Sivut

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Kirja itsestäsi.

Sain uusimman leikekirjani täyteen. Pari vuotta tuossa tosin taisi vierähtää. Art books, kollaasivihot, vuosikirjaset - mitä noita nyt on, ennenkin niitä on täällä vilahtanut. Monta niitä on jo ja eikä loppua näy.
Leikekirjat - ne ovat aikaa itselle, ne ovat hetkiä, jolloin tuntuu, että tekee hyvää istahtaa alas ja vähän leikellä vanhoja lehtiä. Se on laatuaikaa miettiä "kuka minä olen, minkälaisena tahtoisin itseni näkevän ja mitä minä elämältäni haluan". Mietintöjä ja tulevaisuuden ajattelua. Se on täyttä pseudopsykologista itsetutkiskelua ja toisinaan tolskeessa syntyy myös hienoja oivalluksia ja haaveiden toteuttamispäätöksiä.
Ne ovat kollaaseja, ne ovat lehtileikkeitä, muistoja, lippuja, lappuja, lausahduksia, lyriikoita, ajatuksia. Joskus painavaa asiaa, joskus asioita, jotka koskettavat mitä kipeimmin, joskus myös jotain ihan "turhaa".
Niissä on haaveita, elämänarvoja ja lopputoteamia. "En tiennyt mitä olin tekemässä, ennen kuin olin valmis" (Man Ray) sopii tähän yhteyteen hyvin. Ei sitä aina tarvitsekaan tietää, joskus pitää antaa vain saksien ja liiman elää niin, ettei ajatukset pysy perässä. Kuten sanoin, ne ovat hetkiä vain olla oma itsesi.
Ne ovat myös hyvänmielen asioita, joita on hyvä selata silloin kun ottaa päähän. Kaikessa ei tarvitse olla edes järkeä, kaiken ei tarvitse pulpahtaa filosofisesti, joskus kaikki voi olla vain suklaata ja nättejä asioita.
Ja kun ne ovat valmiita ja vanhoja - kuten tämä lukiossa väkerretty vihkonen - ne kertovat sinusta itsestäsi enemmän kuin osasit niitä tehdessäsi ennustaa. Ne ovat asioita, joista muistaa mitä omassa päässä milloinkin liikkui. Ne ovat kuin muistelmia ilman sanoja ja niistä näkee hyvin sen miten oma persoona on kehittynyt ja kasvanut - tai kuinka sitä joissakin asioissa ei muuta mieltä ei sitten koskaan.
Pilkahduksia vähiten myötähäpeisistä sivuista (vihkosta ei ole niin kauaa, että myötähäpeä olisi kääntynyt nostalgiaksi). Sivut ajalta, jolloin olin kova SJP-fani (voi sitä Sinkkis-vhs-nauhojen määrää!) ja totaalisen koukussa Lost-sarjaan (Sawyer oli kuuminta hottia!). Ne ovat ajalta, jolloin HM:n kesämuotiin kuului ryppyhuivin käyttö vyönä ja jolloin Suomi voitti uskomattomasti Euroviisut (voi sitä viisukatsomon riemua!).
Se oli aikaa, kun telkkarista tuli ihan ensimmäistä kertaa Frendien päätösjakso. Silloin kyllä tuli myös itku.
Niin kaikki hyvä loppuu aikanaan, oli se sitten lempparitv-sarja tai uusin leikekirja. Näillä sanoin, haastan lukijani kokeilemaan oman leikekirjan tekemistä. Se voi olla minkälainen vain, se voi sisältää ihan mitä vain. Pääasia, että se kertoo sinusta tavalla tai toisella. Tartu haasteeseen ja olen varma, että lopputuloksena kirjanen tulee muistamaan puolestasi sellaisia asioita, joista et nyt osaa kuvitellakaan. 

14 kommenttia:

  1. Hauska idea olisi ollut tehdä leikekirja teiniajoilta ja katsella niitä nyt myöhemmin :D

    Itse olen kerännyt kaikki pääsyliput, rannekkeet ja passit yms. siitä asti kun olin 8-vuotta ja keräily jatkuu edelleen. Liput ja laput teippailen samojen kansien väliin ja yleensä myös kirjoitan vähän matkasta tai tapahtumasta jotain pientä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että on muitakin lippusten ja lappusten keräilijöitä! :)

      Poista
  2. Leikekirjojen ja muistikirjojen kanssa väkertäminen on kyllä ihan mahtavaa puuhaa! Ennen muuttoa kävin läpi vanhoja lehtiä ja leikkelin muovitaskuun paljon materiaalia tulevia leike- ja muistikirjaprojekteja varten - tämä postaus vain innosti hommaan entisestään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on! :) Mahtavaa, jos postaukseni innoitti väkertämistä entuudestaan :)

      Poista
  3. Jee, haasteeseen tartuttu! Täytyykin jo tänään käydä hakemassa uusi vihko ja kirppislehtiä... (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee! :) Kiva kuulla, että haaste on otettu vastaan! ;)

      Poista
  4. Kylläpä yllättävistä paikoista voi löytyä odottamattomia asioita jotka nostattavat hymyn huulille! En olis koskaan kuvitellut sun blogista löytäväni pilkahdustakaan liittyen rakkaaseen lempibändiini Lordiin, vaan kuinkas kävikään. Sun ansiosta rupesin (jälleen kerran) ajattelemaan sitä kuinka nään kyseisen bändin livenä kuukauden päästä ja voin sanoa että iloinen hymy levisi kasvoilleni! Kiitos siitä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, eikö olekin jännittävää, kuinka odottamattomissakin paikoissa voi piillä yllättäviä iloja ;) Hauskaa ja jännittävää livekeikan odotusta! :)

      Poista
  5. Sawyer <3 Se on edelleen kuuminta hottia! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä! Taitaa kuulua kategoriaan, josta ei mieli muutu vaikka aikaa kuluu ;)

      Poista
  6. Tiesin, että mun päähänpinttymällä on jokin tarkoitus!!! Nimittäin mulla on kauppakassillinen muovitaskuja täynnä lehdistä leikeltyjä juttuja!! Multa ei oo mitään niin paljon eläissäin kysytty ko et mitä mä aion niillä tehdä :) Nyt osaan kaikille kysyjille kertoa. Ja ps. tosi makeita noi sun "let's talk about me" ja "Naurettavan paljon asiaa - voishan sitä mököttääkin"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sehän vastaus on aivan selvä juttu! ;) Mullakin oli joskus kansiokaupalla valmiita leikkeitä, mutta olen niitä tietoisesti karsinut. Parhaat helmet (kuten mainitsemasi lauseet) ovat kuitenkin päässeet "käyttöön" :) ps. onneksi meitä samoja päähänpinttymän "uhreja" on yllättävän paljon! ;)

      Poista
  7. Muistankin että näin täällä joskus postauksen tästä aiheesta. Kiva kun muitutit, mun pitää alkaa todella tuumasta toimeen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, näitä samankaltaisia samasta aiheesta on tupsahdellut tänne useampaankin otteeseen lukijoita muistuttelemaan ;)

      Poista

Jo muumeissa opetettiin: Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ole mieluummin hiljaa.