Modernit pikkukuuset.

Kaupassa näkemäni vaneriset puukuuset jäivät mieleen. Kotona ei ollut vaneria, mutta vanerin kaltaista pahvia löytyi..

..ja siitä leikkelin kaksi kuusta halkiolla ihan perinteiseen malliin. Halkiot vastatusten ja kuusi on valmis!

Kokeilin samaa myös ohuesta muovista. Meno lörpöksi, joten jouduin yksinkertaistamaan oksat pois. Yritin myös kirkkaasta, ohuesta pleksistä, mutta voihan kirosana, kun se loppumetreillä kuitenkin halkes ja hajos.

Seuraavasta ritisi vuorostaan oksat pois. Yritin muuntaa kuusen kartioksi, mutta öh..melko möykyksi jäi. Se on jääkimpale?

Noh, ainakin nämä kolme selviytyi esille asti. Näyttää kyllä aika kivalta Vitran tarjottimella. Näistä tulee vielä "meitsin jouluklassikot"! Eivät vie koristelaatikossakaan purettuna postikorttia enempää tilaa. Pieneen tilaan mahtuminen on aina plussaa sesonkikoristeissa.

Joulu tuli kotiin.

"Ekana adventtisunnuntaina joulu saa tulla kotiin." Se on perinne, josta en poikennut tänäkään vuonna.

Viime vuonna askartelemani joulukalenteri pääsi nyt keittiöön. Siinä se on valmiina vaihtamaan luukku luukulta väriään komean siniseksi. (Ks. tästä alkuperäinen postaus tee-se-itse-kalenterista - se on helppo, vielä ehtii tehdä oman!)

Vanha tuttu on myös tämä hevosesta poro-askartelu. Luitten päälle pitäisi lisätä vähän massaa. Pyöreys lisäisi poromaisuutta. Saa olla hollilla, jos vaikka tulisi inspiraatio paranteluun. (ks. Tästä alkuperäinen postaus ennen- ja jälkeen-kuvilla.)

Yksi "joulu"koriste eli tämä pieni kranssi on ollut jo tovin esillä. Luulen, että kranssi saa jäädä esille koko talveksi, sillä ei se edes ole niin joulumainen. Ohjeeni kranssin tekemiseen löytyy tästä askartelulehdestä.

Aikaisemmin tekemäni pallot ovat myös esillä. Joukkoon liittyi Unicefin pallo väriä tuomaan. Kovin on muuten harmaa joulu!

Uutta ovat vain nämä kultaiset porot. Näyttävyyden ja koon puolesta en niitä kuuseen taida laittaa..

..vaikka jo itse joulupuun jo rakensin. En kyllä ole tainnut ennen näin aikaisin joulukuusta laittaa, mutta kun halutti. Tasolla on purkissa lisää palloja. Niitä pitäisi maalailla tai koristella lisää kuuseen.

Kuka muistaa nämä tontut? Tein ne helmistä ja huovasta. Aiemmin olivat tasoilla, nyt ripustin oksille. (Ks. postaus täältä. )

Eipä se muovikuusi näytä miltään ilman illan hämäryyttä ja valoja! Hyvää ensimmäistä adventtia!

Joko taas pitää siivota?

Se on kumma homma, että aina pitää siivota. Ei sillä, tykkään siivota sillä kyllähän kotona viihtyy paremmin, jos on siistiä.

Ennen kuin aloitin tavaroiden karsimis -projektini parisen vuotta sitten, siivouspäivä oli todella aina kokonainen siivouspäivä. Jos aamulla aloitti, illaksi oli hyvässä lykyssä valmista. Se oli uuvuttavaa. Kaikki paikat oli roinaa täynnä ja mitään ei mahtunut mihinkään, jolloin siivoaminen vaikeutui. Sekä imurointi että pölyjen pyyhkiminen vei ihan hirveästi aikaa, kun koko ajan piti olla siirtämässä tavaraa pois tieltä. En tajunnut, että voisihan sen kaiken ajan käyttää niin paljon paremminkin. Olen tuhlannut aivan liian paljon aikaa elämästäni tavaroiden hyysäämiseen eestaas.

Nyt vihdoin sentään näen sen, että tavaramäärä on vähentynyt ja sen mukavina sivuvaikutuksina työn tulokset näkyvät myös ihan konkreettisesti arjessa ja ajankäytössä. Kun on tavaraa vähemmän ja kaapit järjestyksessä (sekä on pienempi asunto), siivouskin on luonnollisesti helpottunut. PALJON. Nykyään se, että siivoaminen ei syö enää kokonaista päivää, tarkoittaa selkeästi sitä, että aikaa säästyy kaikkeen muuhun kivempaan hommaan!

En myöskään enää stressaa sitä, jos tavarat jäävät sekaisin. Ei haittaa, niiden takaisin palauttaminen ei vie kauaa aikaa, kun mitään ei tarvitse tunkemalla tunkea takaisin paikoilleen. Se on vapauttavaa, ei tartte pelata tetristä roinamäärällä!

Tässä oli pala meidän arjesta vähän realismia. Nyt alan (taas) siivoamaan ja laittamaan kotia joulufiiliksiin!

Ikuisuusprojekti: tilkkuprojekti osa 2.

Joskus pienetkin projektit jää venymään. Joskus loppuu vain inspiraatio työn loppuun saattamiseen. Nyt kävi niin. Blogin alkupuolella kirjoitin otsikoksi "Tilkkuprojekti osa 1." ja nyt vuosia myöhemmin olisi kai paikka jatkaa vihdoin osa kakkosella.

Kuvat vuodelta 2010.

Kyseessä on tämä tilkkutyö (ks. postaus). Leikkasin kolme puseroa neliöiksi ja sommettelin ne yhdeksi kokonaisuudeksi hiukan haparoiden. Ja siihen se sitten jäi. Ja pyöri ikuisuusprojekteissa vuodesta toiseen. Toivoton projekti, joskus ajattelin.

Nyt päätin, että onhan tuokin jo aikansa odotellut. To-do-listalla oli koiran pedistä tyynyn uudelleen päällystäminen, joten yhdistinpäs nämä kaksi asiaa toisiinsa. Kaksi tekemätöntä juttua tuli valmiiksi kerralla.

Että se oli semmoset viiden ja puolen vuoden tilkkuprojekti. Aika paljon on välissä ehtinyt tapahtumaan!

Täytti muuten tämä hörökorva viime viikolla jo kunnioitettavat yhdeksän vuotta! Voisiko uskoa?

Minihengari.

Nyt kun muovin leikkelyyn pääsin käsiksi (viitaten edelliseen postaukseen, "muovipurkista koristeellinen säilytyskori", ks. postaus täältä), teinpäs sitten ihan vain saksien avulla muovista pikkuhengarin.

Ennen se oli "koukullinen" kori. Lattialle putos ja rikkihän se meni. Roskiin ois mennyt, mutta päätin, että kyllähän tästä vielä jotain tulee. Jos ummisti silmänsä pohjan isolta aukolta ja kyljen teippituhruilta, jäljelle jäi idea pienestä hengarista. 

Kyllä se vaatteen kantaa ja korunkin hienosti esittelee. Vaatekaappi käyttöön tämä ei pääse, vaan lähinnä näin seinälle "esittelymeininkeihin". Tykkään ripustaa seinälle aina jonkun vaatteen tai korun, oli se sitten vaikka muistutus viikonlopuksi korjattavasta vaatteesta tai uusimmasta itsetehdystä tuotoksesta valmiina käyttöön. Siihen tämä väriläiskä on juuri omiaan.

DIY: koristeellinen ämpäri.

Prodepönikät, palautusjuomasangot, mitä kaikkia nuita nyt on. Isoja ämpäreitä kestävästä muovista. Melko hyviä vaihtoehtoja käyttää uudelleen säilytyksessä, mutta onhan nuo aika rumia tuollaisenaan vai mitä?

Ja tässä ämpäri jälkeen! Mikä muodonmuutos, eikö? Poistin kyljen teipin (lähti parilla nykäisylla kokonaisena ilman liimapinnan jäämistä muoviin!) ja leikkasin ämpärin ylöosan pois, tussasin puolipalloisen reunan ja leikkasin uuteen muotoon. Aika hyvin sai vahvoilla saksilla kovaa muovia leikattua.

Tästä tuli tosi kiva säilytyskori! Alkuperäinen muotokieli on karsittu ja jäljellä on vain kestävä ja aika söpö kori.

Lahja kaikille kierrättäjille.

Muistutus ja idea pukinkonttiin siskolle, äidille, puolisolle, tädille, ystävälle - miksei myös sinulle itsellesi? Itte tein ja kierrätin -kirja on kaikille näpertäjille, aloittelijoille, uusia ideoita alati metsästäville, luoville ja luovuutta kehittäville, inspiroituneille, inspiraatiota etsiville, kierrättäjille, kaikille käsitöitä tekeville. Se on blogista poikinut kuopukseni, jonka kansien välissä on yli 50 ohjetta kolmella teemalla: kierrätä askarrellen, ommellen ja maalaten. Näillä kolmella tekniikalla löytyy ideoita vaatteisiin, asusteisiin ja sisustukseen. Kirjassa on blogisuosikkini, lempimateriaalit, mieluisammat tekniikkani ja kantapään kautta opittuja vinkkejä - paljon siis sellaista mitä ei olla blogissa nähtykään! Mukana on myös kymmenen ideaa muilta tekijöiltä, jotka pääsivät kirjaan mukaan ideakilpailun kautta.

Tilaa nyt - löytyy useimmista verkkokirjakaupoista kotiin kannettuna. Hinnat ja toimitusajat vaihtelevat verkkokaupan mukaan. Katso kirjaa myyviä kirjakauppoja tästä listauksesta.

Iltapuku kahtia.

Viikonloppuna oli pitkän tauon jälkeen juhlat, jonne sai pukea iltapuvun. Kaapissa oli valmiiksi kolme tekemääni iltapukua ja päätin käyttää tilaisuuden hyväksi tuhotakseni yhden iltapuvuista pois - koska kolmelle ei vain ole jatkossa tarvetta.

En kokenut iltapukua enää omakseni sen avaruuden takia. Uutta yläosaa en lähtenyt tekemään, vaan pätkäsin mekosta hameen. Yläosa pois ja vyötärönauha tilalle - tilkkulaarista löytyi sopivasti vielä samaa satiinia!

Alle ompelin erillisen mekon. Pitkään olen halunnut ns. jokapaikan pikkumustaa, joka olisi mutkaton ja mukava päällä. Pikkumustan, jossa olisi pitkät hiat ja jota voisi pitää housujen kanssa, mutta olisi myös tarpeeksi pitkä sukkisten kanssa pidettäväksi. Ja nyt sen sitten samalla ompelin! Valitsin päälle joustavaa pitsiä ja alle ohutta trikoota. Venepääntiehen tein vielä yksityiskohdaksi satiinisen päärmäyksen. Ja voi, että tulikin hyvä!

Ja kokonaisuus näytti tältä: ennen ja jälkeen. Alkujaan tuo mekko oli kyllä hurjan avoin! Vaan ei ole enää. Jatkoa varten minulla on myös jo jatkosuunnitelma hameelle. Tuskin on jatkossa käyttöä satiiniselle maxihameellekaan,  joten taidan vieläkin saksia mekkoa uusiksi. Jos hameen helman pätkäsee polvipituuteen, niin sittenhän se menee normaalista juhlahameesta vähemmän juhlavammissakin juhlissa, eikö?

Ja vaan olihan ne kyllä hauskat juhlat! Korvakorutkin (ks. tutoriaalini täältä) saivat useamman kehun!

DIY: näyttävät korvakorut.

Tänään on juhlat! Pitkästä aikaa. Sen kunniaksi tein asuun isot, näyttävät korvikset. Asuun (josta myöhemmin lisää) ei tuntunut sopivan mikään korulootan pari, joten uudet tein. Sulkaa, nahkaa, blingiä. Ja teinpäs samalla huvikseen helpon tutoriaalinkin, jos se vaikka innostaisi sinua tekemään omat korvikset itselle pikkujouluihin tai kaverille joulupakettiin. Vastaavasti sama toimisi myös kaulakoruna. Tai joulukuusenkoristeena!

Tee-se-itse-statement-korvakorut: Nahkasulkakorvikset glitterillä

Tarvitset: nahkaa, mittanauhan/viivoittimen, sakset, ompelukoneen, pikaliimaa, korupihdit, nyörinsulkijat (tm), välirenkaat, korvakorukoukut, glitter-kynsilakkaa (tai liimaa ja glitterhileitä).

Tee näin: Vaihe 1. Mittaa kuinka pitkät ja leveät korvakorut haluat. Jos et osaa hahmottaa kokoa, leikkaa ensin muoto paperille ja pitele paperia peilin edessä selvittääksesi pituuden. Leikkaa neljä sulan muotoista kappaletta. Ei tarvitse leikata suoraan, sinnepäin riittää. Reunat kyllä käsitellään läpi.

Vinkki: voit valita etu- ja takapuolelle erilaiset nahkajämäpalat. Elävyyttä tuo, jos valitsee vaikka taakse tummemman ja paksumman nahan ja eteen ohuemman ja vaaleamman nahan.

Vaihe 2. Aseta kaksi nahkakappaletta vastakkain, nurjat puolet vastakkain. Ompele keskeltä yhteen leveähköllä tikillä.

(Tämä kahden kerroksen taktiikka antaa isoille korvikselle vähän painoa. Jos korun valmistaa yhdestä nahkakerroksesta, tulee siitä helposti lepare, joka ei pysy korvassa suorassa. Kerroksellisuus lisää myös vähän näyttävyyttä ja elävyyttä.)

Vaihe 3. Hapsuta kerrokset, leikkaa ensin toinen puoli ja sitten toinen puoli - jos leikkaat yhtäaikaa, suiroista tulee tönkköjä.

Vaihe 4. Kun kerrokset on leikattu, leikkaa ronsisti päältä. Tee pieniä loveja, viistota ja tee reunoihin pientä epäsymmetrisyyttä. Leikkaa rohkeasti päältä, kunhan et poikki leikkaa tai ota vierekkäisiä suiroja liiaksi pois. Nypi välistä mahdolliset puoliksi irtonaiset kappaleet ja siisti reunat.

Vaihe 5.-6. Kavenna sulan yläreunaa. Laita päähän tipat pikaliimaa ja litistä nahka nyörinsulkijan väliin. Liitä päähän välirengas ja korvakorukoukku. Tarkista, että sulka asettuu korvassa suoraan. Jos ei, käännä pihdeillä varovasti nyörinsulkijaa.

Vaihe 7. Sivele reunoihin glitter-kynsilakkaa. Varo sutimasta liian laajaa pinta-alaa tai liian paksusti. Anna kuivua.

Vinkki: jos ei ole glitter-lakkaa kaapissa, tee seos liimalakasta tai läpinäkyväksi kuivuvasta askarteluliimasta ja glitterhileistä.

Vaihe 8. Toista vaiheet 2.-7. valmistaaksesi korvakorulle parin!

Valmista! Helppoa, mutta silti säkenöivän näyttävää. Näillä isoilla korviksilla lähden juhlia kohden.

DIY: pallovalot.

Pingpong, näin tuli sitten meillekin pallovalot! Pyöreitä pallosia jo viime talvena haaveilin. Tarjolla olevat olivat joko liian kalliita, liian isoja, liian koristeellisia tai sitten niissä oli vain tyyliin kuusi palloa. Mitä niin vähällä tekee?

Mutta voila, nyt tein sitten pallovalot itse! Sain just niin monta pelkistettyä palloa kuin itse tahdoin.

Tilattiin Ebaysta pingispalloja vitosella, odoteltiin muutamia viikkoja sitten ne saapuivat: 50 pingispalloa!

Muistan nähneeni vastaavia pingispallo-valoja, joissa useissa tehdään mattoveitsellä x-muotoinen reikä valolle. Nämä tilatut pallot olivat ns. leikkipingispalloja ("suitable for beer pong"), joten ovat kai köpösempää tekoa. Pikkuledille ei tarvinnut tehdä kuin saksien terällä pieni reikä. Helppoa kuin mikä. Lähinnä sai varoa ettei runttaa palloa käsissä kasaan.

Johdoton led-valosarja on kyllä huippu, voi lennosta siirrellä. Ja pallovalot näyttää niin hauskalta joka paikassa!

Loppuun täytyy tunnustaa, että syrämmeen kyllä tuikkasi, kun pallopaketin avasin ja näin sisällön. Viiskyt palloa. Jokainen erikseen pakattuna. Kiinasta asti tuotuna. V****. Eipä siinä, olihan kyllä sitten epäekologisin tee-se-itse-juttu mitä oon tehny.

FDS.

Voitan missään ehkä kerran kymmenessä vuodessa. Nyt se sitten sattui tälle syksylle ja voi pojat, kylläpä olikin kiva voittaa lahjakortti Finnish Design Shop-kauppaan The little village-blogin arvonnasta. Pitkään mietin mihin lahjakortin käytän. Oli niin monta vaihtoehtoa, mutta lopulta ihan omaksikin yllätykseksi päädyin valitsemaan Vitran Rotary-tarjottimen valkoisena.

Ja voi, se on ihana! Kivempi mitä odotin. Isompi mitä hahmotin. Monikäyttöisempi mitä suunnittelin. Tai ensin kyllä ajattelin tarjottimeksi koruille ja hilpetöörälle, mutta koko yllätti. Ei se mahtunutkaan sinne missä sen olisin nähnyt.

Joten keittiöön se sitten meni. Arjessa toimii hedelmä"korina" ja muulloin sitten herkkutelineenä.

Rotaryn lisäksi tilasin samalla normann copenhagenin Folk-kynttiläjalat kahdessa koossa, väreinä harmaa ja  vaaleanharmaa.

Isompi tilauspapereista ym. huolimatta näyttää kyllä kovin vaaleansiniseltä, eikö? No ei haittaa, vaikka olisikin sattunut väärä väri pakettiin, sillä tuo kombinaatio sopii yksiin aivan loistavasti maalaamani taulun sävyjen kanssa.

Nyt jatkan tunnelmointia kynttilänvalossa. Pienet ilot pitää tyytyväisenä näinä pimeinä marraskuun iltoina.