Luonnoksia.

Tarvitsin uuden notebookin ja koska olin pihi otin alelaarin halvimman ja rumimman yksilön. Ajattelin ensin päällystäväni kangaskansilla rallimeiningin piiloon, mutta ei siitä sitten tullutkaan yhtään mitään kierreosion ja kumilenksun takia.

Päädyin b-vaihtoehtoon ja päällystin kirjan mustalla pahvilla ja kuvilla, jotka skannasin edesmenneen tätini albumista.

Jumaloin tätini vanhoja kuvia. Noissa jos missä on tunnelmaa! Voisin tuijottaa kuvia vaikka loppupäivän. (Voikohan tästä tulla ongelma? En kirjoitakaan notebookin mitään muistiinpanoja ylös, vaan jään hypnoottisesti tuijottamaan kukkamekkoja, idyllisiä kesäiltapäiviä ja Italian lomakuvia?)

Erityinen suosikkini on tämä varjon alla kahvittelu-kuva. Se on niin täydellinen otos aidosta hetkestä ilman poseerauksia. Alkuperäinen valokuva on vielä mahtavampi. Kaunista, kertakaikkiaan kaunista.

Notebookeista puheenollen, törmäsin vanhaan DIY-luonnoskirjaani. "Green is the new black!"

Selasin ilolla ja myötähäpeällä luonnoksiani läpi. Sieltä löytyi esim. ensimmäisen iltapukuni luonnos. Alaosta violettia satiinia, yläosa sifonkia. Vartalon ympäri kiertyvät, pitkät sitomisnauhat.

Valmiina iltapuku näytti tältä (joo, onhan se näkösällä jo täällä jossain, mutta pistetäänpäs nyt vielä kerran esille). Olen tuosta ylpeä, koska se tosiaan oli ensimmäinen iltapuku ja ehkä ainut, jonka olen täysin virheettä ja täysin "oikeaoppisesti" tehnyt.

Luonnosvihossa oli myös yhden arkimekkoni suunnitelma. Se oli slaavimekoksi kastettu mekko.

Oli myös mahtava kerrata mitä joskus on tullut tehtyä ja mikä idea ei sitten kovin hyvä ollutkaan. Hyvä esimerkki on tämä toppi, jonka toteutin ja sitten silppusin, koska se oli käytössä niin surkea! Idea hyvä, lopputulos huono.

Ja lopuksi hätäinen suunnitelma tulevasta suuresta projektista: iltapuku vol.4! Alunperinhän ei ollut ajatusta tehdä enää yhtään iltapukua, mutta päädyin toiseen ajatukseen, kun jumahdin ajatukseen ihanan kokopunaisesta mekosta (=kuvan mekko). Ja miksi en tekisi vielä yhtä mekkoa nyt, tuskin tulevaisuudessa tulee tarvetta ommella kovin montaa kertaa kokopitkää juhlamekkoa?