Sivut

keskiviikko 10. elokuuta 2011

Punaista ruutua sen olla pitää.

Minä ja minun uusi ruutuinen kauluspaitani. Eikö olekin kiva?
No vitsi! Paita on oli avomieheni ja koska hän ei ole käyttänyt sitä sitten liitukauden, päätin nappasta sen hänen vaatekaapistaan. Toisten vaatekaapeilla onkin kiva shoppailla!
Ja tässä on se uusi minun ruutupaitani. Leikkasin hiat pois, kavensin, tein muotolaskokset ja hylkäsin päätöksen kaventaa kaventaa hiat sopiviksi, kun tykkäsinkin tuosta noin hiattomana enemmän.

Kun avomieheni näki paidan muodonmuutoksen, hän yritti parahti musertuneena "Mitä sä oot menny tekemään mun lempipaidalle?!" Hetken olin kauhuissani, Shiiitttt! Teinkö jotain täysin luvatonta ja  peruuttamatonta? Sitten muistin, että olinhan aikaisemmin erikseen kysynyt silppuamiselleni lupaa, tottakai olin. Hyvä yritys petkuhuiputtaa, kuomaseni. 
Paita meni heti käyttöön. Kävin kirpputorilla ja koska sovituskopilla ei ollut ruuhkaa, päätin hyväksikäyttää peiliä ja ottaa pienet päivänasu-poseeraukset ihan vain uuden paidan kunniaksi.
Paidan kaverina puserosta tehty hame, lempineuletakkini kirpulta sekä pikkuavokkaat, myös kirpulta.
Tursuavat mummoavokassukat epäonnistunutta rekvisiittaa. Kiinnittäkää huomio mieluummin uuteen kauniisti kimmeltävään ja kierrätettyyn kaulakoruuni.
Uusi kaulakoruni = prinsessapäiväkirjojen metallilukko. Toimii lyhyessä että pitkässä ketjussa. 
post signature

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jo muumeissa opetettiin: Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ole mieluummin hiljaa.