Massalla päällystetty tarjotin.

Kierrätin tarjottimen. Ei sille kyllä ollut varsinaista tarvetta tai edes paikkaa, mutta se pyöri tiellä ja ilman uusiokäyttöä olisi kyllä jo joutanut vaikka suoraan metallinkeräykseen silloisen kuntonsa puolesta.

Voisikohan sanoa, että kierrätin tämän tarjottimen jo ännännen kerran? Ostin sen vuosia sitten kirpparilta. Vuosia sitten liimasin päälle Monkin nätin kuitin ja reunustin rajat pitsillä (ks. millainen tarjotin oli vuonna 2013). Sittemmin revin pitsin pois ja nyhräsin kuitin osittain pois. Jäljelle jäi kammottava liimasotku ja homma jäi siihen. Ei siitä enää kunnollista saanut. Aika kauan mietin millä ihmeellä sitä päällystäisi ruman ja epätasaisen pinnan piiloon.

Nyt sen sitten oivalsin: levitän pintaan huoneenlämmössä kuivuessaan kovettuvaa massaa (DAS-merkkistä). Massan pinta jäi vähän savimaiseksi ja rakoilevaksi, joten maalasin siihen vielä mustalla akryylilla kuviota. Onko nuo nyt niitä inka-, tribal-, atsteekki- vai folk-kuvioita? Jotain sinnepäin. Samalla rennolla asenteella myös sudin kuviot. Röpöseen pintaan sopi rösöinen pensseli. Annoin mennä vapaalla kädellä ilman pilkuviilausta. Epätasaisuus sopii printin tyyliin.

Tarjottimesta tuli kuin uusi. Kun sitä katsoo, ei välttämättä voisi arvata, että päälipinnan alla on metallinen tarjotin!