Saapaspötköt osa 2.

En tykkää, kun saappaat taittuu. Kirpasee katsoakin. Niiden kuuluu olla ylväästi pystyssä! Varsiin voi tulla rumia jälkiä, jos latvat rotkottaa taitteilla. Kun ostin vanhojen silppuri-kohtalon saaneiden saappaiden tilalle nämä uudet, tuli tarve myös toisille, pidemmille saapaspötköille. (Ks. aikaisemmat tekemäni saapaspötköt tästä.)

Laiskuus kuitenkin iski. Ei millään tehnyt mieli ommella tai tehdä mitään tarkkaa. Mietin, miten saisi mentyä sieltä mistä aita on matalin (pois lukien lehtirullat ja muut hätäratkaisut. Koska visuaalisuus.) ja päädyin kahden tekijän summaukseen: pahvia ja neuletta. Pätkäsin pahviputket, leikkasin hihat neuleesta, sujautin putket hihoihin ja painoin päät putkien sisälle. Hifistelijä olisi kuronnut langalla päät nätisti kasaan, mutta tuntunevat pysyvät putkien sisällä ilman mitään kiinnitystäkin.

Ja kyllä pysyy varret pystyssä komiasti. Jes. Ei enää riippulatvoja. Pystyssä vievät eteisessä vähemmän tilaakin. Sitten, kun kevät suopi tulla ja saappaat käyvät liian kuumiksi, taidan pakata kengät pötköineen varastoon. Pysyy sitten laatikossakin hyvänä varret eivätkä ainakaan mene liiskaan.