Myllymäen hame.

Ostin Marimekon poistuvista kankaista mukavasti alennetulla hinnalla Teresa Moorhousen Myllymäki-kangasta (2010). Otin sitä vain pienen kappaleen ja päätin tehdä siitä lyhkäisen ja napakan arkihameen.

Tarkoitus oli tehdä "helppo-hame"-tutoriaali, mutta homma meni mönkään. Useasti. Ensin tuli liian iso, sitten kavensin. Kavensin uudelleen. Tein siitä hintsun verran ehkä liian napakan. Menkööt. Sitten tuli tehtyä yksi vetoketju noin viidesti uudelleen. Ratkoja oli ahkera kaveri, luovutinkin välillä. Kaksi kertaa piti ompelu pysäyttää, kun tuntuu että tulee miks-mää-oon-näin-huono-itkuraivarit. Hermoja on nyt sitten kovasti kasvateltu, kun lopulta kuitenkin kaiken koneen sylttyjen, lankojen loppumisen, puolan rikkoontumisen ja ratkomisen ja kiroilun jälkeen hame jopa valmistui. Mutta tutoriaalia ei nyt sitten syttynytkään, tällä erää kaiken sähläyksen takia en ehkä ole se pätevin tutoriaalin tekijä. Ehkä ensi kerralla sujuu paremmin!

Mutta tiedättekö tunteen, kun välillä jo luulee epätoivossaan, että ei tästä nyt tuu yhtään mitään ja sitten voi oikeasti hengähtää ja hihkaista: valmista! Mikä ilo ja riemu. Ja taidan tykätä hameesta extrasti jo sen takia, että taistelin sen puolesta niin kovasti. Minä ja hame vs. temppuileva sylttääjä-ompelukone 1-0!

Iphoneen kuvat todistaa, että käytössä on jo ollut. Yhdistettynä yhteen kivoimpaan koruuni (kutistemuovia).

Ja tilkkupalasta tuli tehtyä hameelle pikkusiskoksi sormus. Kuulemma näyttää nappikoneella tehdyltä, mutta oikeastihan päällystin vain muovinapin neulalla ja langalla. Aivan hyvin onnistuu ilman mitään apureita!