Tee itse: lelut koiralle.

Lupailin koirateemaista viikkoa. Lähdetään helpoimmasta liikkeelle: koirien (ja miksei myös samat vinkit kävisi kissoille?) lelut! Tämä onkin Coran lempiaihe ja kuvissa nököttävät suosikkilelut, Angry Birds-reppumaskotit. Snips, snaps kaikki lenksut ja laput irti ja meillä on sopivan kokoinen koiran pikkupehmo.

Kuva vasemmalla: ilme kertoo kaiken mitä mieltä Cora on aina hyvän leikkisession jälkeen. Kuva oikealla: tuota se tekee..eli tuo lelun (yleensä vielä jonnekin tosi epäloogiseen paikkaan kuten selän taakse, penkin alle..) ja menee parin metrin päähän nököttämään. Joskus reppana saattaa istua ja tuijottaa lelua ties kuinka kauan ilman, että kukaan on edes huomannut sitä.

Pehmoja on helppo tehdä itsekin - eihän se ole kuin helpommillaan kahden kappaleen ompelua yhteen. Mutta. Helpossakin tiessä on mutkia matkassa. Itse olen oivaltanut nämä osin kantapään kautta. Jaan ne teille, jottei esimerkiksi aloitteleva ompelija toista samoja höhliä virheitäni. Moni "vinkki" on varmasti usealle päivänselväjuttu, mutta ei sitä aina kaikki heti kerralla hoksaa..joten miten tehdä itse hyvä lelu:

Jotta lelu on koiralle mielekäs, kestävä ja turvallinen, on huomioitava mistä ja miten lelun tekee. Olen kokeillut erilaisia kankaita ja todennut, että se mistä tekisit vauvalle lelun, on myös yleensä koiralle paras.
- Neule: joustaa liikaa, likaantuu helposti. Koiran hampaat rikkoo neuloksen, menee nopeasti huonoksi.
- Nahka: kaikki koirat eivät tykkää. Ei välttämättä anna tarpeeksi tarttumapintaa. Koiran lelut kostuu leikkiessä aina enemmän tai vähemmän, joten nahka tuntuu nopeasti inhottavan niljakkaalta kädessä.
- Fleece: toimii, kivan pehmeä ja helppo ommella. Kosteana ei kuitenkaan se kivoin vaihtoehto.
- Joustamattomat ja tasaiset kankaat kuten puuvilla: paras vaihtoehto. Kestävä ja miellyttävä. Sopii moneen muotoon. Värien ja kuosien skaala on valtava.

Huomioi myös lelun suunnittelussa ja valmistuksessa seuraavat asiat:
- Lelun koko: mitä pienempi koira, sitä pienempi lelu. (Cora tietää miltä tuntuu, kun omistaja tekee lelun, joka onkin niin iso, ettei siitä saanut pienen koiran kuono minkäänlaista otetta. Mälsää? Jep!)
- Muoto ja saumojen määrä: mitä vähemmän saumoja on, sitä parempi ja kestävämpi lelusta tulee.
- Värit: muista etteivät koirat näe samoin kuin ihmiset. Olen todennut koiranomistaja-ystävieni kanssa, että lelut, jotka ovat kirkkaita tai kuviollisia, ovat parempia kuin murretut ja yksiväriset.
- Ompelu: ompele saumat huolella. Mitä vahvemmat saumat, sitä kestävämpi. Päättele kääntöaukko  (mitä pienempi, sitä parempi) erityisen huolellisesti pienin pistoin.
- Täyttäminen: käytä vanua tai kankaanjämiä. Jälkimmäisessä vaihtoehdossa valitse kankaat, jotka eivät kuulla lelun läpi. Kankailla täyttäminen vaikuttaa lelun kovuuteen ja painoon, joten suureen leluun vanu soveltuu paremmin. Pieneen heitto- tai vetoleluun kankailla täyttäminen käy hyvin.

Ja tärkein: jos koira tykkää kumileluista, ei sille kannata valmistaa pehmolelua. Siinä tulee vain itselle paha mieli, kun koira ei piittaakaan lelusta. Ennen Cora käänsi selänsä kaikille pehmoille ja nakersi menemään vinkuleluja..onneksi se tykäistyi jossain vaiheessa myös pehmoihin. Loppui se vinkuminen!

Ja klassinen no-sew-versio koiran lelulle: palmikoi, solmi tai puno trikookudetta veto- tai heittoleluksi. Toimii! Tälläiset eivät kestä hamaan tulevaisuuteen, mutta tuottavat iloa pitkän aikaa ja tuleehan samalla kierrätettyä kudepätkiä pois. Tästä (ja edellisestä kahdesta) lelusta Cora tulee niin pitämään! Säästän ne joululahjoiksi (kerrankin tein edes nämä ajoissa!), pitäähän joulukuusen alta löytyä koirallekin uusia leluja..

Ja jos ei into riitä lelun valmistamiseen, suosittelen kaupassa suunnistamaan lemmikkihyllyjen sijaan lasten leikkihyllylle. Sieltä irtoaa useat pehmolelut monesti edullisemmin ja aiheetkin ovat kivemmat. Suosittelen erityisesti Ikeaa, sieltä on muun muassa tämä iso ja halpa rottalelu. Lastenlelujen tuotanto käy kovat kriteerit läpi, joten ne on kestäviä ja turvallisia. Tosin pehmojenhan suhteen on aina muistettava seurata saumoja. Pienestä reiästä voi tulla iso sotku, jos koira päättää leikkiä kirurgia ja vetää pehmon sisuskalut ulos. Pahimmillaan koira syö vanua ja sen jälkeen koira itse joutuu leikkauspöydälle..

Nyt joku miettii, että no jopas on typerää höösätä koirien lelujen kanssa. Eikö yksi lelu riitä? Ehkä. Joillekin riittää yksi, joillekin kaksikymmentä. Kun ei pidä koiran ulottuvilla kaikkia kerralla, vaan niitä vaihtelee, leluihin ei pääse kyllästymään - ei koira, eikä ihminen. Cora on sen verran lelurakas, että vanhan lelun antaminen kaapista toimii sille jopa palkkiona - mikä on hyvä, ei tule nameista liikakiloja.