Vanhan ajan opettajatarmekko.

Tässä on viininpunainen kolttu. Se on kierrätyskeskuksesta - mistäs muualtakaan. Se venyi aikansa odottelemassa muokkausvuoroaan, sillä en ensin tiennyt mitä sille tehdä. Nyt se odotus kuitenkin loppui:

Kolttu ennen ja jälkeen. Ennen ankea, tunkkainen ja rikkinäinen. Nyt kevyempi ja nuorekkaampi.

Eli mitä koltulle tein? Korjasin napinlävet, neppareilla kiinnitettävän vyön ja repsottavan alushameen. Lyhensin helmaa ja poistin hihat. Ompelin kauluksen aloilleen. Silitin ja sitten käytössä heti rypistin.

(Tästä kuvaparista muuten näkee turhankin hyvin vanhan pokkarin ja nykyisen kameran laadullisen eron, jäätävää, todella jäätävää!)

Mekko on muuten alunperinkin jonkun itse tekemä tai vähintäänkin paljolti korjaama. Sen näkee saumoista, koska osa niistä on ommeltu täysin käsin! Uskomatonta! Lie milloinhan se on valmistettu?

"Sä näytät ihan vanhan ajan opettajalta" oli kommentti, kun asustin mekon neuletakilla ja tiukalla hiusnutturalta..noh, tilanne vaatikin astetta kovempaa konservaattisuutta, joten asu ei lähtenyt vaihtoon.

Onnistunut ompelusmuokkaus vaatii palkkioksi herkkuja. Hyvää ja herkullista lauantaita!