Sivut

lauantai 13. syyskuuta 2014

Clutchin kutistaminen.

Eipä ole mennyt tämä clutch kaupaksi, vaikka lähes ilmatteeksi yritin saada jonkun matkaan. Useamman myyntipöydän on käynyt läpi ja aina kotiin on saapunut takaisin. Se on ärsyttävää, kun joutuu roudaamaan eestaas samaa roinaa.
Syy siihen, ettei laukku ole mennyt pilkkahinnallakaan kaupaksi on varmaankin se, että vinyylin pinnassa on tuommoista pientä tuhrua kauttaaltaan. Ei se kauas näy, mutta kyllähän se häiritsee. Millään myrkyllä se ei lähtenyt (kokeilin kaikkea asetonista taikasieneen), joten päätin, että nyt saa riittää, yhdellekään kirpulle en sitä enää myyntiin vie.
Kunnon vuoksi en sitä kierrärillekään lahjotukseksi kärrännyt, vaan leikkasin sen paloiksi. En tiedä mikähän fiksaatio minulla on, kun aina on niin jännittävää nähdä mitä kaikkia kerroksia esineen=laukun sisälle on tehty..!
Laukusta sai aika hyvin käyttökelpoista muovia talteen. Säilytin myös kovikkeet - ne olivat kerrankin jotain jännää muovia, kun liian usein ne on tavallista pahvia! Alakulmasta näkee määrän mitä lopulta meni roskiin. Aika vähän, eikö?
Kun puran laukkuja, otan aina ehdottomasti magneettilukot talteen. Ne ovat "arvokkaita" ja uudelleen käytettäviä, kun ne avaa pihdeillä pienesti taistellen (ovat usein aika tiukassa). Eikun vastakappaleet yhteen ja talteen!
Tosin nyt magneettilukko ei päässyt talletukseen, vaan heti uudelleen käyttöön, kun tein clutchista pienemmän kukkaron. Kun on nyt parikin sellaista tilannetta ollut, että pitäisi olla joku vähän hienompi pikkukukkaro laukussa. Ei voi aina kartasta tehtyä meikkipussukkaa levitellä seurassa esille. Pitää siis olla myös fancympi vaihtoehto.
Ja tästä se näppärästi tuli - heti, kun vain sai ommeltua palat, kovitettua ja käännettyä työn oikeinpäin (apua, voisinpa antaa teille siitä natinasta ja nitinästä ääninäytteen..! Tekee vieläkin vähän pahaa..). Jämiäkin jäi, kaikkea en vielä uudelleen käyttänyt. Silpuista tein leveän rusettisormuksen ja uuden avaimenperän avaimeen.
Nyt piisaa keltaista. Väriä tähän orastavaan ruskaan (ja orastaviin saumoihin..! Tästä näkee, kuinka ompelu ei ollut täysin kitkatonta. Olipa vain haasteellinen materiaali tämmöselle koti-ompelijalle).

6 kommenttia:

  1. Olipas hieno muutos ja toi rusettisormus on kyllä ihan sairaan söpö. Lämmintä lauantai-iltaa ★

    VastaaPoista
  2. Tulipas paljon hienoja juttuja yhdestä pienestä laukusta ^__^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tuli ^_^ ja matskua vielä jäi tulevaisuudenkin varalle :)

      Poista
  3. Nips naps ja näin! Näppärää! Nyt kai menossa jokin keltainen kausi... katsoppa minun blogista:
    http://myttyra.blogspot.fi/2014/09/ompeluhulluus.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No katsos vain :) keltainen on kyllä aliarvostettu väri näin syksyisin. Keltaista kaikille, niin pysyy pimenevät illat poissa! :)

      Poista

Jo muumeissa opetettiin: Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ole mieluummin hiljaa.