Sivut

tiistai 20. maaliskuuta 2012

Uusia koruja Lontoosta.

Kuvassa Dorothy Perkinsin sulkakaulakoru.
Edellisen postauksen teema jatkuu, lisää Lontoon ostoksia. Jäljellä ovat muutamien korujen esittelyt.
Lentokentällä oli hyvä jättää kolikot Claire'siin ja saada sieltä vastineeksi itselleen korutuliaisia, kuten tämän suloisen pöllö-kaulaketjun. Suorana kaulakoru ulottuu yli rintakehän.
Primarkista löytyi yhdellä punnalla spiraalimaiset korvakorut. Näyttävät ja silti yksinkertaiset.
Olisin halunnut löytää uuden rannekellon, mutta vastaan ei tullut mieleistä. Korvasin löytymättömän rannekellon sormuksella. Kello ei edes ole kertakäyttöinen niin kuin ensin luulin, vaan kellokoneisto pullahtaa kyllä rungostaan pois, jolloin patterin pääsee tarvittaessa vaihtamaan (jes!).
Claire'silta on myös tämä ihan supersupersupersuper söpösöpö purkkapallokone-kaulakoru.
Miss Selfridgen alessa tartuin kahteen "nyörimäiseen" rannekoruun.
Ostin puhelinkoppi-avaimenperän, jonka muutin heti kotona kaulakoruksi. Ketju pois, toinen tilalle.
Tästä tulee kyllä kevään suosikkikaulakoruni, mä niin tiedän sen jo nyt!
Kotona myös mietin käteen jääneitä ylimääräisiä postimerkkejä. Käyttäysinkö tarroina? Heittäisinkö roskiin? Ehei, teen niistä korut! Muistan joskus jossain (Seppälässä kenties?) nähneeni postimerkin muotoisia pleksikoruja. Ne mielessäni tein omat versiot: liimasin postimerkit läpinäkyvälle muoville (rikkoutunutta Ikean taulupleksiä), leikkasin terävät reunat pois, liimalakkasin pinnan kestäväksi ja pikaliimasin toiseen postimerkkiin rintakoruneulan ja toiseen riipuspohjan. Minulla ei ollutkaan valmiina liimattavaa riipustaustaa, joten tein sellaisen lapsuuden päiväkirjan lukon avaimesta. Leikkureilla pää pois ja soikio kiinni postimerkkin. Ja toimii aivan yhtä hyvin kuin kaupan riipustausta!
Tässä postimerkkikoruni valmiina. Muistuttavat kutistemuovikoruja, mutta eivät ole sitä kuitenkaan.
Ja tässä korut vielä yhdessä sulassa sovussa. Olen havaitsevanani aika yksitoikkoisen väriskaalan, mutta  onneksi korukokoelmani kaipailikin vähän punaista väriläiskää lisää iloiseen joukkoonsa.

10 kommenttia:

  1. Tosi kivoja koruja! Erityisesti purkkapallo- ja puhelinkoppikorut ovat ihan mahtavia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Ne on minunkin ehdottomat suosikit. PS: Puhelinkoppi tälläkin hetkellä kaulassa :)

      Poista
  2. Vilkasin nopeesti että joku oli kommentoinu tänne ton "Jo muumeissa opetettiin..." jutun ja aattelin tulla vastamaan että no miks sitte piti toi sanoa :D Mutta ihana toi postimerkkikoruidea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha :D Tuo "ohjeistukseni" tosiaan näyttää nyt vähän hassulta, kun kommentointiboxi ei enää avaudu omaksi sivukseen.. Ja kiitos, tuota ideaa voi käyttää myös samoin melkein mihin vain paperikuvaan :)

      Poista
  3. Ihania ovat. Väriskaalasta sen verran, että mitäs jos tempaiset kaikki kaulakorut samalla kertaa kaulaan. Sopivat varmaan hyvin yhteen ja more is joskus more!
    Postimerkkikorut näyttävät taas, kuinka luova ja kekseliäs olet!
    Kiitos muutoinkin blogistasi. Seuraan säännöllisesti, mutta laiskuuttani en ole kommentoinut...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Totta, tietyssä asukokonaisuudessa ehdotuksesi varmasti toimisi, pistänpäs mieleen! Kiitos itsellesi ihanasta, hymyilyttävästä kommentista. Jätähän kommenttia jatkossasin, vastineeksi pyrin jatkamaan bloggaamista yhtä "luovasti ja kekseliäästi" ;)

      Poista
  4. Hauskoja, kiva kun on erilaisia värejä. Näitä varmasti on mukava yhdistellä. Minä pyysin juuri syntymäpäivälahjaksi puukoruja, etenkin korvakoruina voisivat minulla toimia sillä ovat kevyitäkin. Ihana blogi, jään seuraamaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa et tykkäät :) Puukorut ovat kyllä ihania, kevyitä ja materiaaliltaan "lämpimiä". Kiitos, tervetuloa seuramaaan! :)

      Poista

Jo muumeissa opetettiin: Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ole mieluummin hiljaa.