Sivut

tiistai 30. elokuuta 2011

Mummoruudut.

Koukuttaen-teemaviikon toinen osa. Isoäidin neliöt ovat monelle täyttä peruskauraa, mutta minulle ne toi haasteita. Edellisen olin virkannut vuosia, vuosia sitten ja koska ei niitä ohjeita ennenkään oo katottu, yritin penkoa mallia muististani, ennen kuin malli alkoi luontumaan selkäytimestä. 
Parin yritelmän jälkeen näytin kansainvälistä käsimerkkiä itsepäisyydelleni ja tsekkasin ohjetta. "..kolme pylvästä, yksi ketjusilmukka, kolme pylvästä, kaksi ketjusilmukkaa...miten ******** pylväs tehtiin?!" Kyllä siinä muutaman testineliön sai tehdä, ennen kuin tein läheskään oikeaoppisesti neliön.
Lopulta onnistuin jopa tekemään kaksi samanlaista neliötä samassa koossa.
Tein minineliöistä korvakorut. Aikomuksena joskus tärkkäys, mutta alkuun menköön lörppänöinä.
Sitten jatkoin vähän isompaan neliöön. Tuotahan olisi voinut jatkaa vaikka liinaksi asti, mutta..
..tein siitä pienen suojan aurinkolaseille, kun tuo aurinkokin vielä ilmeisesti paistattelee oikein lämpöisesti. Yläreunaa jätin vähän saumastaan auki, jotta lasit sujahtaa suojaan sukkelaammin.
Kilpikonnakuosiset sankalasit ovat muuten maasta poimittu löytö. Harmi, että joku on hukannut ne, mutta finderskeepers, ei harmita yhtään, että löysin ne.
Muistin, että jossain on tallessa yläasteella tekemäni mummoneliötyö. En oikein muista mikä tuosta piti tulla tai tuliko se ikinä edes valmiiksi asti. On joku hämärä muistikuva jostain hameajatuksesta?
Nyt kuitenkin työstä tuli boleromainen nuttu, jonka voi vain vetassa hartioiden lämmöksi. (Taitoin suorakaiteen pituussuunnassa kahtia ja virkkasin laidoistaan jonkinmatkaa päät yhteen.)
Huomaa kyllä, että on taas syksy tullut: sohvan päälle ilmestyy aina kesän päätteeksi varaneule, bolero tai shaali vilua varten. Tiedän, tiedän...kuinka laiska voi olla, että varalämmitin pitää olla käden ulottuvilla akuuttia kylmyyttä vastaan ilman, että joutuisi ahteriaan nostamaan sohvalta?
Idea boleroon tuli Jämälangasta-kirjasta, josta hain ylipäätään inspiraatiota teemaviikkooni.
Tässä vielä bolero-ohje. Pitempi malli kiehtoisi, tekisi mieli jopa alkaa tekemään alusta toista...
...ja niihän siinä sitten kävi. Yksi ilta sohvalla = monta isoäidin neliötä.
Tein yhteensä 14 kpl neliöitä. Suosikkini ovat nuo turkoosisävytteiset.
Pienet villaneliöt alkoivat riepomaan ja teki mieli tehdä seuraavaksi jotain suurempaa. Siitä se ajatus sitten lähti: puuvillamatonkudetta ja kymppi-virkkuukoukki.
En tiedä vielä jatkanko neliötä suuremmaksi. Siitä voisi tehdä maton. Ehkä. En vielä tiedä vielä.
Iso neliö jäi toistaiseksi kesken, mutta minimummoneliöt ovat jo korvissa ekan kerran heiluneet.
Asuna korvisten kaverina yksi uusimmista kirpparilöydöistäni: HM:n olkaimeton farkkumekko.
Ja näistä neliöntuntuisista fiiliksistä jatkamme huomiseen ja kolmoisosaan!
post signature

4 kommenttia:

  1. Mulla on aina mummoneliöiden kanssa se ongelma, että leipäännyn niiden virkkaamiseen muutaman jälkeen. Kolmesta mummoneliöstä ei nyt saa yhtikäs mitään tehtyä. :D

    VastaaPoista
  2. yksinpuhuja,
    pikkuhiljaa alan kyllä tuntemaan saman fiiliksen, varsinkin jos pitää kerroksia tehdä aina yhteen ruutuun kolmea enempää...:P

    VastaaPoista
  3. Ihana idea nuo isoäidinneliökorvikset! Taidanpa matkia jossain vaiheessa :)

    VastaaPoista

Jo muumeissa opetettiin: Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ole mieluummin hiljaa.