Neljä vuotias.

Niin se aika menee ja vuodet vieriin eteenpäin. Madam B.C. ihan salakavalaa täytti tämän vuoden puolella neljä vuotta! Tuntuu jopa vähän uskomattomalta, että siitä on jo neljä vuotta, kun tälle blogille nimeä ja ensimmäistä postausta päässäni pyörittelin. Sen jälkeen on tapahtunut valtavasti. On tullut hetkiä, jolloin on tehnyt mieli heittää hanskat Tanskaan ja taas niitä päiviä, joina olen ollut aamusta iltaan ihan yhtä hymyä vain ja ainoastaan tämän blogin ansiosta. Taidot ovat kehittyneet, uusia jippoja olen oppinut, mutta välilllä on myös menty niin syvälle metsään kuin vain voi mennä. Sitähän se elämä, käsityöt ja myös bloggaus ovat - onnistumisia ja epäonnistumisia.

Myöhäisten "blogisynttäreiden" vuoksi ajattelin ensin postaavani neljä koko Madam B.C:n historian parasta poimintaa, mutta se osoittautui liian haasteelliseksi. Ja koska tykkään myös korostaa sitä, että kukaan ei osaa kaikkea syntyessään, esittelen omien onnistumisien hypettämisien sijaan fail-kategoriaa ajalta ennen tätä blogia.

Exhibition 1: Farkkulaukku. Olisiko lähemmäs kymmenen vuotta sitten tehty (ainakin toivottavasti)? Farkkusuirojen pujottaminen oli sinänsä kiva idea, mutta ulosanti on jotain kamalaa. Eikä sitä edes voi laittaa "sen ajan muodin piikkiin". Miettikää, mä myös käytin tuota julkisesti! On ihme, että noilla ompeleilla laukku edes pysyi kasassa.

Exhibition 2: Koiralaukku. Tein rumiluksen hameen lyhennyksessä jääneestä jämäpalasta. Ainut puoliksi hyväksyttävä seikka vaskan suhteen olisi ollut se, että jos ripojen päässä olisi ollut viisi vuotias pikkutyttö. Mutta ei kun sitä kantoi neljä kertaa vanhempi. Ja nyt nolottaa niin, että melkein itkettää.

Exhibition 3: Trikootuubitopit. Ja nämä ompelin vain paria vuotta aikasemmin mitä blogini starttasi. Muuten hyvä, mutta a) koot eivät natsaa b) saumat ei kulje suoraan tai edes siellä missä pitäisi c) ompeleet = sotkua. Ei kaunista katseltavaa. On kyllä oma taiteenlajinsa saada tyyliin maailman helpoin vaatekappale ommeltua (ja leikattua) niin väärin kuin olla jo voi. Noh, silloin en tiennyt paremmasta?

Exhibition 4: Satiinitoppi. Tämän ompelin vuonna 2009. Ja luulin olevani silloin jo ihan superduperhyvä ompelija. HAHAHAHAA! En ole sitä vieläkään! Mutta tämä vetää jo hiljaiseksi. Mikä on tuo ihme olkainviritelmä? Tämän pitämisestä ei tosin ole mitään muistikuvaa. Joko se on kauniisti poistunut aivokopasta (hyvähyvä) tai sitten en vain halua muistaa, että kyllä, tällä topilla on asteltu menemään.

Extra-exhibition 5: Muuton yhteydessä löytyi varastosta myös tämä vaahtosammuttimen kokoinen nukke (no nyt se on kuitenkin jo lahjoitettu lelukeräykseen). Ja arvaatteko: tein mollan ala-asteella käsityötunneilla! Tällä tytskyllä on päällään hienommat vetimet kuin edelliset topit minulla yhteensä.

Sellaista. Ja tämän postauksen tiivistelmä on siis tässä: itselleen ja omille fail-käsitöilleen pitää uskaltaa nauraa enemmin tai myöhemmin. Ei ne ensimmäiset laukut ja topit kellään voi olla ihan haute couturea.