Sivut

perjantai 7. maaliskuuta 2014

Pilven päällä.

Kautta diy-blogien ovat nyt silmäni vallanneet erilaiset pilvet. Etenkin pörröiset sellaiset. Tyynyjen, vilttien ja mattojen muodossa. Kylläpä nyt houkuttaa, sanoin minä ja menin inspiraatiotuikkeissa heti kangaskaupoille. 

Katselin tekoturkiksia ja kaikki, joista tykkäsin hipoivat hinnoiltansa pilviä. Meinasin jo kuopata inspiraationi, mutta sitten huomasin turkisrullien vierestä edullisen lämpövanun. Hmm? Toimisiko tämä? Halpa, helppo ja nopeasti muokattava. Ei irtoa karvaa ja vieläpä konepestävä(!) mikä näin koirataloudessa on hyvin tärkeä asia.
Ostin sitä puoli metriä ja heti kotona kaavailin pilvenhattaraa. Taustalle jotain tyhmää jämäpuuvillasekoitetta ja eikun valkoiset langat ompelukoneeseen. Melkein vartissa valmista. Kauemmin meni kangaskaupassa luuhatessa.
Ja sitten vähän mallailua. Tuohon sohvan divaaniosalle sitä alunperin kaavailin. Vähän valkeutta ja pehmeyttä.
Tai voisi sitä roikottaa sohvan selkämykselläkin, liekö sitten vain paikallaan pysyisi, kun perheen hyppyrotta (koira) seikkailee aina selkämyksellä ikkunasta ulos katsoen. Olisi aika kiva noinkin.
Ja hartiahuivinakin menee. Sopivan kokoinen pilvi, ei viltistä käy, mutta lämmikkeeksi kuitenkin riittää mainiosti.
Ja siinä, kun tuotostani vielä ihailin, Cora  hyppäsi zoomin eteen. Siinä se istu ja oli sen näköisenä, että tattista vaan emäntä tästä uudesta lepoviltistä. Ja arvatkaas mitä näin, kun hätisin koiran edestä pois? Punaista! Läntti! Verta! Keskellä pilveä. Kiitos tästä, kiva tapa ilmoittaa juoksujen alkamisesta. Kyllä nyt on konepestävyys kultaa.
Kun pilvi meni ensimmäiselle kierrokselle tutustumaan pesutiloihin, käänsin katseeni jämäpalaan. Hmm? Tuubi? Kyllä, vähän kun paloja yhdisteli, sain hyödynnettyä loput lämpövanut hattaramaiseen tuubihuiviin.
Ompelin sen ihan peruskaavalla: palat pötköön ja pötkö kaksinkerroin. Lopuksi päät yhteen, saumat tietenkin sisään ommellen. Riittää kaksinkerroin kaulan ympärille. Arvatkaa vain, kyllä on lämmin. Nyt ei iske kevätflunssat!

6 kommenttia:

  1. Olipas kivoja nuo inspiraatiokuvat! Valkoinen on tosiaan vähän arka väri jos jotain sattuu :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vain :) onneksi on pesukone ja jytkyt pesuaineet ;)

      Poista
  2. Lemmikit on just semmosia, että kun yrittää ottaa niistä kuvan, niitä ei vois vähempää kiinnostaa. Mutta jos yrität kuvata jotain muuta, ne on heti tulossa kameran eteen :D. Ja sama, että jos niille tekee jotain, esim. makuualustan, ei se kelpaa. Sitten jos tekee vaikka itselle jonkun kivan jutun, elukat omii sen itselleen :D.

    Ennen kun kävin usein mun faijalla, sen kissa oli sellainen että se tuli mm. lehden päälle makaamaan tai jos oli tietokoneella, tultiin näppiksen päälle tai näytön eteen istumaan :D. Faijalla oli joskus pari hoitokissaa joista toinen joskus paino on/off -nappia juuri kun oli tekemässä koneella jotain :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuttua on kyllä tuo! :D ja kuinka monta petiä,vilttiä ja tyynyä on koiralle tehnyt ja erittäin harvan se niistä on omaksi ottanut, sen sijaan kaikki sohvatyynyt jne kelpaa.. Onneksi sentään koira ei tule kissan tavoin näppikselle, se olisi mulle jo liikaa! :D

      Poista
  3. Oon jo pitkään miettinyt, että pitäisi kuramatosta leikellä ovimatto. Josko nyt tämän inspiroimana saisin sen tehtyä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elä mieti vaan alahan toteuttamaan ;) itselläkin kyllä haluttaisi, mutta yritän välttää inspiraatiota, koska nykyistä mattoa ei vielä oikeasti tarvitsisi vaihtaa uuteen :)

      Poista

Jo muumeissa opetettiin: Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ole mieluummin hiljaa.