Sivut

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Sirpaleita.

Viikonlopun kunniaksi kokeilin jotain uutta ja päätin ystävystyä Tiimarista ostamaani harmaaseen Natural Clay-massaan ("Dry naturally, easy to shape"). Koska tavallisen saven käsittely on minulle tuttua niin sen perusteella myyjä kehui kovasti tätä uunitonta "savea" kokeiltavaksi. Joten..
..tein pieniä koristelautasia. Massa kaulimen alle ja pitsillä koristekuviota pintaan. Sitten kulhon pohjalle kuivumaan. Mallia ja inspiraatiota erilaisille massoille löytyy useista tutoriaaleista, katso esimerkiksi nämä:
Fiskars - Clay Jewelry Dish (by Lisa Storms)
Kuivumisen jälkeen tuli tappio vastaan. Kävi kämmi. Moka. Fail. Eipä tarvinnut kuin vähän tökkästä sormenpäällä niin lautasethan räsähtivät sirpaleiksi. Pitkästä odotuksesta tuli kyllä nyt hyvin lyhyt ilo.
Onneksi tein yhdestä lautasesta muita paksumman niin edes yksi kolmesta pysyy jopa kasassa!
Lakkasin lautasen ja kyllä se hyvin pikkukoruja kannattelee. (Kuvan kaikki nappikorvakorut à la Madam B.C.) 
Lautasista jäi yli nökkösiä, jotka olivat kuivua käteen. Apua-mitä-minä-näistä-teen-äkkiä-äkkiä-keksi-edes-jotain. Noh, jotain pikkupohjia ne on. Oli. Kaksi pienintä meni rikki, tietenkin. Iso (halk. n. 5 cm) jäi käteen. En vain tiedä mikä siitä tuli. "Joku koriste". Kestäisipä se rintakoruna, sellaisena se voisi olla kiva!
Otan kyllä joskus uuden yritelmän loppumassan kanssa. Tahdon isomman ja paremman (hei haloo, tarkkuutta reunan leikkaamiseen) korulautasen. Ja voin kertoa, että siitä tulee ainakin triplasti paksumpi! (Kuvan korvakorut: renkaat, Dorothy Perkins - riippuketjut, lahja ystävältä - blingbling-napit, Pieces? - nopat, DIY.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jo muumeissa opetettiin: Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ole mieluummin hiljaa.