Sivut

perjantai 18. maaliskuuta 2016

Tee-se-itse-inspiraatio: Uashmama.

uashmama.com / Ylläolevat pussit: Formverk Living / formverk.com
Kestävät ja käsinpestävät Uashmama-paperipussit (100% selluloosaa) ovat monelle tuttuja. Pussit ovat kyllä jänniä. Jos silmät kiinni tunnustelisi pussin materiaali, en osaisi sanoa varmasti onko se karheaa kangasta vai huokoista paperia..
Näiden ja monien muiden merkkien innoittamana olen aiemmin kokeillut tehdä kestäviä pusseja myös itse, mutta vain kontaktin avulla. (ks. kukkaruukun suojus (joka on muuten vieläkin käytössä!) ja kartasta tehty säilytyskori.)
Nyt tuli mieleen etteikö kestäviä pusseja voisi tehdä itse myös ilman paperin kontaktoimista? Ei ihan pestäviä, mutta jos edes nihkeällä rättiä kestäviä? Otetaanpas testi ja kokeillaan onnistuuko:

Tee-se-itse: Hiukan kosteutta kestävä paperipussi Uashmaman tyyliin
Tarvikkeet: Vahvaa paperia (esim. pakkaus-, voima- tai muuta paperia), sakset, ompelukone, kevyttä lakkaa* ja pensseli.
(*Luulen, että mikä vain kevyt askartelulakka käy, esim. decoupage.  Paljolti ovat ihan samaa tavaraa. Itsehän käytin pussin lakkaamiseen kynttilän koristeluun tarkoitetun lakan jämät..muuten olisivat kuivuneet pullon pohjalle..)
Tee näin: leikkaa paperista suorakulmio. Varaa korkeutta reilusti, koska rullattu yläreuna syö mittaa reilusti. Tahtoessasi leikkaa "merkkilappu" esim. huovasta, nahkasta tai tekstiilinauhasta (kun kyse on kopsuyrityksestä, jätin merkkilapun täysin valkoiseksi). Rypistele paperi pari kertaa kasaan (varo reunoja), jotta paperi pehmenee. Avaa ja lakkaa paperi kummaltakin puolelta. Sudi lakkaa hyvin ohuesti ja nopeasti. Lopuksi anna lakan kuivua sen verran, ettei se enää tahraa.
Sitten tähän väliin Älä tee näin-osio: muista työstää paperia hitaasti ja hellästi. Ensimmäisellä yrityksellä olin niin tohkeissani, että paperin sauma ratkesi yhdellä rysäyksellä. Ylhäältä se lähti ja alas asti repesi. Voi kuinka harmitti!
Älä myöskään lakkaa liikaa tai anna lakan kuivua liikaa ennen "kasaamista". Toisella yrittämällä toteutin kummatkin virheet. Ajattelin, että paksumpi lakkakerros suojaa paperia paremmin eikä se repeä. Väärin! Tietenkin lakka vain kovetti paperia. Annoin myös kuivua liian kauan. Eli, jos työstää hiukan vielä kosteana, paperi antaa reunan kääntämisen paremmin periksi!
Kolmas kerta toden sanoo ja päätin oikoa pussin kokoamisessa. Jos jättää saumat ulkopuolelle, välttyy kokonaan pussin kääntämiseltä. Ei saumoja sisällä, ei kääntöä, ei massiivista repeämisvaaraa!

Ompeluvaiheet kuvasin minikokoisella testiversiolla (aika perus, mutta kuvasinpas silti): ompele pohja ja sivusauma yhteen. Muista ujuttaa mahdollinen merkkilappu väliin (älä sijoita sitä liian alas, jätä nurkalle tilaa). Ota sivusamasta ja pohjasaumasta kiinni, aseta ne ns. vastakkain ja ompele yhteen. Tee toiselle nurkalle samoin. Leikkaa ylimääräiset nurkat pois. Käännä yläreuna varovasti rullalle.
Ja kannatti jaksaa taistella! Siinä se on, lakattu ja ommeltu ja täysin kontaktimuovista vapaa säilytyspussi.
Ihan kohtuullisen kokoinen tuli ja reunaakin pystyy vähän varovasti säätämään. Vielä en tiedä kuinka kevyesti lakattu paperi sietää sitä nihkeää rättiä (en uskalla vielä heti kokeilla), mutta sen aika näyttää.

2 kommenttia:

Jo muumeissa opetettiin: Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ole mieluummin hiljaa.