Olipa kerran yksi tumma, vähän kulahtanut pitkähihainen trikoopaita. Se paita päätti uudistaa itsensä!
Paita kiepautti itsensä nurin, paljasti saumansa ja heitti hihansa maan vetovoiman vedettäväksi.
Sitten paita päätti olla kunnon radikaali ja antoi saksien silppoa hihat ja pääntien pois,
niksnaks pois!
Ompelukone surruutteli hätiin ja tikkasi leikkausoperaation kuntoon. "
Joustavaa tikkiä, kiitos!" paita pyysi.
Ja sitten vielä viimeinen silaus: nuppineula piikitteli edestä keskeltä, jotta vanha, mutta pesty, kengännauha saattoi sujauttaa itsensä paidan sisuksiin. Ja näin oli paidan muudonmuutos valmis!
Paidasta tuli hame. Vähän sporttinen, vähän arkinen. Vähän mini, vähän rento. Hyvä pepunlämmitin, hyvä lyhyen puseron jatke. Hyvä muutos, onnistunut päätös. Kaikki hyvin, loppu hyvin.
Siellä se hame pilkistää puseron ja neuletakin alta. Jäljelle jää vain yksi kysymys: mitä tapahtui hyljätyille hihoille? Se selviää Paidan tarinan osa kakkosessa! Tarina jatkuu, mutta miten?
Mä niin rakastan sun blogiasi.. Sun projektisi on aina mielenkiintoisia ja usein käytännönläheisiä, ja kirjoitat niin mukavan humoristisella ja rennolla otteella, että ihan kateeksi käy. Mun kirjoittamiseni on jotenkin hassun tönkköä, kun varmaan yritän liikaa.
VastaaPoistaIhastuin myös liilaan neuleeseesi. Aijai.
Nisha,
VastaaPoistakiitos ihanista sanoista, minä mkyös rakastan kaikkia teitä ihania lukijoita, jotka jättää tuollaisia kommentti-ihanuuksia! :) Mahdollisesta tönkköisyydestäkin pääsee irti, kun harjoittelee ja ajattelee samalla vähän laatikon rajojen ylitse :)