Marimekkoraitaa.

Sain viime vuoden puolella lahjoituksena palan punavalkoista Marimekon trikoota. Jee, vitsinvitsi, tästähän voisi tehdä vaikka mitä ihanaa ja kivaa! Mutta sitten iski piheys. Apua, mihin sen raskisi leikata?

Pitkään mietin ja kyllä se niin oli, että jokin yläosa siitä oli tehtävä. Ei pitkähihaista, vaan jotain kevyttä ja raikasta.

Yllättäen pituutta riitti, joten mekko siitä sitten tulikin! Tilkkupalakin vielä jäi jotain muuta käyttöä varten.

Taputan itseäni selkään, että todella muistin kangasta leikatessa kohdistaa raidat. Ei ihan prikulleen, mutta melko hyvin sinnepäin. Ja leikkupaloista tuli myös just-ja-just kanttaukset hihoihin, pääntiehen ja helmaan. Tuo aaltoilevan helmankin leikkaus oli mielestäni kiva lisä muuten niin tavalliseen malliin.

Oon mekkoa pitänyt jo testikierroksen (ja siksi onkin kuvissa ryppyinen, pardonmoi, se on sitä elämää ja arkea) ja totesin, että kyllä tuli hyvä tuleva oma klassikko. Aion pitää tämän puhki! Suunnittelin jo mekkoa tehdessä, että se menee vielä kulahtaneenakin vielä mainiosti hyvänä yömekkona.