Joustava iltapuku.

Tein sen! Kahtena iltana pikaompelua kaavatta, kolme metriä joustavaa kangasta ja tuloksena yksi visiota vastaava pitkä juhlamekko! (Ks. suunnitelma ja lähtötilanne tästä postauksesta.)

Välissä oli kyllä toivo mennä. Kiiressä ompelukone ja pää sylttäsivät vuorotellen. Säikähdin, että nyt tuli kokovartalomakkara ilman hengitysvaraa. Pelkäsin, että tuli liian lyhyt ja nilkat vilkkuu. Lopulta kuitenkin sain mekon valmiiksi jo edellisenä päivänä. Jäi vielä jopa hyvin aikaa käydä etsimässä uudet juhlaballerinat ja tehdä vielä kenkiin mätsäävät korviksetkin.

Piti laittaa ensin aikaisemmin tekemäni glitterkoristeiset sulkakorvakorut (ks. tutoriaalini tästä), mutta teinkin vähän vastaavat korvikset vähän virtaviivaisemmalla muotokielellä. Näihin myös käytin kultaisen kynsilakan sijaan hopeaa glitteriä. Pohjaksi valitsin nahan sijaan vanhan laukun vinyylimuovia (kaksinkertaisena), jotta korvikset pysyisivät hyvin ryhdissä.

Ja tältä koko mekko näyttää. Perinteinen malli laakealla pääntiellä ja vajaamittaisilla hihoilla. Jännän mekosta tekee se, että siinä ei todella ole vetoketjua tai napin nappia. Ei muotolaskoksia, ei mitään krumeluureja. Vain pääntiessä on kuminauhakuja, jonka avulla mekon voi vetää ihan olkapäiden ylitse. Tarkoitus olikin saada mekko, johon voi vain "sujahtaa"! Mekko, jota ei tarvitse silittää ja joka ei istuessakaan rypisty - mekon voisi vaikka käsilaukkuun sulloa ja lähteä reissuun!

Jatkoa ajatellen suunnittelin jo, että voisin joskus jatkossa lyhentää mekon polvimittaiseksi. Hyvin laskelmoituna mekosta voisi riittää myös kahdeksi osaksi, lyhyemmäksi hameeksi ja erilliseksi puseroksi..

Erityisen mielissäni olen myös näistä suikaleglitter-korviksistani. Myönnän, tuli parit selfiet otettua niiden kanssa.

Olen tyytyväinen, nopeasti kyhätty visio sai mieluisen lopputuloksen. Taidan laittaa rastin seinään!