Pallo x.

Tässä on punainen pallo. Se tuli ilmaisena kylkiäisenä. Mietin ensin, että sepäs on hauska. Mutta...mihin muka?

Pallon sisällä oli kertakäyttöinen sateensuoja, mutta enhän nyt tuommoista kömpelöä palloa ala missään laukussa kuljettamaan (etenkin, kun seuraava sadekausi tulee vasta pitkän talven jälkeen). Ehkä siitä tulisi rasia? Äh, tarpeeton. Tuikkukupit? Äh, keikkaa nurin. Rytmimuna? Äh, lastenjuttuja. Joulupallo? Äh, ei sekään.

Joten päädyin vaihtoehtoon x. Toiseen kappaleeseen oli saatava iso reikä. Kun en omista porakonetta, piti ryhtyä luovaksi. Naputin vasaralla ja naulalla pieniä reikiä ja kun kohta oli tarpeeksi rikkinäinen, sain pihdeillä taivutettua reikää suuremmaksi. (Ja pikkukaveri oli tarkkana vieressä. Kaikki punainen ja pyöreä kiinnostaa sitä. Aina.)

Lopuksi hioin reunat hiekkapaperilla. Vähän tuli tohinoissa raavittua laajemmasti pintaa, mutta väliäkös tuolla. Kauniimman aukon olisi saanut uupuvalla porakoneella, mutta menihän se näinkin vaikeamman kautta.

Ja mikä on tämä pallo x? Koiran aktivointipallo! Hyvän kokoinen, kovaa muovia (ei pureudu naskalihampaat) ja sopivasti kivan värinenkin. Meillä on kaksi kaupan vastaavaa kaupan aktivointilelua ja Cora tykkää kovasti niistä. Katsotaan onko tästä emännän tee-se-itse-versiosta haastajaa teollisille leluille:

Kyllähän se kovasti pyöri! Liukas pinta varmisti, että pallo liikkuu ja koira tulee perässä pitkin asuntoa (kuten näette eipä siitä yhtä hyvää kuvaa edes saanut). Tässä pallossa on selvästi enemmän haastetta kuin muissa! Liikkuu nopeammin ja on niin liukas, ettei siitä saa otetta. Kaupan leluista toinen on kumia ja sitä Cora lähinnä kantaa ja pudottelee saadakseen herkut..sekös tylsää. Tämä nimenomaan aktivoi liikkumaan enemmän muoria! Uskon, että pallon hutkiminen oli hauskaa. Ainakin siitä viestisi koiran häntä, joka vipatti leikkiessä ihan omilla kierroksilla.