Coran uudet valjaat.

Ajoittain saan kivoja toiveita lukijoilta koira-aiheisista käsityöpostauksista. Noh, tässä tulee yksi toive-kategoriaan uppoutuva. Tee-se-itse-kohteena on siis yllä olevan kuvan (v.2009) koiran valjaat.

Ei, en ole tehnyt niitä itse, vaan ostin valjaat monta vuotta sitten Ruotsista. Oikea kuva on ajoilta, kun ne olivat vielä uuden karheat ja kirkkaat. Vuosien saatossa käyttö on jättänyt jälkensä: haalistuneet, rispaantuneet, lötvähtäneet. Malliltaan ja materiaaliltaan samanlaisia ei ole vastaan tullut, joten..

..nyt loppu kulahtanut look, valjaat saivat uuden pinnan! Ja harva arvaa, että päällystin valjaat vanhalla sateenvarjon kankaalla (ha!). Päällystys oli kyllä työlästä ja hankalaa: paksu, muotoiltu pohja + liukas ja ohut kangas. Kaavan leikkuu kusahti, ompelukoneen neulakin meni poikki, mutta periksi antanut en. Jälki kupruaa, mutta sen on nyt kelvattava. Olisi vaan pitänyt jo alussa luovuttaa ja suorittaa ompelu käsin.

Valjaiden yläosaan ompelin kaksi lenksua, joihin illan tullen discotykkeen eli vilkkuvalon saa kiinni.

Mieskin arvosti valjaiden uutta ei-pinkkiä-ilmettä. "Jes, ei näytä enää niin nynnyltä!" sanoi hän.

Kas, kun en ole aikaisemmin älynnyt kiinnittää valoa valjaisiin. Monet lenkki- ja hakaneulaviritykset on nähty ja koettu huonoiksi. Välillä kapistus on kalissut ja häirinnyt niin ettei koira ole suostunut liikkumaan sen kanssa askeltakaan. Vaan eipä heilu enää, nyt pysyy paikallaan lujemmassakin juoksussa.

Ja mitä parasta: valo pysyy mukana koko ajan. Kuinka monta kertaa valo on unohtunut laittamatta ja sitten on ollut vaikeuksia nähdä musta koira pimeydessä. Nyt sekään ei enää pääse tapahtumaan.

Tähän on hyvä lopettaa. Cora kiittää, kuittaa ja suihkaisee lehdet kengille. Senkin pullistelija.