Sivut

torstai 27. helmikuuta 2014

Nami, nami.

Kevät saapui talven keskelle ja kevätkeittiö kaipaa uutta ilmettä. Eka tylsin uudistus ensin: keittiöpyyhkeet.
Kankaaksi valitsin Anno-puuvillat ja ostin niitä nyt ensimmäistä kertaa (KodinYkkösestä). Ihan jännällä seurasin, kun myyjä pakkasi kangaspalat tuommoiseen pussiin. Ihan päät sulattivat yhteen. Ihan uutta minulle!
Ihanasta mustavalkoisesta Nami-nimisestä kankaasta tein jo kolmet keittiöpyyheliinat. Lopun palan laitoin jemmaan, ompelen lisää tarvittaessa. Oli kyllä kiva surrauttaa ihan omat liinaset, sai just sen kokoiset kuin tahtoi.
Ja katsotaan vielä ihan vaikka huvikseen kuva ennen. Siinä on surullisen kulahtanut kaveri. Aikansa palvellut.
Ja kuva jälkeen! Kyllä on nyt vähän enemmän ryhtiliikettä. Nami, sanon minä! Kuka huomasi, etten ommellut liinoihin ripustuslenkkiä? Mitä sitä suotta sellaisia, menee kuitenkin poikki ja rikki. Klipsut on parempia, etenkin jos sellaisen pistää kivasti nahkasuikaleella roikkumaan. Hyvämuistiset nyökkäävät, tätä klipsu-vaihtoehtoa olen ennenkin suositellut vaihtoehdoksi. Minkäs teet, hyvää ideaa tyrkyttää miellään.
Jäljelle jää kysymys: mitä teen vanhoille keittiöpyyheliinoille? Näitä on iso kasa, kaikki yhtä haprastuneita ja enemmän tai vähemmän pinttyneiden tahrojen peitossa. Yäk, yäk, yäk. Mitä sanoo muut, kelpaako puhtaimmat yksilöt vielä kierrätykseen vai pitääkö heittää lumpuiksi? Mihin voisi lahjoittaa hyötykäyttöön?

tiistai 25. helmikuuta 2014

Tuplahelmet.

Korvatulehdus ohitettiin säikähdyksellä ja sitä sietää juhlia uusilla korvakoruilla, tällä erää Diorin inspiroimana. Idean jippona on pistää valmiisiin helmikorviksiin vastakappaleeksi isompi helmi. Tykkään korvisten ideasta niin kovin, että samoilla pikaliimatuhruilla tein myös korvisten kanssa yhteen sopivan tuplahelmi-sormuksen.
Tutoriaalit ja inspiraatiot helmi-korvakoruihin täältä: A pair and spare ja täältä: Born in '82. Helmisormus idea täältä: Honestly WTF. Teeppä sinäki oma, oli helppoa! Voisi olla aika kiva myös värillisenä! 

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Operaatio minimalismi osa kaksi.

Kerroin tammikuun alussa minimalismi-tavoitteestamme. Operaatio on edelleen käynnissä ja ajattelin jakaa tässä välissä lisää ajatuksia, joita olen havainnut matkan varrelta. Minimalistisuutta ei ole itsessään vielä tavoitettu, mutta ihan arjessa ja pinttyneissä tavoissa olen huomannut projektin tuomia kivoja muutoksia:
Muutos 1: Paperittomuus. Möin tulostimen pois, vaihdoin laskut e-laskuiksi..jne. Isoin muutos on se, etten enää osta naistenlehtiä. Ennen ostin, jopa monta kuukaudessa. Ja ne lehdet piti aina säästää isoina pinkkoina ennen kuin raskin silputa ne/antaa eteenpäin/heittää paperinkeräykseen. Nyt, kun pääsin lehtien ostokoukusta pois, säästän muutoksella niin rahaa kuin myös tilaa ja aikaa.

Muutos 2: Olen oppinut, että kaikkea ei tarvitse omistaa vain siksi, että "se kuuluu jokaiseen kotiin". Se voi olla ihan joku arkinen juttu, kuten folio. Meiltä loppu se kesällä ja uutta ei muistettu ostaa. Koskaan. Eikä sitä enää edes osata kaivata. Se mihin sitä ennen käytti, on korvattu ympäristöystävällisimmillä keinoilla.
Muutos 3: En ole enää vuorannut uuden asunnon seiniä tauluilla. Entisessä asunnossa oli ehkä tyyliin yksi seinä, jolle ei ollut ripustettuna mitään. Nyt luvut on toisinpäin. Pikku hiljaa on muutamia tauluja tullut esille, mutta tavoitteena on myös pitää mahdollisimman paljon seinän pinta-alaa tyhjänä.

Muutos 4: On valaisevaa oppia eroittamaan kuvitteellisen ja todellisen tunne-arvon ero. Olen vuosia säilyttänyt monia esineitä siksi, että niissä on mukamas tunne-arvoa. Kun aloin pohtimaan kunkin esineen kohdalla niiden herättämää tunnetta, ei sitä sitten enää ollutkaan. En olisi pelastanut niitä tulipalosta. Joten kiertoon (kirpparille tai kierrätyskeskukseen) kaikki sellaiset arvottomat tilasyöpöt.
Muutos 5: Olen alkanut tosissaan miettimään ihan kaiken suhteen, että paljonko ihminen oikeasti tarvitsee tiettyä tavaraa? Esimerkiksi monellako pyyhkeellä sitä pärjäisi? Pitääkö niitä olla hyllyllinen? Miksi?!

Muutos 6: Olen usein se, jolle tarjotaan kierrätettävää kamaa. Olen oppinut, että kaikkea ei tarvitse ottaa vastaan. Jos se ei aiheuta erityistä inspiraatiota tai jos sillä ei ole erityistä käyttötarvetta, sille voi sanoa ei. Kaikkea ei tarvitse ottaa kontolleen vain siksi, ettei kehtaa kieltäytyä tai jos ajattelee "joskus" tarvitsevansa. Se joskus voi olla kymmenen vuotta tai ei koskaan. Onko se sen arvoista?
Muutos 7: Kaiken ei tarvitse olla esillä yhtä aikaa. Sisustuksen yksityiskohdatkin pysyvät silmissä raikkaina, kun niitä vaihtelee. Olen vähentänyt myös "sisustuskrääsää" määrällisesti. Ennen tein röykkiömäisiä asetelmia, joista ei tiennyt minne katsoa. Nyt pyrin yhdistämään vain parisen juttua yhteen, jolloin kokonaisuus on selkeämpi ja rauhallisempi. Se on välillä yllättävänkin vaikeaa.

Muutos 8: Karsiminen ja luopuminen on järjettömän hidasta. Välillä tuntuu, ettei mikään etene mihinkään. Mutta sitten tulee kylään kylään puusilmä, joka ei yleensä huomaa mitään mistään koskaan, mutta nyt ensimmäisenä toteaa, että onpas täällä tavaramäärä vähentynyt! Tällaiset huomiot kyllä ilahduttavat, projekti siis todella etenee. Ja eikun kohti tavoitetta kuljetaan, esine esineeltä, taso tasolta ja tila tilalta.

Operaation raportointia luvassa myös jatkossa.

torstai 20. helmikuuta 2014

Kodin ärsykkeet.

Kaikilla on varmasti kotona sellaisia pieniä juttuja, jotka pistää silmään. Sellaisia ihan pieniä asioita, jotka ärsyttää pahimmillaan päivittäin, mutta niille ei kuitenkaan tule koskaan tehtyä mitään. Voitte jo varmaan nyt arvata, että minäpä ryhdyin tuumasta toimeen ja poistin muutaman tällaisen pienen ärsykkeen.
Ärsyke nro 1: rullautuvat matot. Monta kuukautta tuli katottua irvistäviä maton kulmia ja se, että ne näyttivät rumilta, olivat ne myös uunin edustalla pieni hengenvaara tällaiselle hyvin kömpelölle ihmiselle.
Ratkaisu: teippasin matot päistään jesarilla yhteen. Kyllä pysyy hyvin yhdessä ja suorassa linjassakin vielä. Samalla näette myös plussa-ärsykkeen: koiran ruoka- ja vesikuppikombon. Ruma kuin mikä, mutta saanee riittää jatkossakin, kun nättejä koiranruokakuppeja on niin vaikea löytää. Alle sentäs vaihtu entinen eteismatto (puhdistettuna tietenkin), joka pysyy liukuestopinnoitteen avulla paikallaan satunnaisia alustoja paremmin.
Ärsyke 2: voi putket, putket. Ratkaisu: verhokaista. En olisi tahtonut kyseiseen ikkunaan lainkaan verhoja, mutta nyt luovutin kapean pellavakaistaleen verran. Ei yllä ikkunan päälle, mutta peittää putket pois silmistä.
Ärsyke 3: jatkuva sekasorto kylppärin kaapissa (apua, pysykö nuo edes hyllyillä?). Ratkaisu: siivous ja järjestely.
Sarpaneva-padan ja jumppapallon pahvilaatikot uhrautuivat muodonmuutokseen. Kannet pois ja päälle valkoista päällystyspaperia sekä kontaktia. Lopuksi puhkoin etulaitoihin reiät nyörin pätkille eli "vetimille".
Ärsyke 4: muovipussien kaaos - ikuinen murheenkryyni, joka ei edes näy siivouskaapista, mutta voi elämä kuinka voi arjessa ärsyttää. Ratkaisuna oli tehdä pusseille ihan perinteiseen tyyliin kangasputket. Valitsin räväkän värin ja arvaatteko mitä? Putket kekkasin tässä postauksessa esitellystä puserosta (klikklik). Lisäsin vain riputuslenksut ja kuminauhaa, siinäpä se. Säästyy tilan lisäksi myös minun hermot.

Kylläpä tekee hyvää saada "korjattua" tällaisia asioita, jotka ovat huonoina hetkinä ihan raivostuttaneet. Ei tartte enää aamulla kompastua mattoon kahvikuppi kädessä, etsiä hiuspantaa pyyhkeiden välistä tai miettiä miten saa otettua yhden muovikassin ilman, että kaksikymmentä muuta sämähtää pitkin laittiaa. Paisko siinä sitten niitä kiiressä takaisin kaappiin. Voin kertoa, kylläpä helpotti ihan jo mielenrauhan kannalta.

maanantai 17. helmikuuta 2014

Inspiraatio-taulu.

Olen kaivannut tauon jälkeen taas jonkinlaista diy/inspiraatio-muistitaulua seinälle. Useampaa erilaista on vuosien saatossa ollut ja tällä erää taivuin siihen perinteisimpään versioon: päällystetty taulu. Ja tässä siihen pientä tutoriaalin tynkää..eli kuinka teet itsellesi vanhasta taulu(pohja)sta muistitaulun? Tarvitset: päällystettävän taulun, niittipyssyn, sakset, kuminauhaa (käytä vaikka pätkät pois, ei kaikkien tarvitse olla samanlaisia?) ja vanulevyä tai jotain pehmyttä tekstiiliä väliin sekä mieleistä päällystyskangasta.
Kun ei itseltä löytynyt vanulevyä tai mitään sinnepäinkään, päätin käyttää nyppääntynyttä fleeceä. Tummanpunainen sävy vain tunki tietenkin ohuen päällyskankaan läpi, joten jouduin päällystämään taulupohjan kahdesti, argh! Vinkki: pehmustukseen muuten voisi mennä myös vaikka vanha villapaita!
Leikkaa kankaat pohjan paksuuden mukaan. Paksuus plus centti-pari on hyvä kääntövara.
Ja sitten eikuin niittaa päällinen pehmusteen päälle. Aloita pidemmästä laidasta, kiristä vastakkaiselle puolelle. Käännä sitten päät ja taita yhteneväiseen tyyliin nurkat. Hifistelijä olisi tietenkin ensin silittänyt kankaan..
..minä skippasin silittämisen - on ne sisustustaulut ennenkin suoristuneet ajan myötä itteekseen, right? Lopuksi lisää tahtoessasi kuminauhaa. Moni vetää symmetrisesti ristiin ja rastiin, minä niittasin vain muutaman pätkän koko tauluun, koska liika olisi ollut liikaa. Nuppineuloilla tulen kuitenkin kaiken pienemmän taulun laittamaan.
Ja sitten vain memo-taulu seinälle. Laitoin siihen heti pari juttua testikäyttäjiksi. (Ja nyt - missä on ne sadat muistilaput ja inspiraatiokuvat, joita varten taulun tein?!)
Ja pilkahdus kokonaisuudesta. Käsityö-/pukeutumisalkovin seinälle se meni, korutauluni viereen (postaus täällä).
"Luovuus ei ole pelkkä harrastus - se on elämäntapa" - sain ihanan kortin viime viikolla ihanalta ystävältäni.

lauantai 15. helmikuuta 2014

Minninpää.

Kun mies saa kutsun "pukeudu asuun"-menoihin, on viime hetken temput tarpeen. Ei viime halloweenina tekemäni kissan korvat kelvanneet lainaan, joten oli hälle tehtävä oma asustepanta. Mustaa pahvia, rusetti ja hiuspanta - siinäpä se, minni-panta (kun ei puput ja muut oikeat eläimet kelvanneet).
Ja aikaa meni enemmän pahvin etsimiseen kuin kokonaisuuden tekemiseen. Oikeasti, minuuteissa valmista!
Miehestä tuli supertyytyväisen. "Mulla ei oo koskaan ollu näin mahtavaa asua!" On se ihanan vähään tyytyväinen mies. Ja minustakin tuli tyytyväinen, kun sain aiheen tyngästä pikapostauksen ja suklaalevyn palkkioksi! Kyllä kelpaa.

perjantai 14. helmikuuta 2014

Ystävät hyvät.

Hyvää ystävänpäivää rakkahat lukijat! On taas päivä sydänten, söpöstelyn, sokerin ja muun siirappisen.
Päivän suunnitelmien käynnistymistä (sushia ja shoppailua!) odotellessa tuumailin, että olen kaipaillut nappikorviksiini valkoisia vaihtoehtoja. Nyt sitten pikapikaa liimailin yhdet valkoiset korviset puisista syrämmistä, joita vuoden alussa hamstrasin pilkkahintaan konkurssi-Tiimarin loppuunmyynnistä.
Ja eihän se siihen sitten loppunut, vaan liimasin myös yhdet helmet korviksiksi. Tykkään noista kultaisista "roiskeista".
Eikä siinä vielä kaikki. Iiksi pisteen päälle tai jotain sinnepäin valikoimassa on nyt myös valkoiset pyramidit. Valkoiset..öh, kivet(? ei nuo ainakaan muovia tai lasia ole?), joihin liitin vielä muovihelmet.
Nyt on sitten kaivattuja valkoisia korviksia. Ensin mennään kuitenkin syrämmillä ystävänpäivää eteenpäin. Paras nelijalkainen kaveri lähettää aamupäivänokosten pöhnäiset ystävänpäivämoikkaukset!

tiistai 11. helmikuuta 2014

Purkuhommia.

Jos on korutarvikkeiden varasto vähissä niin kipinkapin HM:n korujen ale-osastolle löytöjä tekemään!
Itse ostin esimerkiksi tämän turkoosin statement-kaulakorun. Ihan kiva, mutta parempi osina, ajattelin.
Iltapuhteiksi sen sitten purin. Kolme varttia myöhemmin totesin, että aika hyvä veto kolmeksi euroksi. Nyt on taas välirenkaita, ketjun rekaleita ja lähes sata helmeä kolmessa erissä muodossa! Ei paha, ei lainkaan paha.

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Valuttaa.

Kävin tuossa joku aika sitten läpi kolikkopussia, sitä sellaista, johon on vuosien saatossa nakannut ulkomaiden kolikoita, vaihdossa jääneitä, maasta löytyneitä ja penskana "tuliaisiksi" saatuja rahoja. Selasin pussia läpi ja tajusin, että suurin osa ei edes ole enää käypää valuuttaa. No mitähän kummaa niillä sitten tekis?
Euron syrjäyttämistä kolikoista suurimmasta kolikosta tein nyt aluksi sormuksen ja johan siitä tuli taas kovvaa valluuttaa! Kunnon supersupervahva pikaliima ja hyvä kuivumisaika niin johan otti kiinni pysyäkseen.
Siinä se partaäijä sitten on hyötykäytössä. Laita se sinäkin seuraava vastaan tuleva käyttökelvoton raha koruksi. Joku vanha markkakin vois olla tosi mahtava! (Pst. katso täältä myös tekemäni hiuspinni ja nappikorvikset kymmenen pennin kolikoista. Tein ne jo vuonna 2011 ja ne ovat edelleen käytössä!)

perjantai 7. helmikuuta 2014

Kerät.

Ihanat kevätlangat houkuttelivat minua tänään. Olin jo kiikuttamassa kasaa tiskille, kun muistin sen. AI NIIN. Se lupaus. Taisin vannoa, etten osta uusia lankoja ellei niille ole todellista tarvetta. Mutkun-mä-haluun-ääni yritti kyllä kiertää pääni, mutta niin se nyt kyllä vain on, että uutta lankaa ei tarvi ostaa vain siksi, että se ois aika kiva. Loppukoon nyt se lankahamstrauksen kierre, vanhat pitää käyttää ensin pois.
Kotona aloinkin kartoittamaan mitä lankoja sitä on tullut jemmattua. Ja tämän kaaoksen sain vastaan. Kuka on myllännyt sekaisin kaikki nämä epämääräiset kerät, puikot ja keskeneräiset työt pistänyt sekaisin? O-ou.
Kartoitus muuttui siivoukseksi. Jopa tein niin, että pistin pusseihin kaikki pikkujämät. Yllättäen kaikki langat meni näin pienempään tilaankin (tilaa ostaa uutta lankaa, yes? No? Yeesss?). Nyt myös jatkossa varmaan löytäis just-sitä-tiettyä-lankaakin helpommin, kun jämät on eriteltynä isommista lankakeristä.
Tuli koottua myös keskeneräiset työt lankojen seasta pois. Mitä ne siellä kukkuavat, osan näistä olin jo ihan tyystin unohtanut. Yksi jäi myös täysin mysteeriksi (tuo ruskea kipale tuossa keskellä), ei ole yhtään hajua mikä tuosta oli muka tulossa? Ei varmaan mikään..joten purin sen. Ja kaikki muutkin ikuisuustyöt - jos ei edes tee mieli palata jonkun tynkätyön pariin, on se parempi ohittaa ja purkaa pois.
Purkuun meni myös tämä piponrötkäle. Tein sitä talven alussa ja johonkin se innostus vain tyssäsi. Tästä piti tulla joulupipo. Ei tullut. Ja en ala ensi jouluun säästämään. Sinne meni syrämmet. Ehkä vähän otti rinnasta, kuviot olivat omasta päästä ja suunnittelin niitä ruutupaperille ihan kohtuuttoman kauan.
Pisteenä iin päälle kaulahuivin pala, johon harjoittelin kaksi(?) talvea sitten ruutukuvion neulomista. Into tyssäsi tässäkin. Rullalle meni, sillä enää en edes halua itselleni tuollaista huivia. Että sellaista tein tänään. Entäs te?

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Helmi-inspiraatiota.

Pitkästä aikaa nostan esiin yhden hyvän ja inspiroivan korukirjan: Helmitaivas (Johanna Vireaho - Sari Tammikari 2010, WSOY). Kenelle on tuttu? Jos ei ole niin kipikapi kirjastoon, divaariin tai kaverin kirjahyllylle!
Kirjassa on hyviä ohjeita ja useimmat korutekniikat esitellään kokonaisina setteinä. Itseä kiehtoi muun muassa nämä: muliinilangalla renkaan ympärille ommellut palloroiset ja art deco-henkisempi helmikorusetti.
Poimin korvan taakse kirjasta myös muita vinkkejä kuten tämän näppärän tavan sulkea koru isolla hakasella.
Jatkoa varten täytyy muistaa myös nämä pikkuruiset kangaspussit joko säilytystä ja lahjojen antoa varten. Helmisormukset ja helmikoristeiset hiuspampulat ovat myös aikas näppärän kivoja ideoita, eikö!
Ja jotain myös kirjasta jo toteutinkin! Ensimmäisenä lähdin liikkeelle helposta inspiraatiosta, avainnauhasta.
Sitten siirryin pienempään helmeilyyn ja tein mallikuvasta inspiroituneen kevyen siemenhelmi-käsikorun.
Ja lopuksi jotain ihan uutta: metallilenkkiin punottu riipus. Tämä oli ihan uusi tekniikka. Vähän oli vain liian ohut metallilanka käytössä. Vaikka ei reunoista tullut kovin siloitetut, riipuksesta tuli kyllä kovin mieluinen.