Satumainen Satu.

Tässä on Satu. Hän on yksi iloisimmista ja positiivisimmista ihmisistä joita tunnen. Hän on myös luonnollisen kaunis, pitkä ja helposti mukautuva.. ja siksi juuri hänet yllytin käsityökirjaani päämalliksi. Hän oli minulle ja kirjalleni aivan nappivalinta.

Kun kirjan kuvia kuvattiin, oli ihan pirun kylmä päivä. Ja Satu joutui olemaan ulkona useissa otoksissa ihan kesähepeneissä. Tuuli ja palelsi. Silti Satu oli kuin ammattilainen. Kylmä ei kuvista heijastu eikä Satu sanonut pihaustakaan pitkän päivän aikana siitä, että palelsi. Tai väsytti. Tai nälätti. Päinvastoin, Sadusta huokuva positiivinen energia oli aivan mahtavaa!

Satu on kirjalleni arvokas osa ja siksi kirjanjulkistamisjuhlissani tahdoin häntä erikseen kiittää pienellä lahjalla. Se lahja oli tämä ompelemani fleecejakku - jotta ainakaan minun takia ei tarvitsisi enää potea kylmyyttä.

Jakku on malliltaan simppeli, jotta se olisi mahdollisimman monikäyttöinen. Se sopii käytettäväksi kotona, reissussa, töissä.. Mekon päällä, trikoopuseron päällä.. ihan miltei miten vain. Pieneksi yksityiskohdaksi lisäsin jakkuun kierrätysnahasta taskun.

Eilen - jälleen kylmänä päivänä - Satu asettautui kamerani eteen, kun otin hänestä ja jakusta vähän kuvia.

Tässä vielä yhteiskuva Satun kanssa julkkareista. Kuva vähän hihityttää, kun allani oli puolta korkeammat korot ja silti näytän ihan pätkältä Satun vierellä. En luullakseni oikeasti ole noin tynkä mitä tästä voisi luulla. (Ks. diy-juhlamekkoni täältä.)

Ja mitä itse fleecejakkuun tulee, idea poiki siihen suoraan kirjan sisällöstä. Tämä vilttitakki on siis kirjassa rekvisiittana ollut vaate ja fleecejakun inspiraation lähde. Ohje vilttitakkiin silti löytyy (kuten muistakin rekviisiittana olleista kirjan jutuista) kirjan lopusta ikään kuin ohjeiden extra-osiosta.

Vilttitakki on kirjaimellisesti tehty yhdestä tarpeettomaksi jääneestä viltistä. Siinä ei ole lainkaan olkasaumoja, vain hihoista helmaan jatkuvat sivusaumat ja leikkuupaloista tehty kaulus. Päälle reunojen huolittelu ja solkimekanismi (palat nahkaa, klipsu/solki/haka ja avaimenperän rengas). Helppoa! Takki on myös hyvin muunneltavissa malliltaan ja yksityiskohdiltaan. Eikä sen edes tarvitse olla käytössä ollut viltti. Sadunkin fleecejakkuun ostin fleecen, ei ihan sitä lahjaa varten kehdannut käytettyä fleeceä ommella. Ihan hyvin vastaavan voisi tehdä myös trikoosta. Tai neuloksesta. Tai villakankaasta. Vetskarilla, napeilla, vyöllä, hupulla, pystykauluksella, pitkällä helmalla, jopa vuoritettuna.

Nyt olen innoissani, että pääsen pitkän, kylmän talven jälkeen myös pitämään takkia! Alkaa vihdoin lämpötilat näyttää sellaiselta, että fleecellä pärjäisi pihalla jälleen.

Vielä kerran: kiitos Satu!