujuoni: Sillä aikaa, kun yritin päättää uutta koristelua paidan etumukseen, keksin koristella niitellä minikokoisen nahkaväskan, jonka myöskin kaappasin mukaan rahaa vastaan samaiselta kirppureissulta.

Lopulta aloin tekemään kasapäin valkoisia yo-yo-kukkia ohuesta puuvillakankaasta.

Sommittelin kukat paidan etumukseen rykelmäksi, kiinnitin ne ensin parilla pistolla sieltä täältä ja sitten surrautin ompelukoneella reunat kiinni, jotta kukat litistyivät paitaa vasten.

Paita oli vihdoin piinaisen näpertelyn jälkeen valmis ja kappas! Mitä näinkään ensimmäistä kertaa? Tahran? JEP. Ei hajuakaan, oliko se paidassa jo etukäteen vai missä välissä sen sinne ehdin jo sotkea.

Näette harvinaisen näyn: Madam B.C. farkuissa!

Sitkeä tahra ei lähtenyt pois pesussakaan, joten leikkasin helman pois ja pistin resoriputkea tilalle. Tuli helmastakin sitten samalla vähän alkuperäistä helmaa pidempi - tarinan onnellinen päätös. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Hiuksissa tänään: valkoinen pikkukukka. Se on pieni, soma ja yksinkertainen. Vähemmän somaa on takut ja pörröisyys tukassani. Voisi välillä ehkä hiusharjaakin näyttää kuontalolle.

Vanha luonnokseni.

Kukka lähikuvassa. Sen tekeminen oli helppoa ja nopeaa: kieritin trikoosuikaletta ympäriämpäri ja liitin taakse suikaleen päästä lehdet sekä kujan pinnille tai pannalle.