Make it work.

Olen hengissä! Ehkä? Pää on ainakin ihan mykkyrällä. On pian h-hetket käsillä. Apua. Uskaltaako edes ajatella? Kirja. Kuvaukset. Lopullisuus. On kohta oikeasti aika, jolloin ei voi enää tehdä muutoksia kirjan sisällön suhteen. Ensin pää oli ihan tyhjä ja tuntui, ettei keksi mitään sisältöä. Sitten, kun vauhtiin pääsi, ei osaa enää päättää mitä kirjaan sitten laittaisi, kun tekisi mieli tota ja tätä ja vielä sitäkin tehdä. Tähän mennessä oma sisältöni on muuttunut niin miljoona kertaa. Sitä kun eesjahkaa ja pohtii, onkohan tämä tarpeeksi hyvä? Olenko edes minä tarpeeksi hyvä? 

Eilen pidettiin mallin kanssa sovitus pukeutumispuolelta. Leikin yhtäaikaa vaatesuunnittelijaa, stailistia ja kovaa ammattilaista (ahahhahaaa, ketä yritän huijata?) ja hyviä kokonaisuuksia saatiin aikaan ja sain samalla vähän uutta puhtia loppurutistukseen. Vielä on paljon ommeltavaa, viimeisteltävää ja voih, silitettävää (yäk, onko pakko?). Puhumattakaan muista kirjan tuotteista..to-do-lista on liian pitkä, aikaa liian vähän.

Olen yrittänyt kuvitella olkapään taakse Tim Gunnin sanomaan: Make it work. Kirjoitin ihan tuon ompelukoneen yläpuolelle tsemppaamaan. Sitä on tavattu joka kerta, kun ompelukone taistelee vastaan ja ratkojan kanssa on tullut takapakkia. Kun liimat petti, kun kangas repes, kun hukkasin vaatteen viikoiksi, kun ei löytynyt millään tiettyä materiaalia...Ja ai niin, etenkin silloin, kun pikaliima kirjaimellisesti räjähti käsiin (!!paniikki!!).

Nyt kauniin lauantai-illan kunniaksi, väistyn vielä hetkeksi takaviistoon. Ompelukone kutsuu.