Onnea meille.

Hups, se taas vuosi vierähti. Eilen starttasi taas uusi vuosi käyntiin niin minulle kuin äidillekin. (Kyllä, meillä on sama syntymäpäivä!)

Tässä kortti, jonka tein äidille. Lintuset ovat cernit-massasta. Piti tehdä kukkia, mutta teinkin pikkulintuja!

Tässä on pienipöhkö kortin kylkiäinen äidille. Kirjoitin paperikääreen päällekin, että kyseessä on prototyyppi. Mutta minkä prototyyppi? Siinäpä pulma, ei arvannut äiti ensimmäisellä yrityksellä oikeaan. Arvaatko sinä?

Oikea vastaus on käsitiskin pesupatanen - toisin sanoen tylliä virkattuna sydämen muotoon. Ja koska äiti ihan tykkää käsin tiskaamisesta, on hän oikea ihminen testaamaan miten tylli toimii käytössä. (Ja koska äiti on ainut, jolle uskaltaa hänelle toteuttaa tämmöisiä pikkusia ja hölmöjä ideoita). Paperilla ajateltuna tyllin pitäisi olla kestävää ja sopivan karheaa pesemiseen, mutta ei liian karheaa, että se naarmuttaisi. Yksi kerros voi olla liian vähän, mutta ainakin näin levynä se on helppo "ravistella" puhtaaksi. Ja esim. ripustuslenkkiin ripustettuna kuivuisi erittäin hyvin, eikö? Käytäntöhän voi olla ihan jotain muuta. Odotan täyttä raporttia äidiltä. Jos idea toimii, tässähän olisi loistava kikka jynssäykseen etenkin sellaisille, joilla on esimerkiksi nivelkipua ranteissa, jolloin sienen puristaminen voi olla vaikeaa. Pitääkin tehdä jo toinen omaan käyttöön testiksi. Prototyyppi osa kaksi ja toiseksi viimeinen vuosi ennen kolmeakymppiä, täältä tullaan!