Punaiset hihnat.

Tässä näette aikoinaan kirpparilta ostetun ison punaisen laukun. Tykkäsin tuosta tosi paljon ja siksi harmittaa, että kassi osottautui ns. räkänahaksi (ts. sellaiseksi keinonahaksi, joka joko hilseilee tai variseetai muuttuu tahmeaksi tai menee kurttuun pelkästä katseesta). Ensimmäisten "oireilen" ilmentyessä lopetin laukun käytön heti. Pinnasta lähti jo pienet palat!

Oli pakko todeta ettei laukkua voi edes myydä, koska kukapa tahtoisi käsiin hilseilevän laukun, vaikka kuinka muuten olisi hyvä ja kiva? Kyllä kirpsas, mutta leikkasin laukun silti osiin. Soljet ja vahva vetoketju tulee varmasti joskus hyötykäytettyä. Samoin vielä hyvässä kunnolla olevat osat nahasta, esim. koruihin varmasti vielä oikein käypää leikkuumatskua.

Sitten huomasin, että mullahan on myös toinen punainen laukku korjausjonossa.. Siitä oli hihnat niin menneet ihan onnettomaksi. Tiedättekö, kun kahvat venyy ja tavallaan vahvike karkaa? Silloin menee hihnat ihan luiruiksi ja tuntuu, että ne eivät kestä mitään painoa. (Kuvassa tasku vedetty ulos muistutukseksi siitä, että pohjalla oleva reikä pitäisi ommella kiinni ennen kuin avaimet uppoaa sisävuoren sisään kolmannen kerran..!)

Ja niinhän sitä sitten tuli vaihdettua ekan laukun pikkuhihnat uuteen laukkuun. Aika hyvin käyvät värit yksyhteen!
Jouduin mälsästi lisään tuohon päälle pienet nahkapalat, kun kikkailuista huolimatta paininjalka tahtoi rikkoa ommeltaessa keinonahan pinnan. Onneksi oli tuota nahkaa niin sai jäljet piilotettua.

Tuli samalla ekaa kertaa kurkattua kovitetun hihnan sisään..enpä olisi osannut arvata, että sisällä on neljä eriväristä trikookudetta! Aika kiva, että on kudetta hyödynnetty valmistuksessa (olettaen kuteen olevan tekstiilileikkuujämiä).

Nyt olen viikon pari laukkua kantanut ja testanut hihnojen kantavuutta painavallakin lastilla. Toistaiseksi eivät ompeleet irvistä. Kiva, että lempparilaukku pääsi takaisin käyttöön pitkän tauon jälkeen.