Sininen muuttuja.

Tässä se tulee: uusi sininen juhlamekkoni! Mekossa on täyskellohelma ja joustava, vetoketjuton yläosa. Helmakankaaksi löytyi jotain tehtaan ylijäämäkangasta (myyjäkään ei osanut määrittää mitä se tarkalleen ottaen on) mahtavaan budjettihintaan 2e/m. Yläosaksi löytyi 99,9% samanväristä "jumppatrikoo/uikkari"-lycraa.

Ja kokonaisuus on tässä. Mekko on muunneltava convertible dress, jollaisen olen tehnyt myös minimittaisena (postauksesta löytyy linkit mekon tutoriaaliin) ja myös iltapukuversiona.

Mekko rakentuu vain muutamasta osasta: helmasta, kahdesta olkainsuikaleesta ja kappaleet yhdistävästä vyötärökaistaleesta (jonka korvasin tässä mekossa alle ommeltulla kuminauhalla). Joustavien olkainten avulla mekon voi pukea ja kietoa eri tavoin. Mallinukkeni Pirkko näyttää muutaman hätäisen mallin:

Mekosta saa pitkähihaisen (ks. toka kuva), lyhythihaisen, yksiolkaimisen, olkaimettoman...mahdollisuudet on loputtomat ja siksi tykkäänkin mekosta, kun sitä voi illan mittaan kietassa eri tavoin ylle riippuen onko kuuma, viluttaako olkapäitä tai tekeekö mieli vain olla astetta erikoisemmin - vaihtelu piristää!

Mekko on siis hyvin monikäyttöinen ja erilaisille vartalomalleille sopiva, käy monen mieleen.

Ja vielä mekko päällä. Asukokonaisuuteen kuului mustat pikkukorkkarit ja clutch. Hiukset olivat huolettomasti viiden osion letityksellä. Ja koska uusi mekko oikein vaatimalla vaati uusia koruja kaveriksi:

Tein siniset sulkakorut helmikoristein ja kolme uutta rannekorua niin metalli-, muovi- ja kivihelmin. Sormus on kirpputorilta. Olin tyystin unohtanut ostaneeni sen (hups!), joten nyt se pääsi ekaa kertaa käyttöön.

Ylijääneestä helmakankaasta ompelin avomiehelleni yllätykseksi kravatin. Olen aika tyytyväinen krakan onnistumiseen, kun edellinen epäonnistui. Oltiin sinisissämme aika mätsimätsi ja monet puhuttelivatkin, että onpas vain sopivan samanvärinen kangas! No, onhan se kun on samaa kangasta.