Liitutaulutarrat.

Löysin sattumalta etsimättä liitutaulu-arkkeja! Olivat suht edullisia (5,90e, löytyy myös Kärkkiksen verkkokaupasta) verrattuna muihin näkemiini liitutaulumuoveihin. Setissä oli kahdeksan A4-arkkia, note-arkki ja yksi kullekin viikonpäivälle.

Ei ollut kuitenkaan tarvetta kokonaiselle A4-arkeille (ainakaan vielä), etenkään viikonpäivillä, joten leikkasin yhden puoliksi ja plänttäsin sen kehykseen. Ihan suoraan lasin päälle. Tuntui olevan samaa laatua kuin dcfix - pysyy hyvin kiinni, mutta lähtee helposti pois ilman liimatahroja. Ajattelin, että lasi on kivan tasainen pohja mille kirjoittaa liitutussilla. Oikeassa olin.

Muut arkit laitoin toistaiseksi talteen. Niitähän voi leikata sitten mihin vain! Ehkä nyt saisin toteutettua myös haaveilemani säilytyslaatikot (tai -purkit) liitutaulu-etiketeillä! Liimaten tulisi paljon siistimpää jälkeä kuin maalaten.

Tämä taulu meni nyt "käsityönurkkaukseeni". Minulla on aina välillä ollut jos mitä muistitaulua ideoiden listauksessa. Nyt ei ole vähän aikaan ollut käytössä mitään ja tälle oli tarvetta. Yritin käyttää aikaisempia itsetehtyjä liitutauluja (ks. alta lisää), mutta liitutussi ei putsaannu kovinkaan hyvin liitumaalin pinnalta (tais se kyllä ohjeissakin lukea, mutta huonosti uskoin).

Seuraavaksi voisikin kirjoittaa tauluun huutomerkillä: siivoa "käsityönurkkauksen" kaaos! Voisi olla ihan ensimmäinen juttu ennen uusien projektien aloittamista.

Aikaisempia liitutaulujani näissä postauksissa: peilistä liitutaulu / liitutaulu-tarjotin / sävytetty liitutaulu kehyksestä.

Silitä, silitä.

Tunnustan, en tykkää silittämisestä. Olen kyllä kovin yrittänyt petrata silittämisen suhteen, sekä pukeutumisessa että ompelemisen välivaiheissa, mutta silti.. onhan se kovin työlästä, jos rauta on vaikeasti otettavassa paikassa ja lautakin pitäisi roudata eri huoneesta.. Älysin joku aika sitten: laita ne näkösälle niin niiden käyttökynnys madaltuu edes vähän. Mindblowing.

Ja kun lautakin on nyt näytillä, onhan se kiva, jos se näyttää nätiltä. En vain ommellut uutta päällystä, myös painoin pilvi-kuviot kankaaseen! Ei ollut kivaa mustavalkoista laudan päälliseksi soveltuvaa printtipuuvillaa niin tein sen sitten itse.

Tältä näytti edellinen päällinen. Perusvalkoinen, johon tussasin vuosia, vuosia sitten tekstin, jonka piti houkutella minua silittämään enemmän. Hyvä kikka, toiminut vaan ei. Etenkään, kun sain aikaiseksi aika pian tekstin lisäämisen jälkeen lähtemättömiä tahroja kankaaseen. (Ps. ne on liimaa. En tunnusta, että käytin lautaa askartelualustana.)

Nyt aion pitää uutta päällistä hyvänä. Ja käytössä aina, kun tarvitsee. Itse tehty printti sen ansaitsee.

Sunnuntaisauna.

Ompelemastani aamutakista jäi jäljelle jämiä ja mietin tässä viikonlopun päätteeksi, että mitäpä niistä sitten tekisi?

Luontevin vaihtoehto oli ommella aamutakille pariksi mätsäävä pyyheturbaani. Ajoittain sellaiselle on aina tarvetta. Kun ei ne tavalliset pyyhkeetkään koskaan pysy päässä niin kuin tarkoitus olisi pysyä.

Malli on yksinkertainen ja mittoja katsoin tästä ohjeesta: Skip to my Lou: Towel Wrap for your hair. Niskassa on kuminauhalenksu (muuten vaikka kiinnitetty ponnarikin kävisi!), jonka ansiosta turbaani pysyy hyvin päässä.

Vielä jäi froteesta tilkkuja käsiin. Mitä hyödyllistä niistä sitten tekisi? Mielessä kävi pesulaput tai vastaavat, mutta tuskin tulisi käyttöön asti, joten frotee menisi niissä hukkaan. Tulisiko kellään muita ideoita mieleen?

Collegepusero arkeen.

Saan ajoittain perheeltä, ystäviltä ja jopa kauempaa sukulaisilta lahjoituksia. Ihan mitä vain. Ja usein otan ne kiitollisena vastaan. Yksi tällainen lahjoitus tuli tällä viikolla. Ja heti otin lahjoituksena saaduista collegekankaista toisen työn alle.

Ompelin collegesta arkeen sopivan takaa pitkähelmaisen puseron. Tein venepääntien ja raglan-hihat. Mallista tuli tosi kiva, just arkeen käypä. Ei edes harmita, että jouduin tekemään hihoihin kahdet saumat, kun ei saanut muuten tarpeeksi pitkiä hihoja leikattua samasta palasta. Ylimääräinen "ulkosauma" uppoaa tarpeeksi hyvin piiloon.

Peppulärpäkkeeksikin kutsuttava takahelma on mielestäni hauska (mallin leikkasin kaupasta ostetusta puserosta). Jos myöhemmin tahdon sen pois, eihän se ole kuin leikata helma suoraksi. Tilallehan voi sitten ommella vaikka resorin. On hyvä olla backup-plan valmiina niin erikoisempikin malli saa mahdollisimman pitkän käyttöajan.

Syksyn ensimmäinen virkkaus.

Lankailuja pitkästä aikaa! Koska on syksy, on myös uuden pipon aika. Tänä syksynä oikein tummana ja virkattuna.

Tein pipoon epäsymmetrisen "lipan", jonka voi kääntää ihan ylös, taitokselle tai stten jättää vähän viistoon. Tein pipon ilman ohjetta, joten "lippaa" sai tehdä ja purkaa useamman kerran, jotta siitä tuli mieluinen. Ongelma oli sen koossa ja siinä, että lippa myös pysyy ylhäällä ilman kiinnittämistä.

Lankana oli alelaarin löytölanka Filo Blu Beach - ohut puuvillasekoite kahdessa erissä värissä. Oli oikein mukava lanka, sopivan ohut ja pehmoinen päähineeksi.

Kutistukset.

Kutistemuovi - tuo "hittituote" muutamien vuosien takaa. Itsekin tuli käytettyä kutisteita materiaalina aika paljon.

Tässä alkuun kollaasi aikaisemmista jutuista. Iso "maatuska"-tyttö on ollut vuodesta 2010 ahkerassa käytössä. Suosikkini! Pinnastakin näkyy, että käytetty on. Oikealla myös enemmän tai vähemmän käytettyjä juttuja (silloin vuosia sitten). Alakuvassa pikkukutisteita, jotka eivät koskaan päässeet koruiksi asti. Kaikissa on jotain vikaa, reikä väärässä kohtaa, laidat kaarella tai..ovat muuten vain mielestäni epäonnistuneita.

Tässä uusi satsi kutisteita. Keskellä valmistuneet korvakorut, ympärillä vielä mietinnässä olevia mahdollisia nappikorviksia. Paperilennokit ja pinkit pyörylät jäivät aiottua isoimmiksi, alareunan jutut kutistuivat taas liiankin miniksi. Ehkä isoista voisi tehdä magneetteja tai sormuksia, pienet taas korttiaskarteluun kenties..

Nämä pikkuriikkiset ns. geometriset puput (hahmottaako lie jänöiksi edes) ovat aika veikeät. Kyllä niistä just nappikorvikset saisi!

Ja tein myös kaulakoruja. Kaikkien koko kanttiinsa noin 3-5 cm. Nyt on syksylle uutta kaulaan ripustettavaksi.

Linnusta tuli suosikkini. Joskus käy lykky ja kutiste jää kulmista aaltoilevaksi juuri sopivasti. Täysin suorana lintu ei olisi yhtä sympaattinen. Reunoista kupruilevana siinä on mielestäni elävyyttä enemmän mukana.

Niin ja tein myös kutisteen reunasta mitan. (Idean mittaan sain tästä postauksesta: craftmehappy.com)

Nyt ei tartte enää jahkailla ja arvailla minkä kokoinen kutisteesta kutistuu. Mitta kertoo sen! Ihan nerokas, olisinpa hoksannut kutistaa tämän ensin ja sitten tehdä muut korut eikä toisinpäin.. No, onpahan valmiina ensi kertaa varten!

Lasirasia osa kaksi.

Muistatteko, kun keväällä tein kahdesta lasisesta jälkiruokakulhosta ja saranasta lasisen rasian? (Ks. postaus täältä.)

Nyt tein rasialle toisen kaveriksi. Löysin Stoccalta Casan pikkukulhot, jotka olivat just muotokieleltään samanlaiset, mutta kooltaan pienemmät, joten en voinut olla ajattelematta, että siinäpä olisi lasirasialle kiva pikkusisko!

Nyt niitä on kiva pari korujen säilyttämiseen. Tuo Eiffelin torni sormus- ja hiuslenkkitelineenä on tuttu näky, samoin varmaan myös rikkoontuneesta vetoketjusta tekemäni pyörylä-kaulakoru.

Vetskari-kaulakoru on näkyy myös Itte tein ja kierrätin -kirjani rekvisiittana. Lisäohjeista kirjan lopusta löytyy myös perusohje, kuinka muokata vetskarin hampaat kestäväksi ja rispaantumattomaksi korumatskuksi. Minulla on tämä kaulakoru kestänyt muuttumattomana käytössä jo yli vuoden päivät! Kestävää kierrätystä, siihen on kiva aina panostaa.

Tuunaajan toivepaketti.

Tällä viikolla on lehtihyllyihin ilmestynyt Kauneimmat Askartelut -lehden erikoisnumero: Tuunaajan toivepaketti - 100 kierrätysideaa! Olen innoissani, olen odottanut tämän ilmestymistä jo kauan, sillä pääsin lehden sisältöön mukaan!

Sneak peek minun kolmesta ideastani, joiden ohjeet ja kuvalliset työvaiheet löytyvät lehdestä:

Näppäimistä ja pahvista (huom: 100% kierrätetty, "uutta" on vain liima) tehty kynä- tai säilytysboxi.

Tämä on kyllä hauska, littananat näppäimet ovat kuin mosaiikkeja ja soveltuvat moneen muuhunkin askarteluun.

Toinen idea on sisustuksellisempi, suuri kukkakoriste. Arvaako heti mistä materiaalista kukka on tehty?

Kyllä, yhdestä lempimateriaalistani, vinyylistä! Tämä kukka muhi mielessä pitkään, jo Itte tein ja kierrätin -kirjani sisältöä ideoidessa, mutta toteutus tuli tehtyä nyt vasta lehteä varten. Ja olen lopputuloksesta ihan mielissäni. On jännää kuinka staattisesta materiaalista voi saada jotain sulavan veistoksellista.

Kolmantena ideana ohjeineen on tämä taulu. Siihen kierrätin muovilehdet. Tuli partsin tekopuuhun sulkasato, joten lehdet siirtyivät sitten tauluksi. Pinnasta tuli mielenkiintoinen ja kivan kolmiulotteinen.

Niin ja entä ne muut yhdeksänkymmentäseitsemän ideaa? Ne joudut kurkkaamaan lehdestä. Minun löytyvät numeroilla yksi, ysiysi ja sata! Väliltä löytyy ideoita teemoilla: Muoviroskasta moneksi, Paranna purkit; tuunaa tölkit, Tilkkukopan tonkijalle, Kirpparilta ja keittiöstä, Jämälankakopasta, Korteista ja papereista, Sisustusideoita. Varmasti löytyy jokaiselle uusia ideoita ja ajatuksia nähdä materiaa uusin silmin!

Maasta poimituista löydöistä koruja.

Olen niitä ihmisiä, joita saa odottaa, kun he pysähtyvät tutkimaan mitäpä pientä maassa näkivätkään. Olen niitä ihmisiä, joita ei hävetä poimia kolikko maasta. Olen niitä, jotka saattavat poimia random roskan ja pudottaa sen viereiseen roskikseen. Olen niitä, jotka keräävät maasta myös kaikkea pientä taskuihin ja tuovat kotiin.

Tässä näette minun "viikon taskusaaliin". Pikkuhilut lompakkoon ja pampula pesun kautta käyttöön. Ensin mietin onko ällöttävää ottaa käyttöön, mutta muoviahan se vain on. Pistin varalta tiskikoneeseen niin ainakin tuli puhtaaksi!

Pienestä soljen kappaleesta tein kaulakorun. Pujotin väliin korupiikillä helmen ja yhdistin päihin ketjua. Ylös keskelle välirengas ja eikun ketjuun roikkumaan. Aika hyvin naamioitu roska käyttöön, eikö?

Lehtimäinen-jokin-korunkappale muuntautui puolestaan sormukseksi. Taivutin kappaleen sormelle sopivaksi ja solmin alareunoihin kumilankaa (kapea kuminauhakin olisi käynyt). Tästä tuli mielestäni yllättävän kiva!

Aamutakki.

Kerrankin ompelin jotain käytännöllistä ja tarpeellista ihan jokapäiväiseen käyttöön. Se on aamutakki!

Nyt taas syksyn tullessa aamuisin paleltaa helposti. On kiva kietoutua johonkin, mutta täyspitkä Ratian saunatakkini tuntuu aamuisin jotenkin hankalalta ja raskaalta ja siltä, että tahtoisi vain mennä saunan kautta sänkyyn. Ei kovin tsemppaavaa aamun käynnistymisen kannalta, joten mielessä muhi pitkään tarve toiselle, kevyemmälle ja lyhyemmälle "sauna"takille.

Kangaskauppaankaan ei tarvinnut mennä, kun muistin jemmanneeni jo turhan pitkään tätä "anopilta" saatua froteekangasta. Useimmat retrokankaat eivät säväytä, mutta tämä on kyllä ihanan sympaattinen!

Ompelin aamutakin periaatteessa täysin suorakulmioista. Laatikko selkäosa, pitkät suorakulmiot etukappaleiksi, pienemmät boxit hihoiksi.. Helppo malli ja saumurin kanssa ompelukin eteni nopeasti.

Ja kerrankin sain itse määrittää vyönauhan leveyden. Mielestäni monesti kylpytakeissa on turhan leveät nauhat, jotka pitää vetää viidelle solmulle, jotta takki pysyy kiinni.. Ohuempi pysyy mielestäni paremmin kiinni!

Olispa jo aamu! Olen tohkeissani. En malta odottaa, että saan huomenna aamulla kietoutua uuteen aamutakkiin ja istua juomaan aamukahvin.

Itsetehty hapsulaukku.

Tein sen sittenkin! Nahkaisen hapsulilaukun! Suunnittelin sitä jo kesän alussa, mutta nyt vasta iski inspiraatio.

Nahkaa oli ihanan haastavaa ommella. Oli aika paksua, vaikka muuten ihanan pehmeäksi kulunutta (vanhasta nojatuolista kierrätettynä). Koko laukun teossa ihan parasta oli noiden hapsujen suikaloiminen!

En ommellut kiinteää hihnaa, jotta laukkua voi pitää erilaisten hihnojen kanssa. Tai myös ilman hihnaa pussukkana.

Hapsulaukku pääsee kyllä heti tänään käyttöön! Mutta ensin pitää etsiä mihin on hukkunut ruskea hihna? Sininen hiertää silmää, mutta menkööt nyt kuvissa, you got the point.

Miehen kommentti: "Ai teit tollasen laukun strösseleillä! Eikun siis strasseleilla!" Voi mun höpsöä. Just niillä, strasseleilla.

DIY: lasinen minikupu.

Nyt tuli taas lajiamme oudot kierrätykset. Ehkä vähän. Yhtä ministi kuinka mini tämä lasikupu on. Kuka arvaa mistä se on?

Kyllä, se on pieni jalallinen juomalasi! Se rikki meni, että kilahti vain. Aika nätisti vielä siruitta. Meinasin ensin lasipikaliimalla vetää jalan kiinni yläosaan, mutta eipä siitä enää olisi ollut turvalliseen juomakäyttöön.. joten tein kuvusta kuvun. Liimasin jalan tyngän peitoksi metallisen suojan (suoja on tästä puretusta kaulakorusta) ja siinäpä se sitten olikin, käyttöön valmis!

Aion käyttää kupua sisustuksessa koristeena ja varmasti myös keittiössä/kattauksessa. Voisin niin nähdä kuvun alla pienen herkullisen leivoksen odottamassa syöjäänsä! Meinasin jo alkaa leipomaan minimuffinsseja, jotta olisin saanut söpöä ruokaa rekvisiitaksi, mutta jumantsukka, valkosipuliin oli tyytyminen. Ankeaa. Onneksi sentään valkosipuli itsessään on mahtavaa.

Sitten jäljelle jää vain kysymys: saisikohan lasin jalan kierrätettyä vielä johonkin? Ideoita?