Pampulat.

Nyt tulee minipostaus kategoriasta tein-saman-vuosia-myöhemmin-kuin-muut. Jep, "kaikille jo niin tutut" kuminauhapampulat. Tämä on jo blogeissa niin nähty juttu, etten enää edes tiedä keneen tai mihin linkittäisin. Ken voi muistaa kuka keksi alkuperäisen idean? Ainakin miljoonia versioita löytyy, kun googlaa elastic hair ties. Ja tässä ovat minun versioni, viidessä erissä värissä. Kokeilin eri paksuuksia ja leveyksiä.

Oli kyllä vihdoin ihan hyvä veto kokeilla omien hiuspimpulapampuloiden tekoa, kun meinasi ihan iskeä akuutti pampulakriisi. Nyt vain mietin, että miksihän sitä joskus venyttää vuosiksi simppelin ja niin hyvän idean kokeilua, vaikka itse tekemiseen ei mene edes minuuttia?? Ps. ei ole kyllä turhaa näitä ylistetty, ovat tosi hyviä, kun saa just niin ison tai pienen pampulan mitä tahtoo. Ja just niin sopivan, ettei se vedä rannetta uralle. Lisäksi näyttävät luirua pampulaa kivemmilta niin hiuksissa kuin ranteessakin!

Käsityötarvikkeiden minimalisointi.

Otin arkipyhän hyödyksi ja palauttelin taas pienen tauon jälkeen mieleen operaatiotani suunnata kohti minimalismia. Katso aiemmat postaukset projektistani täältä.

Kaikki käsitöitä harrastavat ymmärtävät, että touhuun tarvitaan jos minkälaista nippelinappelia ja ajan myötä niitä tuppaa kertymään. Ja tietenkin jokaista tarvitsee "joskus", joten niistä on vaikea luopua. Ja tottakai ne vain vievät tilaa ja niitä on vaikea hallita ja sitten ne vain kasautuvat. Vaikka kuinka päättää, että nyt pysytään siivotussa järjestyksessä ja mitään uutta ei hankita niin aina ne vain kasautuu. Kummallinen ilmiö, eikö?

Ja nyt ollaan siinä pisteessä, että tein päätöksen ottaa kunkin pursuvan tykötarpeistolaatikon esille, kipata ne nurin ja käydä läpi: talteen vai hylkyyn? Tarvinko oikeasti? Kauanko olen tätä säilyttänyt? Aionko vielä käyttää jonnekin? Tiedänkö edes tahdonko tätä minnekään? Vaikeita kysymyksiä, mutta sitä se karsiminen on. Vähän kirpasee, mutta kukin kokonaisuus on nyt saatava kokoa pienempään laatikkoon. Ja silloin joukko saa vähentyä. Reilusti.

Yksi paha kokonaisuus minulla ovat helmet. Niistä, kun ei koskaan tiedä mitä tarvisisi. Kasa on välillä se elävin, sinne puretaan, sieltä otetaan, taas puretaan ja otetaan. Vaikka helmistä sain vähiten otettua mitään pois, sainpas edes lajiteltua ne läpinäkyviin pusseihin koon, värin ja materiaalin mukaan. Mikä työ, mutta kannatti. Menee taas laatikon kansi kiinni...kunnes seuraavan kerran etsin niitä helmiä, mitkä ovat luonnollisesti laatikon alimmaisena ja kaivelumatkalla parit pussit tietenkin avautuvat ja siinä onkin taas helmisopan alku valmis.

"Oikeiden" koru-osien suhteen totesin, että kyllä ovat läpinäkyvät pääsiäismunahylsyt edelleen kaikista kätsyimpiä säilyttäjiä. Helppoja, nopeita ja pusseja paremmin kiinni pysyviä. Näistäkin tuli karsittua ylimääräisiä sen verran pois, että voisi kaiken muun tämän käsityöpoiston ohella pitää vaikka ihan oman kirpputorin! Kyllä tuli pyhä hyödyksi!

Seuraavaksi siivouskohteeksi pitäisi ottaa kankaat. Voih, siitä vasta urakka tuleekin. Mitenhän sitä saisi kankaat ruotuun? Mikä toimii kelläkin? Lajitteletteko miten ja mihin? Nyt toimivia vinkkejä kehiin!

Ja sitten minä huusin: "It's a wrap!"

Mikä päivä! Hektinen, mieletön, hullu, jännittävä päivä! Se oli päivä, jona saimme valta-osan kirjan tuotteista kuvattua. Tehtiin mahdottomasta mahdotonta. Tehtiin alle päivässä se mihin normaalisti menee (ammattikuvaajaa lainaten) "ainakin viikko". Oli niin hektistä, että en edes muistanut toteuttaa ajatustani päivän dokumentoinnista. Viimeisillä otoksilla ehdin tallettaa edes vähän behind-the-scenes-kuvia kännykkään niin sai jotain pilkettä näytille.

Eilinen oli täynnä luovuuden sekamelskaa, lentäviä hengareita, vaatekasoja, suklaakakkua, soulia, tuulta ja pilviä, seinältä putoavia taulukoukkuja, mitä hassuimpia valotusviritelmiä, tilannekomiikkaa ja jännittäviä nyt-syntyy-jotain-mahtavaa-kutinoita mahanpohjassa. On niin kiitollinen olo, valokuvaaja oli mahtava ja kaunis malli-ystäväni oli ihana, niin mukautuva ja hetkeen heittäytyvä! Ei sanakaan valitusta, vaikka päivä oli pitkä ja sää ajoittain oli todella kylmä. Minä, malli ja valokuvaaja, oltiin hyvä tiimi! Hyvä me!

Ja olihan meillä myös ihana assistentti kuvauksissa. Cora kulki mukana koko kuvausten ajan! Olen ylpeä pikkukaverista, viihtyi se myös vähän kameran edessäkin. Kuvauksien päättyessä Cora simahti ihan yllättäen jalkojeni juureen - mikä oli tosi hassua, kun harvoin se malttaa nukkua vieraiden ihmisten läsnäollessa! Oli se poreeraaminen rankkaa myös koiralle. Itselläkin vielä humisee päässä, mitäsnytsitten? Joko se loppu? Eikö voitaisi kuvata vielä vähän lisää? Eihän tässä meinaa millään rauhoitua ja palautua normaaliuteen. Arki tuntuu niin kovin mitättömältä eiliseen mahtavuuteen verrattuna.

Eikun niin, onhan tässä vielä edessä itse kirjan kirjoittaminen. Ku ohan niisä kirjoisa ylleensä vissii sitte jottai tekstiiki. Voi sua äitiekieli, tekis kylä vähä mieli kirijottaa koko kirija iha murtteela. Loppurutistuksesta toiseen rutistukseen, työnsarkaa kyllä vielä riittää ennen kuin saa kirjan uunista ulos!

Make it work.

Olen hengissä! Ehkä? Pää on ainakin ihan mykkyrällä. On pian h-hetket käsillä. Apua. Uskaltaako edes ajatella? Kirja. Kuvaukset. Lopullisuus. On kohta oikeasti aika, jolloin ei voi enää tehdä muutoksia kirjan sisällön suhteen. Ensin pää oli ihan tyhjä ja tuntui, ettei keksi mitään sisältöä. Sitten, kun vauhtiin pääsi, ei osaa enää päättää mitä kirjaan sitten laittaisi, kun tekisi mieli tota ja tätä ja vielä sitäkin tehdä. Tähän mennessä oma sisältöni on muuttunut niin miljoona kertaa. Sitä kun eesjahkaa ja pohtii, onkohan tämä tarpeeksi hyvä? Olenko edes minä tarpeeksi hyvä? 

Eilen pidettiin mallin kanssa sovitus pukeutumispuolelta. Leikin yhtäaikaa vaatesuunnittelijaa, stailistia ja kovaa ammattilaista (ahahhahaaa, ketä yritän huijata?) ja hyviä kokonaisuuksia saatiin aikaan ja sain samalla vähän uutta puhtia loppurutistukseen. Vielä on paljon ommeltavaa, viimeisteltävää ja voih, silitettävää (yäk, onko pakko?). Puhumattakaan muista kirjan tuotteista..to-do-lista on liian pitkä, aikaa liian vähän.

Olen yrittänyt kuvitella olkapään taakse Tim Gunnin sanomaan: Make it work. Kirjoitin ihan tuon ompelukoneen yläpuolelle tsemppaamaan. Sitä on tavattu joka kerta, kun ompelukone taistelee vastaan ja ratkojan kanssa on tullut takapakkia. Kun liimat petti, kun kangas repes, kun hukkasin vaatteen viikoiksi, kun ei löytynyt millään tiettyä materiaalia...Ja ai niin, etenkin silloin, kun pikaliima kirjaimellisesti räjähti käsiin (!!paniikki!!).

Nyt kauniin lauantai-illan kunniaksi, väistyn vielä hetkeksi takaviistoon. Ompelukone kutsuu.

Bändikengät.

Toinen kenkäpostaus putkeen! Tässä ovat tämän kesän ensimmäiset tilaustyönä kustomoidut tennarit.

Tennarit menivät lahjaksi tilaajan miehelle. Aiheena lempibändin fanikengät. Eikö olekin aika hyvä lahja? Ainakin tekijä ja tilaaja ovat tyytyväisiä - nyt vain toivotaan, että myös kenkien tuleva omistaja tykkää lopputuloksesta!

Kaupunkitossut.

Tennarikausi on nyt virallisesti aloitettu! Nämä tein itselle. Pohjakenkinä Seppälän huokeat tossut (on muuten järettömän kevyet!), joihin ei alunperin ollut tarkoitus maalata mitään, mutta en malttanut itselleni mitään - etenkin, kun totesin, että nämä ovat melkoiset imurit keräämään nuuhaa pintaan (no kattokaa nyt, puhdistuksenkin jälkeen tasasta hattuvaa täynnä). Ajattelin, että jos nämä pienet printit kyljissä vähän kompensoisivat..!

Ks. täältä lisää tennareita ja kenkiä.

Vaihdokas.

Oivallista! Pistin vanhan taulun kiertoon. Kun itse taide (hah, ai mikä?) ei miellyttänyt enää silmää, päätin säilyttää kuitenkin hinnakkaan ja hyväkuntoisen paspakehyksen. Pistin vain vanhan tuherruksen mustan tapettipalan alle. Sinne meni, pois piiloon. Ja päälle uutta särmää. Ensin tuli kierosilmä-nainen, nyt sininen yrmy-leuka. Ajattelin, että tämmöttinen nopeasti vaihdettava seinäpaikka olisi hyvä kannustin harrastaa taas maalausta ja piirtelyä vaikka ihan hetken mielijohteesta. Sitä saa ripustaa uusimman tuherruksen esille (kuten lapset, jotka kiikuttavat piirustuksen heti jääkaapin oveen näytille) ilman, että ensin ottaa taulun alas, aukaisee takaa, pistää kuvan, laittaa taustan kiinni ja ripustaa seinälle vain huomatakseen, että kuva on vinossa ja väärinpäin..!! Olen tehnyt sen aivan liian monta kertaa (noloa!) ja sekös tympii. Nyt saa kuvan just niin kun pitää, kerralla ja nopeasti. Se on hyvä se.

Lehtikassi.

Viime aikoina eteisessä silmään on pistänyt ongelma nimeltä kierrätyspapereiden paikka. Meillä oli ennen hyvässä paikkaa lehtikori pois heitettäviä varten, mutta minimalismin myynti-innossa möin sen pois. Oli se vähän iso ja liian kömpelö. Sittemmin papereiden hylkypaikkaa on pitänyt satunnaiset paperikassit, jotka sinänsä oli aina hyviä, kun pystyi heittämään ne sellaisenaan paperinkeräykseen. Mutta ei niitäkään kasseja nyt aina ole hollilla, joten..

..tein sitten ihan oman lehtikassin paperinkeräystä varten! Mulla oli kassille kriteerit: a) sen on oltava pieni ja näppärä, jotta sitä tulee tyhjennettyä usein b) sen on oltava taiteltava tai muuten sellainen, joka kädessä kehtaa kulkea roskakatoksesta muuallekin kuin takaisin sisälle ja c) sen on oltava ulkonäöltään mahdollisimman yksinkertainen. No tämä on näitä kaikkia! Minimalistinen, pieni ja vieläpä niin kassimainen, että tekisi mieli lainata kassia muuhunkin käyttöön. Mietin ensin tekeväni laukun huovasta Iittalan Meno-kassin tyyliin, mutta nahka tuntui sitten kuitenkin omaan makuun sopivammalta - etenkin, kun se on kierrätettyä nahkaa vanhasta sohvasta.

Kassin tutoriaalia itsessään ei varmasti kukaan tarvitse, mutta tässäpä varalta koot (mitat ilman saumavaroja), joiden mukaan palat leikkelin. Ompelin palat yhteen oikeat puolet vastakkain ihan vain suoralla tikillä, oli nopeasti valmista. Hihnat olisi voinut ommella myös ns. kassimaisesti vahvistaen, mutta liitin ne noin reunaan, jotta käyttämättömänä hihnat automaattisesti lössähtävät sivuille ja pysyvät poissa sullottavien papereiden tieltä. Pitää seurata kestävätkö hihnat käyttöä vai pitääkö ne vielä sitten kuitenkin vahvistaa.

Etu- ja takakappaleet: 32cm x 24 cm, kaksi kappaletta

Sivukappaleet: 32cm x 10cm, kaksi kappaletta

Pohjakappale: 10cm x 24cm, yksi kappale

Hihnasuikaleet: 4cm x 24 cm, kaksi kappaletta

Päivä äitien.

Se on ollut jälleen päivä kaikkien äitien! En päässyt äitiäni paikan päälle onnittelemaan, mutta onneksi posti kulkee.

Ja koska äidit ansaitsevat äitienpäivänä kukkia, sai myös omani minulta kukkasen. Tällä erää kreppipaperisen sellaisen. Kauniin muhkean ja blingbling-varsisen. Pitempi varsi olisi ollut kauniimpi, mutta tein sen mittaisen mikä justjajust mahtui lähetettävän pakettini sisälle. Kreppipaperikukan tein Martha Stewrtin ohjeen mukaan, jonka näin Martha Stewart's Encyclopedia of Crafts-kirjasta.

Ja tässä on pieni äitienpäiväpakettini. Ensin sieltä näkyy kukka ja alla on kaksi pientä pakettia. Toisessa niistä..

..on pieni asustehuivi. Ompelin minituubin etukappaleeltaan ristiin, jotta se laskeutuu kivemmin. Jos se olisi ollut täysin suora tuubi, se olisi vain roikkunut kaulassa. Ristiin kulkevana tuubi ei näytä niin lätsähtäneeltä.

Paketoinnin sijaan päällystin ylhäältä avattavan paketin lahjapaperilla. Päälle yksinkertainen nauha ja sydän, ei se muuta tarvitse ollakseen yksinkertainen, mutta samalla tosi nätti.

Nätti tuli myös kortista. Liimasin avattavan kortin kanteen Marimekon-mainoslehdestä Ursula-kankaan printtiä. Sisälle kirjoitin onnittelutekstin kylkiäisiksi "Lapsuusaika kultainen, kului pois kiitäen. Nyt aikuisena muistelen, niitä päiviä hymyillen." (teksti kirj. ei tiedossa). Tuota olen viime aikoina paljon miettinyt. Sitä saa olla kiitollinen hyvästä lapsuudesta. Ja tietenkin siitä omasta äidistä.

Onnea kaikille äidille!

Dc-fake-fix.

Ostin aikaisemmin Lidl:stä kontaktimuoveja ja nyt vihdoin esittelen mitä lopputuloksia olen saanut tehtyä niillä. Tässä näette yllä meidän senkin eli lipaston eli möhkäleen eli euron huutokaupassa omittu huonekalu, josta tykkään hirmuisesti, mutta..joka puuvärinpoiston myötä on ollut vain väärän värinen.

Mutta ei ole enää! Sitä ensin ajatteli, että eihän se ole kuin vetaista rullaa päälle, mutta sitten huomasin, että etupaneelithan ovat syvennettynä.. ja liuku-ovet muovia leveämmät.. ja kaikkiaan huonekalun kulmat pyöristyneet.. Vähän piti siis kikkailla, luoda terävät kulmat ja leikellä syvennykseen "nauhoja" ja tehdä oviin strategiset saumat - kun ei saa näkymättömäksi, niin siinäpä sitten näkyvät ja kunnolla.

Kikkailuista huolimatta, tykkään muodonmuutoksesta tosi paljon! Ei enää tuo väri hierrä silmää. Plussana vielä se, että muovipinnan (ainakin tässä luullossa toivotaan, aika näyttää) saa otettua pois, jos niin joskus mielii.

Ja kun vauhtiin pääsin niin pistin myös toisen lipaston kansipalan valkoiseksi. Lipasto oli aiemmin eteisessä (ks. diy-vetimet täällä) ja pähkäilin jo silloin tyhmää väriä. Väri häiritsi niin paljon, että siirsin sen "häpeänurkkaan" eteisen paraatipaikalta. Jaksaisikohan sitä siirtää lipaston nyt takaisin, kun värikin on kunnossa?

Pisteenä iin päällä vielä tämä puulaatikko. En nyt ihan tiedä minkä työkalun boxi (se joka tunnistaa värkin: onko se.. öh.. joku saha?) on kyseessä, mutta pyysin isääni antamaan sen sitten kun hän ei enää itse sitä tarvinnut. Ja..

..olihan sekin sitten väärän värinen. Olin jo kerran maalaamassa sitä, mutta onneksi en siihen ruvennut. Helpommin sai kontaktia pintaan. Ja mustahan siitä sitten tuli. Laatikon päällä oleva paperilokerikkokin on muuten kontaktoitu, sekin oli ennen puunvärinen. Nyt valkoinen. Pohjalle laitoin raidallista koristepaperia. 

Mitähän sitä seuraavaksi muovittaisi uuteen väriin?

Sulat.

Löysin Eurokankaasta aivan älyttömän ihanan kankaan. Sulkia! Hempeyttä! Mitkä värit! Höyhenen kevyttä! Mä niin haluun tän! Ja niinhän sen ostin. Hinta oli 5e/kg - ja voitte arvata ettei tuo pluiru paljoa mitään painanut. Etsin kyllä ihan jotain muuta, mutta joskus on vain pakko ostaa jotain mistä tietää heti, että tuo on saatava!

Olinkin miettinyt, että tahtoisin uuden runsaan, mutta kevyen huivin kevättakille..joten se siitä sitten tuli. Huivilla on kokoa kanttiinsa muhkeat 135cm, joten hyvin voisi käyttää huivia myös shaalina hartioilla tai kesällä ns.saronkina.

Ja vihdoin muistin jopa mun leimasimen ja hötäkässä lisäsin huiviin "merkkilapun". Hah, en keksinyt pikapikaa fiksumpaa tekstiä. Vinoon meni ommel ja kaikki, leimaki suttaantui, mutta niinhän se on itteppä tein, kiireessä aina söheltää. Ei menisi laaduntarkastuksesta läpi, mutta minulle kelpaa. Vikatikki sinne tänne, kuhan printti on ihana!

Takakevät.

Ehti olla jo niin lämmintä. Ehti laittaa kaikki talvivermeet pois. Ehti luulla, että se nytte se kesä oikiasti jo tullee! Muttei, ehei. Universumi sanoo, että petyttävä on. Toisin sanoen, vielä on ajoittain niin kylmä, että neuloksia tarvitaan. Sen tähden tein vielä tälle keväälle uuden pipo-hanska-kombon kylmettymisen estoksi (no, okei myönnettäköön, että pipon tein jo aiemmin..mutta leikitään, että tein sen ihanjustnythetivasta?).

Case: kylmät kädet. Inhoan, kun näpit jäätyy. Kevyetkin lapaset tuntuu liian talvisilta, mutta ihan ei pelkät haskatkaan aina riitä. Otetaan välietappi ja pistetään kämmekkäät hanskojen päälle! Ja koska virkatut ja kudotut versiot näytti nahkahanskojen kanssa vähän vaan junteilta, tein neulepaidan jämäpaloista uudet. Pienet putket sivusaumalla ja reikä kylkeen. Vähän huolittelua ja siinäpä se. Oujee, nyt saa tuulla, ei pure kylmyys läpi rystysiin!

Case: pää paleltuu kesälläkin. Kumma homma, penskana sitä ei pistänyt päätä minkään hatun alle, nyt sitten pidän pipaa päässä ympäri vuoden. Pipo päähän tai järki jäätyy, näin sanottiin, mutta oppi iskostui takaraivoon vasta aikuisiällä. Ja tämän aikuisen pipo sisältää helmiä. Neulos on ommeltu poolopaidan helmasta ja myös helmet ovat kierrätettynä puretusta korusta. Tätä onkin tullut jo pidettyä oikein urakalla! Inspiraation antanut helmipipo löytyy täältä: Studs and Pearls / Pearl beanie.

Lasien välissä.

Kun aikaisemmin tein rikkoutuneesta kehyksestä kolmiulotteisen taulun, nyt laitoin tallettamani toisten kehyksien irralliset lasit hyötykäyttöön. Itse muovihökötykset menivät kelvottomiksi, joten ne heitin pois, mutta tiesin, että oli jokin syy miksi tahdoin lasit säilyttää. Ja se on tämä idea: Love aesthetics / Layered Glass Picture Frame.

Kyllä on nerokas kierrätysidea ja nopea tapa saada uutta pilkettä. Vertaappa vaikka tavallisiin valokuvakehyksiin: kuinka ärsyttävää ne on takaa aukasta, kuvat ei ole ikinä ekalla kerralla suorassa ja sitten niitä saa näprätä eestaas ja touhuun tuhraantuu yllättävän paljon aikaa..huoh.. mutta tässä ei ongelmaa ole, yhdellä ranneliikkeellä sitä voi hetkessä vaihtaa uuden kuvan lasien väliin.

Jos minulla olisi erikseen työpöytä, laittaisin lasien väliin viikon to-do-listan. Nyt tyydyn piskuisen hiukan jo nostalgiseen kuvaan. Kuvassa Cora on alle vuoden ikäinen rimpula! (Ekan kuvan Toipilas-kortti Ateneumista, toisen kuvan retromainen synttärikortti on lapsuudesta talletettu - taakse kirjoitettu hauska onnitteluviesti vaahtosammuttimen kokoiselle minulle menisi kyllä myös näin "kehystettynä" :')

Vappu on vappu.

Vappu on juhlittu, simat juotu (eka vappu, kun tein simaa ihan itse!) ja vappupäiväkin on kohta kulutettu. Sinänsä tylsää, yleensä sitä on tullut tehtyä itse vapuksi jotkut överit korut, mutta tänä vuonna Glitter ja Costume tarjosi asiakasillan goodie bagista muikean kaulakorun, joten sillä sitten mentiin. Ja nyt on pötsi täynnä "rasvaista ja ravitsevaa" ruokaa, peruukki takussa ja muistot pääkopassa. Onneksi vappukin on vain kerran vuodessa.