Helpoin tee-se-itse-sängynpääty.

Kattokaa mitä löysin! Se (=jomkimmoinen sisustustaulu?) oli viety roskakatokseen. Kiitos sinä, joka sen sinne veit. Minä sen iloisesti huostaanotin omaan kotiin. Mies vähän säikähti ja voivotteli, että ei mitä ihmettä sitä taas kannetaan ovesta sisään..

..mutta pakkohan se oli! Näin heti levyssä mahtavan sisustusprojektin! Aloitin sillä, että revin nuo raidalliset tapettikaistaleet pois. (Ja ne talletin, hyvää päällystysmatskua!) Sitten purin aggressiot alemman kerroksen irroittamiseen. Se oli varmaankin maalattua tapettia. Kiinnittämismetodi vaihteli tekijällä liiman/liisterin, jesarin ja niittien välillä. Hiukan oli paikoin kiinni jämähtänyt! Mutta lopulta alta paljastui ehjä ja puhdas stryrox-levy. Mahtavaa, niin arvelinkin!

Ja sen styroxin päällystin kankaalla ja asetin levyn kokonaisuudessaan sängyn taakse ikään kuin sängynpäädyksi. Kävi sopivasti, kun tällaista helppoa tee-se-itse-päätyä olinkin mielessäni viime aikoina kaavaillut.

Kankaan kiinnitin ihan vain taakse nuppineuloilla nyt ensi alkuun. Kuulemma tuohon olisi hyvä laittaa taakse vaneritausta sekä styroxin ja kankaan väliin vanulevy. Ne aion ajan myötä lisätä, mikäli pääty jää käyttöön. Nyt se on ensin testissä ja sitä pitää makustella ennen kuin alkaa laittamaan rahaa dyykkauslöytöön.

Nuppineuloin kiinnittämisessä on se hyvä puoli, että kankaan voi vaihtaa vartissa, jos mieli tekee. Tämä harmaa puuvilla oli ensimmäinen neutraali ja tarpeeksi iso kangas, joka kaapista valmiina löytyi. Aika kauan ehtikin odottaa käyttöä, kun eivät taitteet suoristuneet, vaikka kuinka silitti! Ehkä ne käytössä oikenevat. Tai ehkä sillä ei ole väliä. Ei ole niin justiinsa.

Ja mitä noihin tilkkutyynyihin tulee.. värikkään ompelin aiemmin (esitelty täällä) ja isompi on tästä tilkkuprojektista.

Se oli huhtikuuta(!!), kun isomman tilkkuproggiksen aloitin. Niin mielissään leikkelin kolmiot, samalle iltaa ompelinkin. Ei meinannut malttaa nukkumaan mennä, kun yhdistin paloja toisiinsa. Jossain vaiheessa alkoi mietityttämään. Olikohan tämä sittenkään hyvä idea? No, kun aloitin, niin valmiiksi teen! Paitsi-että-mutta-kun..

..aamulla katsoin loppusuoralla olevaa työtä niin tajusin, että vihaan sitä. Siinä oli vain jotain liikaa, se oli liian hallitseva ja rauhaton. Jätin projektin kesken, antaa olla, luovutan. Kauan oli sikseen koko murheenkryyni-proggis, kunnes..

..sitten päätin, että suuri työ ei saanut mennä hukkaan. Leikkasin kokonaisuudesta ensin edellä mainitun tyynynpäällisen ja sittemmin jäävästä osasta ompelin olohuoneeseen torkkupeiton. Peiton taakse lisäsin vanhasta peitteestä taustapuolen.

Tämä oli sitten vähän pitemmän kaavan projekti, jossa tauon ottaminen teki hyvää. Harmitus on nyt "jo" hälvennyt ja tilkkupäiväpeitto-feilauksesta kehtaa jo puhuakin. Uusi päiväpeittokin tuli ommeltua jo kevään puolella ja jutun alusta näette, että graafisesta tilkkuhässäkästä otin u-käännöksen seesteiseen vaaleansiniseen - ja hyvä niin.

Torkkupeitteenä tilkkutyöstä on tullut olohuoneen lempparein juttu. Se on ollut kovassa käytössä kaikilla kodin asukeilla. Koira ottaa ihan päivittäin vähintään yhdet nokoset peitolla, tai peiton alle sujahtaneena. Kieltämättä onhan sohvalla kiva ottaa ruoansulatusnokoset itse kullakin.