Coramus Maximus.

 Tämä postaus on omistettu synttärisankarille,

täydet neljä vuotta vanhalle Coralle.

 Vähän tekee vaikeuksia ymmärtää kuinka nopeasti neljä vuotta on mennyt.

Vastahan se ipana mahtu tunkemaan itsensä käsilaukkuuni!

 Ei mahtuis enää neljä vuotias kääppänä laukkuun, eijei, ei mahtuis vaikka survois.

 Kaikki sanoo, että narisen turhia, minikokoinenhan se vieläkin on!

Ehkä näin vain sen kuinka iso ego Coralla on ja vertaan sitä siihen muutaman
sadan gramman painoiseen pentuun, joka joskus muinoin oli pieniä pehmolelujakin pienempi.

 Kyllä siinä pikatsut ja kumppanipokemonit sai kyytiä!

Pienestä se pitää ponnistaa. Hyppelyharjoitukset ovat tehneet tulosta,

tänäpäivänä Cora hyppää korkeammalle mitä suuremmat koirakaverinsa.

 Tänään on paijailtu, juostu, leikitty, herkuteltu, päikkäröity, häiriköity emäntää askareissaan..

- siis ihan kaikkea mitä pieni koira voi erikoisen hyvänä päivänä tahtoa!

 Tarttuhan sitä kauppareissulta uusi lelukin mukaan: Kroko!

Tapoin tosin heti pois kumilelun ärsyttävät vinguntaäänet, niitä ei kuuntele kuurokaan.

 Havaitsenko kenties jotain pientä samannäköisyyttä?

Emäntä surrautti myös alkuviikosta uuden talvihupparin collegesta ja sametista.

Pohjana käytti hän hupparitutoriaalia, lisäten takajalkojen päälle lisäosat, paksumman 

kilpikonnakaulusmaisen hupun ja mahan alta kulkevan, tarranauhalla kiinnitettävän lepareen.

 Oli vähän vaikeuksia kuvata ulkona.. Eihän se pörriäinen tajunu poseerata paikallaan?

Hauska, omasta mielestäni hyvin onnistunut talvipuku. Tulikin kyllä tarpeeseen!

Onnea rontti, pikku sintti, nappisilmä, parhaista parhain kaverini!

Syrämmessä aina paikka pienelle tassulle!