Viisi vuotta.

Viisi vuotta. Tuhatkahdeksansataakaksikymmentäviisi päivää. Niin vanha Madam B.C. on. Vanhempi kuin Black Swan-elokuva, Adelen toka/viimeisin levy.. ja vanhempi kuin Gangham Style, Flush and Go - pöntöstä alas huuhdeltava vessapaperirullan hylsy ja vanhempi kuin Kit Harringtonin näyttelijäura (Game of Thrones / "Jon Snow"). Tuntuu hullulta, että tämä blogi on ollut olemassa jo puoli vuosikymmentä! Koen pientä sentimentaalisuutta, sillä matka on ollut pitkä. On ollut suuria inspiraatioita, pitkiä projekteja, onnistumisia, epäonnistumisia, ikuisuusongelmia, ilahtumisia, turhaantumisia, kaikenlaisia. Mietin olisinko erilainen, jos blogi olisi jäänyt perustamatta. Olen pohtinut paljon sitä mitä blogi minulle merkitsee ja miten nykyinen Madam B.C. on kehittynyt siitä mitä se alkujaan oli.

Viiden vuoden aikana olen oppinut paljon niin bloggaajana kuin myös käsitöiden tekijänä. Huomaan, että ajoittain blogin ansioista olen uskaltautunut myös poistumaan mukavuusalueeltani. Olen myös pistänyt merkille, että ne postaukset, joita olen eniten epäröinyt, ovat olleet usein niitä tykätyimpiä. Olen hyväksynyt, että on myös ok, jos kaikesta ei pidetä. Kaikki ei käy kaikille. On ihan ok, jos välillä epäonnistuu ja jos kaikki ei mene nappiin. Se on vain inhimillistä elämää.

Pohdin myös miten vielä tahtoisin kehittyä ja millaisena haluan nähdä tämän blogin jatkossa. Paljon voisi tehdä paremmin, paljon voisi vielä kehittyä, ihan vaikka valokuvauksessa, kieliopissa, tyylissä, tekniikoissa, taidoissa.. Mutta nyt tässä hetkessä olen vain minä, olen ihanminäittetässävaan. Ja nöyrästi tahdon kiittää kaikkia lukijoita. Uusia lukijoita, vanhoja lukijoita (onkohan siellä seuraajia, jotka ovat olleet alkumetreiltä asti mukana?). Ilman ihania lukijoita, en varmasti olisi jaksanut ylläpitää tätä blogia. Jokainen ilahduttava ja inspiroitunut kommentti lämmittää mieltä aina. Kiitos neuvoa kysyneet, kiitos ideoita antaneet. Kiitos te kaikki keskusteluun ryhtyneet. Ne ovat minulle tärkeitä.

Mietin mitä sitten seuraavaksi? Ai niin, se kirjaprojekti. Olen ollut siitä pitkän tovin hiljaa. Muistaako sitä edes kukaan? Kovasti sitä (=kirjaa) puskettiin valmiiksi, jotta olisi jouluksi ehtinyt tuutista ulos, mutta ehei. Kuten universumilla tapana on, mikään ei mene ongelmitta. Matkalla on ollut lukematon määrä hidastustöyssyjä ja yllättäviä mutkia, jotka ovat myöhästyttäneet edistymistä kaikilla mahdollisilla tavoilla. Viimeinen loppusuora on ollut se kaikista pitkistä pisin. 

Eräs ystävä kysyikin vasta, että jos olisin tiennyt kirjan vievän niin paljon energiaa, hermoja ja aikaa mitä se minusta imi, olisinko lähtenyt tekemään sitä? Olisin. Ihan varmasti olisin. Ja olen varma, että se kaikki on sen arvoista, kun kirja on julkaistu. Ei haittaa, vaikka se ei päätyisi kuin oman ja äidin kirjahyllyyn, siitä tulee silti jotain ainutlaatuista ja ainakin minulle hieno saavutus, joka on ollut mahdollista vain siksi, että tämä blogi on olemassa.

Blogin synttärijuhlinta jatkuu alkuvuoden aikana kirjan julkaisemisen yhteydessä. Lisää tietoa (kuten kirjan nimi, jännittävää!) on tulossa omana postauksena. Ja nyt tyydyn vain onnittelemaan ja kiittämään. Onnea blogilleni ja kiitos teille!

(Ylläoleva kuva kirjasta, kuvaajan R.Lillemägi.)